Academic literature on the topic 'Oppikirjat'

Oppikirjan merkitys suomalaisessa koulussa on perinteisesti ollut – ja yhä edelleen usein on – suuri: se, millaisia sisältöjä ja millaisia painotuksia oppikirjoissa esitetään, vaikuttaa vahvasti opetuksen etenemiseen. Tästä huolimatta oppikirjojen asiasisältöjä on tutkittu verrattain vähän. Ilmastonmuutoksen vakavuus on tunnustettu viime vuosina kansainvälisesti, ja tämä huoli on välittynyt myös koulutuksen ja kasvatuksen kentälle. On pohdittu sitä, mitä ilmastonmuutoksesta tulisi tietää, ja kenen vastuulla ilmastonmuutokseen liittyvien aiheiden opettaminen on. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten ilmastonmuutosta käsitellään kahdessa suomalaisessa lukion pakollisen maantieteen kurssin oppikirjassa (GEOS ja Manner). Tulosten mukaan oppikirjat eroavat selvästi siinä, millaista tietoa ilmastonmuutoksesta ne sisältävät, millaisia havainnollistamisen keinoja niissä käytetään ja millaisen painoarvon ne antavat yksilölle ja yhteiskunnalle ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Oppikirjojen yksi suurimmista puutteista on se, että ne eivät esittele riittävästi helposti toteutettavia ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoja. Tulevissa lukion opetussuunnitelman perusteissa (2019) ilmastonmuutos mainitaan lähes kuusinkertaisesti aiempaan opetussuunnitelmaan (2015) verrattuna. Tämä voi vaikuttaa lukion maantieteen pakollisen kurssin oppikirjojen sisältöihin lähitulevaisuudessa. Climate change in upper secondary school curricula and geography textbooks Abstract The role of textbooks has traditionally been – and still very often is – very important in the Finnish education system: the content of textbooks and the emphasis put on them strongly influence the progress of teaching. Nonetheless, relatively little research has been conducted about the content of Finnish textbooks and especially about how climate change is presented in textbooks. In recent years, the seriousness of climate change has been recognized internationally and this concern has also been transmitted to the field of education. Questions such as what is needed to know about climate change and who is responsible for teaching the topics of climate change have already been asked. In this article, we therefore examine how climate change is presented in two Finnish upper secondary school geography textbooks (GEOS and Manner). According to the results, the textbooks clearly differ in the types of information they contain on climate change, the ways that are used to illustrate climate change, and the importance they place on individuals and society in mitigating and adapting to climate change. One of the major shortcomings of the textbooks is that they do not provide enough easy-to-implement ways of mitigating climate change. On the other hand, climate change is mentioned six times more in the forthcoming upper secondary school curriculum (2019) compared to the previous curriculum (2015). This may affect the content of textbooks for the mandatory upper secondary school geography in the near future. Keywords: climate change, upper secondary school geography, curriculum, textbook

Ympäristöopissa kuvilla voidaan esittää sisältöjä, jotka eivät näyttäydy arkikokemukselle. Artikkelissa tarkastellaan monilukutaitoa peruskoulun ympäristöopin oppikirja-aukeaman äärellä verbaalisen ja visuaalisen modaliteetin työnjakoon fokusoiden. Peruskoulun toisen ja viidennen luokan oppilailta (N = 20) kysyttiin oppimateriaaliaukeaman avulla heidän silmäily- ja lukustrategioitaan. Tulokset osoittavat, että toisluokkalaisten silmäilyreitit ovat yhdenmukaisempia kuin viidesluokkalaisten. Useimmat oppilaat silmäilevät oppimateriaalia kuvavetoisesti, mutta kuvilla ei ole yhtä keskeistä roolia lukemisstrategioita kuvattaessa. Viidesluokkalaisten vastauksissa on havaittavissa enemmän tekstilajiin ja tekstin rakenteeseen liittyvistä kielennyksiä kuin kannanottoja kuvien tehtäviin. Oppilaat mielsivät tärkeimmän tiedon löytyvän sanallisesta tekstistä eivätkä he yhdistäneet kuvaa ja sanaa. Tulokset viittaavat tarpeeseen kehittää tietoisesti eri modaliteettien yhteen lukemisen strategioita. Multiliteracy when reading a school textbook: How do primary school pupils read the many modes in environmental studies textbook pages? Abstract This article approaches multiliteracies in primary school environmental studies (science), focusing on the interaction between verbal and visual modalities. Primary school pupils, year 2 (8-year-olds) and 5 (11-year-olds) (N = 20), were asked to demonstrate and explain their scanning and reading paths while multireading environmental studies textbooks. The majority of students browsed the actual material with an image-driven style while images did not play a central role when explaining reading patterns. The students thought that the most important information was found in the verbal text and did not combine the image with the written word. The results suggest a need to develop explicit instructional strategies for multiliteracies to enhance multimodal combining in making sense of texts. Keywords: Multiliteracy, multimodality, textbook, environmental studies, science, primary school

Tarinallisuus elää renessanssia mutta kärsii inflaatiosta ja arvostelusta. Erityisesti journalismin ja kertomuksellisen kerrontatavan suhde herättää sekä innostusta että närää. Vaikka journalismin tutkija Maria Lassila-Merisalon kirjoittama oppikirja ilmestyi vuonna 2020, se ei voisi olla ajankohtaisempi. Kirja opastaa kertomaan todellisuudesta kiinnostavasti, innostavasti, käyttäen kaunokirjallisuudesta tuttuja rakenteita ja retorisia keinoja – mutta silti juurtaen jutun juuriaan myöten faktoihin.

Tiivistelmä. Yhtäsuuruuden käsitteellä on keskeinen rooli matematiikassa etenkin aritmetiikassa ja algebrassa. Siihen vaikutetaan kuitenkin kiinnitettävän vähän huomiota opetussuunnitelmissa ja opetusmateriaaleissa. Kansainvälisesti yhtäsuuruuden käsitteen muodostumista on tutkittu, mutta kotimaista tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Virheellinen käsitys yhtäsuuruudesta on osoittautunut vaikeuttavan myöhempää matematiikan opiskelua, minkä takia aihe tulisi huomioida laajemmin myös opetuksessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään oppikirjojen yhtälöitä sisältäviä tehtäviä. Analysoitavaksi on valittu kolmen kirjasarjan vuosiluokkien 1.–3. matematiikan opettajan oppaat, joista nähdään, miten tehtävät on tarkoitus ratkaista. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisiin kategorioihin yhtälöitä sisältävät tehtävät voidaan jakaa. Lisäksi tutkimus havainnoi oppikirjojen välisiä eroavaisuuksia ja kategorioihin sisältyvien tehtävien vaihtelua vuosiluokkien välillä. Tutkimukseen valittuja oppikirjoja tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin vaiheita seuraten. Käytetyt aineiston luokitteluperusteet nousevat niin aineistosta kuin teoriasta ja tunnetuista matemaattisista käsitteistä. Saaduista tuloksista muodostetaan johtopäätöksiä aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimuksen luotettavuus pohjautuu pääosin tutkija- ja menetelmätriangulaatioon. Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan oppikirjoissa on huomattava määrä yksipuolisia yhtälöitä sisältäviä tehtäviä, jotka toistavat usein samaa kaavaa. Tehtävien sisältämien yhtälöiden monipuolisuus kuitenkin lisääntyy valituissa kirjasarjoissa ylempiä vuosiluokkia kohti siirryttäessä. Kirjasarjat eroavat siinä, kuinka suuria poikkeavassa muodossa olevia yhtälöitä sisältävien tehtävien osuudet ovat. Tyypillisessä muodossa olevien yhtälöiden yksipuolinen kohtaaminen ohjaa oppilasta muodostamaan virheellisen yhtäsuuruuskäsityksen, jonka korjaaminen on hidas ja haastava kognitiivinen prosessi.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää voiko Suomessa julkaistua oppikirjaa perustellusti käyttää ruotsalaisessa suomi äidinkielenä -opetuksessa, ruotsalaisen peruskoulun opetussuunnitelman äidin­kielen kurssisuunnitelman keskeisiä sisältöjä vasten tarkasteltuna, kun kirja on tarkoitettu alun perin käytettäväksi Suomessa ruotsinkielisten koulujen suomi toisena kotimaisena kielenä -oppiaineessa, äidinkielenomaisen suomen oppimäärässä. Tutkimuksen taustalla on Ruotsissa julkaistun suomen kielen oppimateriaalin, joka olisi suunnattu ruotsalaisen kurssisuunitelman ”suomi ensimmäisenä kielenä” oppiaineeseen, vähäisyys. Äidinkielen­opettajat Ruotsissa käyttävät ruotsalaisen materiaalin vähäisyyden vuoksi Suomessa julkaistua opetusmateriaalia. Tutkimuksen teoreettinen kehys perustuu sosiokulttuurisen oppimis­käsityksen teorialle, ja sitä kehittävälle systeemis-funktionaaliselle kieliteorialle, tai genre­pedagogiikalle. Opetuksen, ja sen myötä myös oppimateriaalin tehtävien ja käsiteltävien tekstien on oltava näiden näkemysten mukaan sellaisia, että ne ovat oppijan lähikehityksen vyöhykkeellä. Tutkielman menetelmänä oli oppikirjatutkimuksen alalla yleinen sisällöntutkimus, ja tässä tutkielmassa sisällön­tutkimuksen kohteena oli nimenomaan oppikirja pedagogisena, ei ideologisena artefaktina. Oppikirjassa ei ole mukana ruotsinsuomalaista näkökulmaa, eikä se mainitse ruotsissa puhuttua suomea, joten tutkimuksessa on rajattu nämä kurssisuunnitelman kohdat tutkimuksen ulkopuolelle.  Tutkimuksen perusteella on todettavissa, että suomessa julkaistua suomen kielen opetusmateriaalia voidaan käyttää äidinkielenopetuksessa, mutta tietyin varauksin. Maiden välisten opetussuunnitelmien painotuserojen vuoksi käsitellyssä oppikirjassa oli vain vähän kaunokirjallisuuteen liittyviä sisältöjä ja tehtäviä, kaunokirjallisuuden ollessa kuitenkin yksi keskeinen osa ruotsalaista kurssisuunnitelmaa.
Målet med denna studie var att undersöka om det går att använda en finsk lärobok i modersmåls­undervisning i finska i Sverige i enlighet med den svenska kursplanen. Boken är publicerad i Finland och riktad mot undervisning i finlandssvenska skolor i ämnet finska som det andra inhemska språket, den modersmålsinriktade lärokursen (mofi). Det saknas lämpliga läroböcker och -material som är utformade för modersmålsundervisning i Sverige med de elever som studerar finska enligt kursplanen ”finska som modersmål”. På grund av bristen har modersmålslärare i Sverige använt sig av läromedel från Finland i undervisningen. Den teoretiska utgångspunkten i studien är den sociokulturella teorin om lärande, som utvecklas vidare i systemisk-funktionell grammatik, eller genrepedagogik. Enligt denna syn på lärande ska läroböcker, -medel och uppgifter vara anpassade så att eleven befinner sig i sin proximala utvecklingszon. Undersökningen grundar sig vidare på innehållsanalysens metoder och betraktar boken som pedagogisk artefakt, inte ideologisk. Boken har inte det sverigefinska perspektivet och nämner inte finskan man talar i Sverige, och därför har jag valt att lämna ut kursplanens delar som berör sverigefinsk kultur. Med den gällande svenska kursplan i modersmål - finska och dess centralt innehåll, visar studien att man kan använda boken i modersmåls­undervisningen även i Sverige, men på vissa villkor: På grund av de tyngdpunkter som den finska läroplanen i Finland har, uppvisar läroboken vissa brister, till exempel beträffande genrer: skönlitteratur saknas i stort sett helt i boken.
The goal of this study was to analyse whether it is arguable to use a textbook in Finnish mother tongue instruction in Sweden when the book itself is originally published in Finland and aimed to be used by Swedish speakers in language instruction within a subject called “Finnish as a second national language” in Finland. There is a lack of suitable textbooks and material that are designed for the Sweden Finnish mother tongue instruction with learners that are studying Finnish in Sweden following the course plan of “Finnish as a first language”. Due to the lack of suitable Swedish-made material, mother tongue teachers in Sweden have used material published in Finland. The theoretical basis of this study is found in the sociocultural perspective of learning and the systemic-functional language theory or genre-based pedagogy. According to these theories, the used material, textbooks and exercises should be on the learners’ zone of proximal development.  The analysis in this study follows the methods of content analysis, and the study focuses on the book as a pedagogical rather than ideological artefact. The textbook analysed in this study does not contain the Sweden Finnish perspective, and does not mention the Finnish spoken in Sweden, and therefore the parts of the Swedish course plan that are related to the perspective are left out of this study. With the current Swedish course plan for Finnish, and its core contents, the textbook in question may be used in mother tongue instruction, with some reservations. The book lacks few genres that are present in the Swedish course plan’s core contents, such as fictional literary genres other than short stories. The lack of specific genres is due to the different emphasises that the curricula of the two countries’ school systems have.

Tämä pro gradu -tutkielma on teorialähtöinen ja tarkastelee A. Antonovskyn elämänhallintaan ja voimavaroihin keskittynyttä salutogeneesin teoriaa, sekä teorian esiintymistä suomalaisessa terveystiedon oppimateriaalissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat salutogeneesin teorian lisäksi yleiset hyvinvointikäsitykset, valtakunnallinen opetussuunnitelma (2004), sekä terveystieto-oppiaine. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää salutogeneesin teorian elementtejä ja havainnollistaa niitä terveystiedon VIRE-oppikirjan avulla. Oppikirjasta valikoituu kaksi kokonaisuutta, joita tarkastellaan salutogeneesin teorian valossa. Lisäksi pohditaan yleisellä tasolla, miten oppikirja pyrkii nuorten koherenssin tunteen kehittämiseen. Näihin tavoitteisiin pyritään kirjallisuuden, sekä aineiston sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissä on käytetty tutkielman tekijän luomaa taulukkoa, joka perustuu Antonovskyn teorian mielekkyyden, ymmärrettävyyden ja hallittavuuden osa-alueisiin. Kirjallisuudessa käy ilmi, että koherenssin tunne tarkoittaa yksilön tapaa tarkkailla elämää ja sen suuntaamista johonkin päin. Henkilö, jonka koherenssin tunne on vahva kokee maailman jäsentyneenä, käsiteltävissä olevana ja tarkoituksenmukaisena. Hän pystyy myös käsittelemään elämässä kohdattuja vastoinkäymisiä käyttäen apunaan henkilökohtaisia voimavaroja, joiden tunnistaminen ja hallitseminen ovat teoriassa avainasemassa. Aineiston analyysissä selviää, että Antonovskyn teorian mukaiset elementit ovat oppikirjassa edustettuina paikoitellen. Ne ovat kuitenkin selkeästi havaittavissa ja mahdollistavat teorian havainnollistamisen oppikirjan esimerkeillä. Hallittavuus painottuu oppikirjassa vahvimmin, mielekkyyden ja ymmärrettävyyden jääden hieman vähemmälle painotukselle. Teorian havainnollistaminen oppikirjan avulla tuo esille erilaisia keinoja, joilla voidaan pyrkiä nuoren koherenssin tunteen kehittämiseen. Kritiikkinä tulee kuitenkin esille konkreettisen ohjeistuksen puute. Oppikirjan suhteen ei voida tehdä laajoja yleistyksiä aineiston pienestä koosta johtuen, mutta teorian havainnollistaminen mahdollistaa sen tarkastelun yksityiskohtaisesti konkreettisella tasolla. Lapsuus ja nuoruus ovat suuressa roolissa koherenssin tunteen kehittymisessä, mikä korostaa sen huomioimisen tärkeyttä koulumaailmassa. Kirjallisuudesta selviää, että salutogeneesin teoria voisi tarjota erinomaisen pohjan lasten ja nuorten elämänhallinnan taitojen kehittämiseen pyrkivälle toiminnalle, joka vastaa heidän tämän päivän haasteisiin ja tarpeisiin.

Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita
Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever.
My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.