Journal articles on the topic 'Maatalouspolitiikka'
To see the other types of publications on this topic, follow the link: Maatalouspolitiikka.
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 27 journal articles for your research on the topic 'Maatalouspolitiikka.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Yrjölä, Tapani. "Elintarviketuotannon globaali rakennekehitys, alueellinen sijoittuminen ja politiikat." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75691.
Full textAbstract:
Suomen maatalouspolitiikka on viime vuosikymmeninä kokenut merkittäviä muutoksia vain muutaman vuoden välein. Euroopan Unionin (EU) yhteisen maatalouspolitiikan ja kotimaisen maatalouspolitiikan yhteensovittaminen on ollut haasteellista. Lähivuosina aletaan valmistella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivoja vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä on tärkeää pohtia, minkälaisia politiikkavaihtoehtoja tulevaisuudessa voidaan toteuttaa ja mitä niistä seuraa suomalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle. Tässä tutkimuksessa keskitytään maatalouden ja elintarviketeollisuuden alueellisessa sijoittumisessa tapahtuviin muutoksiin ja niiden syihin selvittämällä kaupan vapauttamisen aiheuttamia muutoksia teollisuustuotannossa ja verrataan niitä elintarviketeollisuus- ja maataloustuotannossa tapahtuneisiin muutoksiin. Maataloustuotannossa tapahtuneita muutoksia käsitellään kahdella tasolla. Ensinnäkin kuvataan maataloustuotannossa maiden välisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Toiseksi kuvataan maiden sisäisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa käytetään aineistona eri tilastontuottajien keräämiä tilastoja. Tilastot kattavat pääsääntöisesti ajan 1960-luvun alusta alkaen. Aineiston analysoimisessa on käytetty jakauman tasaisuutta kuvaavia menetelmiä, kuten Lorenzin käyriä ja niiden pohjalta laskettuja Gini-kertoimia. Globalisaation myötä monien teollisuustuotteiden tuotanto on maailmanlaajuisesti keskittynyt selkeästi. Elintarviketeollisuuden tuotanto ei ole keskittynyt läheskään yhtä nopeasti. Maataloustuotanto puolestaan on jopa hajautunut, kun esimerkiksi maidontuotanto on päinvastoin hajaantunut ajan myötä yhä useampiin maihin. Maiden sisällä maataloustuotannossakin on tapahtunut alueellista keskittymistä. Elintarviketeollisuus toimii niin suurelta osin koti- ja lähialuemarkkinoilla, ettei se keskity muun teollisuuden tavoin. Siksi teollisuustuotannon alueellisessa rakenteessa politiikkamuutosten seurauksena tapahtuneista muutoksia ei voida vetää johtopäätöksiä maa- ja elintarviketalouden vastaavista muutoksista. Elintarviketeollisuus on myös kytköksissä maataloustuotantoon, joskin jonkun verran keskittyneempää. Maatalouden keskittymiskehitys on ollut Suomessa varsin samanlaista kuin muualla Euroopassa. Kokonaisuutena maatalous ei ole keskittynyt merkittävästi, mutta eri tuotantosuunnat ovat keskittyneet tietyille alueille. Erityisesti Suomessa politiikkamuutosten lisäksi markkinat, osaaminen, luonnon olosuhteiden tuomat rajoitteet ja väestörakenne vaikuttavat tuotannon alueelliseen sijoittumiseen. Politiikkamuutosten vaikutukset vaikuttavatkin olevan odotettua pienempiä.
2
Niemi, Jyrki, and Lauri Kettunen. "EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja Suomen maatalous vuoteen 2020." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75293.
Full textAbstract:
Suomen maa- ja elintarviketalouden toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavasta yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP), sen suunnasta ja sisällöstä vuoteen 2020 saakka päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen kesäkuussa 2013. Euroopan komissio, Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti saivat viimein sovitettua yhteen kantansa kaksi vuotta kestäneiden ja loppua kohti yhä intensiivisemmiksi käyneiden neuvottelujen jälkeen. Neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimus luo perustan vuonna 2015 alkavalle uudelle EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle, joka merkitsee suorien tukien ”viherryttämistä” sekä tukien jakamista aiempaa tasaisemmin eri jäsenvaltioiden kesken. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan minkälaisia muutoksia, haasteita ja mahdollisuuksia yhteisen maatalouspolitiikan uudistus aiheuttaa Suomen maa- ja elintarviketaloudelle. Keskeistä tutkimuksellisesti on arvioida maataloustuotannon ja –tulojen ja tilamäärän kehitysnäkymiä Suomessa vuoteen 2020 saakka. Analyysit maataloustuotannon ja -tulon tulevasta kehityksestä tehdään AGMEMOD-mallilla, joka on kehitetty osana laajempaa EU-rahoitteista hanketta jossa MTT taloustutkimus on mukana (http://www.tnet.teagasc.ie/agmemod/). AGMEMOD-malli on 28 jäsenmaata käsittävä EU:n maataloutta kuvaava ekonometrinen markkinamalli. Mallin avulla analysoidaan markkina- ja politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin. Malli on rekursiivis-dynaaminen, ja siinä otetaan huomioon politiikkamuutosten ohella mm. tuottavuuden ja tuotannon tehokkuuden kasvu sekä muutokset kulutustottumuksissa. Tuottavuus kasvaa mallissa satotason ja eläinten keskituotosten noustessa. Vaikutusanalyysit osoittavat maataloustuotteiden tuotannon pysyvän Suomessa keskimäärin nykyisellä tasolla vuoteen 2020, mikäli maataloustuotteiden hintakehitys vastaa tuotantopanosten hintakehitystä ja maatalouden tukijärjestelmä säilyy ennallaan. Kotimainen maidontuotanto jää AGMEMOD-mallin ennusteessa jonkin verran nykyistä alemmaksi. Jo aiemmin tehdyt politiikkauudistukset heikentävät maidon tarjontaa Suomessa. Maitokiintiöistä luopuminen vuonna 2015 on siten kohtuullisen hyvistä kysyntä- ja markkinanäkymistä huolimatta haasteellinen Suomen maitosektorille, mikä korostaa maidon hintatason ja kansallisen tuen merkitystä Suomen maitosektorille. Naudanlihantuotannon, joka on Suomessa erittäin riippuvainen lypsylehmien lukumäärästä, ennustetaan säilyvän nykyisellä noin 80 milj. kg tasolla vuosina 2013–2020. Sianlihantuotannon ennustetaan alenevan ja laskevan alle kotimaisen kulutuksen tason. Siipikarjanlihantuotanto sitä vastoin nousee edelleen kasvavan kulutuksen tahdissa. Maatalouden rakennekehitykseen ja sitä kautta tuottavuuskehityksen nopeuteen maatalouspolitiikan muutoksilla arvioidaan olevan hyvin vähän vaikutusta. Maatalouden rakennekehitys jatkuu tulevina vuosina nopeana yksikkökokojen kasvaessa ja tilalukumäärän pienentyessä.
3
Kuosmanen, Timo, and Jyrki Niemi. "Mistä johtuu kasvava ero elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75829.
Full textAbstract:
Kasvava ero elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä on havaittu monissa empiirisissä tutkimuksissa sekä Euroopassa että USA:ssa useiden eri elintarviketuotteiden osalta. Tämä ero eli niin sanottu hintamarginaali edustaa kaikkia maataloustuotteisiin lisättäviä keräily-, jalostus-, kuljetus- ja vähittäismyyntikustannuksia. Sitä käytetään yleisesti elintarvikejalostuksen ja kuljetuspalveluiden suorituskyvyn mittarina. Tuottajaryhmät, kuluttajajärjestöt ja maatalouspolitiikan tekijät vetoavat tavallisesti hintamarginaalilukuihin esitellessään näkemyksiään elintarvikeketjun tehokkuudesta. Tämä tutkimus selvittää hintamarginaalien kasvun mahdollisia syitä ja painotuksia Suomen näkökulmasta. Ilmiölle on löydettävissä kuusi mahdollista selitystä: 1) tuotteiden korkeampi jalostusaste, 2) parempi elintarvikehygienia, 3) erot tuottavuuden kasvussa eri sektoreilla, 4) maatalouspolitiikka, 5) kansainvälisen kaupan vapautuminen, ja 6) epätäydellinen kilpailu. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kutakin hypoteesia saatavissa olevan empiirisen todistusaineiston perusteella.Jalostusasteen nousu yhdessä valmisruokien ja puolivalmisteiden kasvaneen kulutuksen kanssa on yksi selittävä tekijä hintamarginaalien kasvuun. Kun kuluttajat vaativat entistä valmiimpia tai pidemmälle jalostettuja tuotteita, alkutuotannon osuus vähittäishinnasta laskee. Elintarvikehygienian tiukempien standardien käyttöönotto on omalta osaltaan lisännyt elintarviketeollisuuden ja vähittäismyyntisektorin kustannuksia. Nämä kustannukset nostavat kuluttajahintoja ja laskevat alkutuotannon arvon osuutta. Viljelijöiden osuus vähittäismyyntihinnoista pienenee myös sen johdosta, että kustannukset ja tuottavuus kehittyvät eri tahtia maataloudessa, elintarvikejalostuksessa ja vähittäismyyntisektoreilla. Maatalouden alati kasvava tuottavuus on tasaisesti vähentänyt maataloustuotteiden reaalihintoja. Myös maataloustuella on vaikutuksensa hintamarginaaleihin. Tuen seurauksena kuluttajahintojen tuottajaosuus saattaa laskea, vaikka tuottajan osuus elintarvikkeiden yhteiskunnallisista kokonaiskustannuksista pysyisi vakaana. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tukkukaupan markkinoiden avautuminen kansainväliselle kaupalle ja vähittäiskaupan pysyminen paikallisesti rajoittuneena on myös vaikuttanut hintamarginaalien kehitykseen. Vähittäiskaupan neuvotteluasema on vahvistunut elintarvikeketjussa suhteessa kotimaiseen maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen, kun kotimaiset tavarantoimittajat kilpailevat ulkomaisten kanssa hyllytilasta vähittäismyyntimarkkinoilla. Markkinavoimien väärinkäytöllä saattaa myös olla merkitystä hintamarginaalien kasvuun. Suuret vähittäismyyntiketjut ovat hankkineet ostovoimaa fuusioiden ja yrityshankintojen avulla sekä hyödyntämällä kansainvälisiä osto-organisaatioita ja kaupan omia tuotemerkkejä, mikä on saattanut vaikuttaa johtavan markkina-aseman hyväksikäyttöön. Ostajan voima ei ole rajoittunut elintarvikkeiden vähittäismyyntiin, myös elintarvikkeita jalostava teollisuus voi käyttää ostajan voimakasta asemaa hyväkseen.
4
Kallioniemi, Marja, Hanna-Riitta Kymäläinen, Janne Kaseva, and Ahti Simola. "Miten maitotiloilla jaksetaan?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75484.
Full textAbstract:
Tutkimushankkeessa Maitotilan Hyvä Vointi eli ”Maidontuottajien työhyvinvointi keinona edistää eläinten hyvinvointia ja yrittäjien jaksamisen tukeminen muutoksessa” selvitettiin vuosina 2009-2011, miten maitotiloilla jaksetaan. Hankkeen toteuttivat Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Työterveyslaitos ja Novetos Oy sekä rahoittivat MMM (Makera), Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela ja MTT. Vuoden 2010 keväällä toteutettuun postikyselyyn saatiin vastaukset 265 maidontuottajalta. Kysely lähetettiin maaseutuelinkeinohallinnon rekisteristä satunnaisesti poimituille maitotiloille (n= 400) ja analyysikelpoisia lomakkeita saatiin 47 %:lta otoksen maitotiloista. Keskimäärin merkittävimmiksi voimavaratekijöiksi arvioitiin ”Lapsi tai lapset”, ”Oma perhe”, ”Eläinten terveys” ja ”Oma puoliso tai kumppani”. Maidontuottajien voimavarojen keskeisimmät lähteet ovat siis omassa lähipiirissä, mukaan lukien navetan terveet hoidokit. Keskimäärin vähiten merkittäviksi voimavaratekijöiksi jäivät ”Luottamustehtävät”, ”Uskonto” ja ”Viljelijöiden vertaistuki”. Kuormitustekijöistä merkityksellisimmiksi arvioitiin ”EU:n maatalouspolitiikka”, ”Viljelijöiden kohtelu yhteiskunnassa ja mediassa” ja ”Maatalousalan tulevaisuus”. Vastaajia keskimäärin vähiten kuormittaviksi tekijöiksi jäivät ”Oma tai muun henkilön alkoholin tai päihteiden käyttö”, ”Kumppani puuttuu” sekä ”Suhteet vanhempiin tai appivanhempiin”. Kyselyyn sisältyi työuupumuksen arviointimittari. Vastaajista miltei puolella (46 %:lla) ei ollut lainkaan työuupumusta, samoin miltei puolella (45 %:lla) oli lievää työuupumusta ja 9 % vastaajista poti vakavaa työuupumusta. Kun tuloksia verrataan Jari Hakasen (2005) 44-57 -vuotiaista suomalaisista (n = 532) esittämiin tuloksiin, havaitaan, että maidontuottajat olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin uupuneen väsyneitä ja kyynisiä kuin vertailuaineiston vastaajat keskimäärin. Ammatilliseen itsetuntoon liittyvien vastausten osalta aineistot eivät eroa toisistaan. Kahden tutkimuksen otokset kuitenkin erosivat toisistaan ainakin ikä- ja sukupuolirakenteeltaan. Työn imu -mittarin tuloksia verrattiin Hakasen (2009) esittämään suomalaisista työntekijöistä (n = 16 335) koostuvaan aineistoon. Vastaajien keskimääräiset lukuarvot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi kahdessa aineistossa. Kun tarkasteltiin erikseen työn imun kolmea ulottovuutta, lypsykarjatilallisten havaittiin kokevan tilastollisesti merkitsevästi enemmän työhön uppoutumista ja sille omistautumista kuin suomalaisista työntekijöistä koostuvassa verranneaineistossa. Vertailussa on jälleen otettava huomioon, että otokset erosivat toisistaan. Tulokset kertovat maidontuottajien positiivisesta työhön uppoutumisesta ja työlle omistautumisesta. Kuitenkin yli puolet (54 %) vastaajista poti jonkinasteista työuupumusta. Työuupumuksen mittari osoitti, että joka kymmenes (9 %) kyselyyn vastannut maidontuottaja sijoittui ryhmään ”vakava työuupuminen”.
5
Niemi, Jarkko. "Maatalouspolitiikan vaikutus pellon käyttöön." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 18 (January 31, 2002): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76403.
Full text
6
Keskitalo, Marjo, Kaija Hakala, Lauri Jauhiainen, and Hannu Känkänen. "Erikoiskasvit kevätvehnän esikasveina." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75500.
Full textAbstract:
Yleinen maatalouspolitiikka CAP muuttuu ja uusia ohjeistuksia ryhdytään soveltamaan vuoden 2013 jälkeen. Uudistus tuo mukanaan ympäristötukien viherryttämisen, jolla tarkoitetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisten viljelytoimenpiteiden noudattamista. Viherryttämisellä tarkoitetaan pysyvien nurmien säilyttämistä, vähintään kolmen viljelykasvin viljelyä sekä luonnonhoitoisten alojen kuten kesantojen lisäämistä Vuonna 2009 alkaneessa MTT:n tutkimuksessa ”Monipuolisella kasvilajistolla satoa ja kestävyyttä – MONISOPU” selvitetään kasvintuotannon monipuolistamista malliviljelykiertojen avulla. Nykyisessä tilanteessa oleellista on löytää viljelyjärjestelmiä, jotka tuovat apua kasvintuotannon ongelmakohtiin kuten panosriippuvuuteen (keinolannoitteet, kasvinsuojeluaineet, energian käyttö), ympäristön kestävyyteen (ravinteiden huuhtoutuminen, biodiversiteetti) sekä tuotannon kannattavuuteen ja joita tuleva CAP-uudistus voisi tukea. Tutkimuskasviksi valittiin kevätvehnä, jonka viljelyn ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä ja joka jo nyt edustaa kasvina Etelä-Suomea, jossa tuotannon yksipuolistuminen on edennyt pisimmälle. Esikasveiksi valittiin seitsemän vaihtoehtoa (härkäpapu, kaura, kevätrypsi, kevätvehnä, lupiini, tattari, öljyhamppu ja öljypellava), joiden merkitystä kevätvehnän tuotannossa tutkitaan. Vielä meneillään olevien kahden kenttäkokeen tuloksia tullaan hyödyntämään suunniteltaessa kevätvehnän kiertoja erityyppisten viljelykasvien kanssa. Tulokset esikasvien vaikutuksesta kahden kokeen välillä erosivat selvästi. Ensimmäisessä vain härkäpapu kevätvehnän esikasvina paransi satoa verrattuna tilanteeseen, jossa vehnän esikasvina oli kevätvehnä. Muut esikasvit alensivat kevätvehnän satomääriä vaikkakaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Toisen kokeen tulokset olivat lähes päinvastaisia, sillä kevätvehnään verrattuna kaikkien muiden esikasvien jälkeen kevätvehnän sadot olivat merkitsevästi suuremmat. Esikasvien paremmuus vehnäsatojen kohottajina oli seuraava: härkäpapu (+810 kg/ha), kevätrypsi (+784 kg/ha), kaura (+562 kg/ha), öljyhamppu (+426 kg/ha), tattari (+416 kg/ha) ja öljypellava (+349 kg/ha). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esikasvit voivat hyvinä vuosina lisätä hehtaarikohtaisia vehnäsatoja 340 - 800 kilolla, kun taas joinakin vuosina esikasveista ei ole apua tai vaikutus voi olla mahdollisesti haitallinen. Näyttää myös siltä, että hehtaarisatojen nostoon riittää jo yksi erikoiskasvivuosi (ml. kaura) kevätvehnäviljelyn välissä. Tutkimustulokset herättävät lukuisia jatkokysymyksiä siitä, miksi esikasvit vaikuttivat kahdessa kokeessa näinkin eri tavalla ja mistä sekä edulliset että mahdolliset haitalliset vaikutukset johtuvat. Kiinnostavaa on myös nähdä, kuinka monta vuotta esikasvin viljelyn jälkeen vaikutus on vehnäsadossa havaittavissa. Näitä tekijöitä tullaan jatkossa selvittämään MTT:n meneillään olevissa kenttäkokeissa sekä valmistuvien kasvusto- ja maanäyteanalyysien avulla.
7
Keskitalo, Marjo, Kaija Hakala, Lauri Jauhiainen, and Hannu Känkänen. "Erikoiskasvit kevätvehnän esikasveina." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75639.
Full textAbstract:
Yleinen maatalouspolitiikka CAP muuttuu ja uusia ohjeistuksia ryhdytään soveltamaan vuoden 2013 jälkeen. Uudistus tuo mukanaan ympäristötukien viherryttämisen, jolla tarkoitetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisten viljelytoimenpiteiden noudattamista. Viherryttämisellä tarkoitetaan pysyvien nurmien säilyttämistä, vähintään kolmen viljelykasvin viljelyä sekä luonnonhoitoisten alojen kuten kesantojen lisäämistä Vuonna 2009 alkaneessa MTT:n tutkimuksessa ”Monipuolisella kasvilajistolla satoa ja kestävyyttä – MONISOPU” selvitetään kasvintuotannon monipuolistamista malliviljelykiertojen avulla. Nykyisessä tilanteessa oleellista on löytää viljelyjärjestelmiä, jotka tuovat apua kasvintuotannon ongelmakohtiin kuten panosriippuvuuteen (keinolannoitteet, kasvinsuojeluaineet, energian käyttö), ympäristön kestävyyteen (ravinteiden huuhtoutuminen, biodiversiteetti) sekä tuotannon kannattavuuteen ja joita tuleva CAP-uudistus voisi tukea. Tutkimuskasviksi valittiin kevätvehnä, jonka viljelyn ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä ja joka jo nyt edustaa kasvina Etelä-Suomea, jossa tuotannon yksipuolistuminen on edennyt pisimmälle. Esikasveiksi valittiin seitsemän vaihtoehtoa (härkäpapu, kaura, kevätrypsi, kevätvehnä, lupiini, tattari, öljyhamppu ja öljypellava), joiden merkitystä kevätvehnän tuotannossa tutkitaan. Vielä meneillään olevien kahden kenttäkokeen tuloksia tullaan hyödyntämään suunniteltaessa kevätvehnän kiertoja erityyppisten viljelykasvien kanssa. Tulokset esikasvien vaikutuksesta kahden kokeen välillä erosivat selvästi. Ensimmäisessä vain härkäpapu kevätvehnän esikasvina paransi satoa verrattuna tilanteeseen, jossa vehnän esikasvina oli kevätvehnä. Muut esikasvit alensivat kevätvehnän satomääriä vaikkakaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Toisen kokeen tulokset olivat lähes päinvastaisia, sillä kevätvehnään verrattuna kaikkien muiden esikasvien jälkeen kevätvehnän sadot olivat merkitsevästi suuremmat. Esikasvien paremmuus vehnäsatojen kohottajina oli seuraava: härkäpapu (+810 kg/ha), kevätrypsi (+784 kg/ha), kaura (+562 kg/ha), öljyhamppu (+426 kg/ha), tattari (+416 kg/ha) ja öljypellava (+349 kg/ha). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esikasvit voivat hyvinä vuosina lisätä hehtaarikohtaisia vehnäsatoja 340 - 800 kilolla, kun taas joinakin vuosina esikasveista ei ole apua tai vaikutus voi olla mahdollisesti haitallinen. Näyttää myös siltä, että hehtaarisatojen nostoon riittää jo yksi erikoiskasvivuosi (ml. kaura) kevätvehnäviljelyn välissä. Tutkimustulokset herättävät lukuisia jatkokysymyksiä siitä, miksi esikasvit vaikuttivat kahdessa kokeessa näinkin eri tavalla ja mistä sekä edulliset että mahdolliset haitalliset vaikutukset johtuvat. Kiinnostavaa on myös nähdä, kuinka monta vuotta esikasvin viljelyn jälkeen vaikutus on vehnäsadossa havaittavissa. Näitä tekijöitä tullaan jatkossa selvittämään MTT:n meneillään olevissa kenttäkokeissa sekä valmistuvien kasvusto- ja maanäyteanalyysien avulla.
8
Virolainen, Meri, and Panu Kallio. "Vientitukien poistamisen vaikutukset maitosektorille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76132.
Full textAbstract:
Tutkimuksen selvitettiin vientitukien poistamisen vaikutuksia EU:n ja Suomen maitosektorille. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin Armington –tyyppinen kaupan osittaistasapaino malli. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) Jos vientituet poistettaisiin WTO-neuvottelujen lopputuloksena, mitä EU:n maitosektorille tapahtuisi tämän jälkeen? 2) Miten Suomen maitosektori sopeutuisi vientitukien muutokseen ja kuinka maitotuotteiden kauppa muuttuisi? Tutkimuksessa perehdyttiin aluksi kirjallisuuden avulla eri osittaistasapainomalleihin, joita tutkimalla luotiin katsaus mallien teoreettisiin peruslähtökohtiin ja selvitettiin vaihtoehtoisia tapoja mallintaa EU:n maatalouspolitiikka ja WTO:n rajoitteita. Mallityyppien vertailun jälkeen rakennettiin Armington –tyyppinen kaupan osittaistasapainomalli. Tässä simulointimallissa on 7 maata/maaryhmää: Suomi, EU-14 –maat, kahdeksan KIE-maata ja Yhdysvallat, nettoviejät eli NEC -ryhmä (Kanada, Uusi Seelanti ja Australia), Venäjä ja muu maailma. Mallia varten kerättiin huomattava määrä dataa. ZMP:ltä saatiin EU-maitomarkkinoita koskevaa dataa, YK:sta ulkomaankauppaan liittyvä Comtrade -dataa, Tullihallitukselta Suomen ulkomaankauppa-aineistoa. Lisäksi aineisto on kerätty lukuisista muista lähteistä. Malli koodattiin lopuksi Exceliin. Tutkimuksessa käytetyn mallin tulokset voidaan tiivistää seuraavasti. Vientitukien poistolla olisi suhteellisen vähän vaikutusta maidon tuottajahintoihin, vaikka implikaatiot kauppaan olisivat melko suuria. Vientitukien poiston vaikutukset olisivat kuitenkin selvästi suurimmat Suomen maitosektorille, jossa sekä tuottajahinta että maidontuotanto alentuisivat noin 4 %. Myös EU-14 -maissa tuottajahinnat ja maidontuotanto vähentyisivät hieman, noin pari prosenttia. Toinen merkittävä tulos oli, että vientitukien poistaminen alentaisi eniten EU-14 –maiden, Suomen ja USA:n maitotuotteiden vientiä. Näin ollen nämä maat myös menettäisivät eniten maitotuotteiden kaupan maailmanmarkkinaosuuksia. Suomen maitotuotteiden viennin määrä sekä viennin arvo alentuisivat noin viidenneksellä. Eniten maitotuotteiden vientitukien poistosta kärsisi rasvattoman maitojauheen ja muiden maitotuotteiden vienti. Vientitukien poistamisen seurauksena NEC –ryhmän maat ja EU:n uudet jäsenmaat hyötyisivät selvästi lisäten markkinaosuuksiaan maitotuotteiden maailmanmarkkinoilla. Tämä on tutkimuksen kolmas keskeinen tulos. NEC –ryhmän maitotuotteiden viennin volyymi lisääntyisi lähes 7 %, mutta viennin arvo kasvaisi lähes 15 %, koska vientihinnat nousisivat kaikissa tuoteryhmissä. Neljäs merkittävin tulos oli, että maitotuotteiden maailmankauppa vähentyisi vientituen poistettaessa noin 13 %. Eniten alentuisi etenkin voin ja muiden maitotuotteiden kauppa. Mallin kahden tärkeimmän tuojan (Venäjä ja muu maailma) tuonti alentuisi noin 15 %. Maitotuotteiden maailmankaupan volyymin alentumisesta huolimatta, tuonnin arvo kasvaisi noin 5 %. Tämä johtuu tuontihintojen noususta.
9
Niemi, Jyrki. "Yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisen hyvinvointivaikutukset Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76055.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) soveltaminen on vaikuttanut Suomessa maataloustuotteiden tuottajien ja kuluttajien sekä veronmaksajien hyvinvointiin. YMP:n aiheuttamien hyvinvointivaikutusten määrittämiseksi vuosien 1995-2003 toteutunutta kehitystä on verrattu hypoteettiseen tilanteeseen, jossa Suomi olisi vuosina 1995-2003 ollut EU:n ulkopuolella ja jatkanut kansallisen maatalouspolitiikkansa harjoittamista. Hinta- ja tukipolitiikan muutosten vaikutuksia maataloustuotteiden tuotantoon ja kulutukseen on arvioitu staattisen kysyntätarjontamallin avulla. Hyvinvointivaikutukset on mitattu metodologisesti kuluttajan ja tuottajan hyvinvointifunktioista. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty hyvinvointitalousteorian ylijäämäkäsitteitä: tuottajan ja kuluttajan ylijäämää. Taloudellisilla ylijäämäkäsitteillä on arvioitu euromääräisesti, kuinka paljon kukin ryhmä on politiikan muutoksen seurauksena hävinnyt tai voittanut. Vaikka taloudellisia ylijäämäkäsitteitä on arvosteltu niiden puutteiden takia, ne ovat edelleen käyttökelpoinen tapa määrittää eri politiikkavaihtoehtojen vaikutukset yhteiskunnan eri ryhmien kannalta. Tuottajan ylijäämä ilmaisee viljelijän tuotantotoiminnastaan saaman voiton ja kiinteitä kustannuksia kattamaan jäävän osuuden kokonaistulosta. Kuluttajan ylijäämä kuvaa puolestaan hyödykkeen markkinahinnan ja kuluttajan maksuhalukkuuden välistä eroa. Vaikeutena hyvinvointianalyysin tekemisessä on tarvittavien kysyntä- ja tarjontafunktioiden estimointi. Tämä on yleensä rajoittava tekijä, koska hintasäätely sekä erilaiset ohjaus- ja tukijärjestelmät vääristävät maataloustuotteiden tarjonta- ja kysyntäreaktioita. Tässä tutkimuksessa maatalousmarkkinoita on tarkasteltu kahdeksan eri maataloustuotteen osalta: maito, naudanliha, sianliha, siipikarjanliha, kananmunat, vehnä, ohra ja kaura. Näiden tuotteiden osuus Suomen maatalouden markkinahintaisesta tuotosta oli vuonna 2003 yli 90%. EU-jäsenyyden vaikutusten saamiseksi esille on tarjonnan ja kysynnän joustojen avulla konstruoitu ensin hypoteettiset estimaatit kulutuksen ja tuotannon määrille, jotka olisivat toteutuneet ilman EU-jäsenyyttä. Saatujen estimointitulosten pohjalta on sen jälkeen määritelty tuottajien, kuluttajien ja veronmaksajien hyvinvointimuutokset integraalilaskennan avulla. Tutkimuksen mukaan tuottajat ovat kärsineet noin 570-600 miljoonan euron hyvinvointitappion EU- jäsenyyden seurauksena. Kuluttajat ovat sitä vastoin saaneet yhteensä 815-875 miljoonaa euroa hyvinvointivoittoa maataloustuotteiden hintojen laskun myötä. Valtion varoista maksettujen tukien lasku on puolestaan tuottanut veronmaksajille noin 470-580 miljoonaa euroa hyvinvointivoittoa. Veronmaksajien hyvinvointivoitto on seurausta muun muassa vientikustannusmaksujen siirtymisestä EU:n budjetin kautta rahoitettaviksi. Koko yhteiskunnalle on koitunut EU-jäsenyyden seurauksena noin 500-700 miljoonaa euroa hyvinvointivoittoa.
10
Sipiläinen, Timo, Gudbrand Lien, Subal Kumbhakar, and Marte Bjørnsen. "Suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuusvertailu – onko EU jäsenyydellä vaikutusta?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75637.
Full textAbstract:
Suomalaiset ja norjalaiset maitotilat ovat kooltaan pieniä ja toimivat ilmaston kannalta haastavissa olosuhteissa. Suomen EU-jäsenyyden alkuun saakka Suomessa ja Norjassa noudatettiin samankaltaista maatalouspolitiikkaa, jonka ytimenä olivat korkeahintalinja ja ulkomaiselta tuonnilta suojatut markkinat. Molemmissa maissa 1980-luvulla käyttöön otetut tilakohtaiset kiintiöt rajoittivat myös voimakkaasti maitotilojen kehittämistä. EU-jäsenyyden myötä Suomessa on harjoitettu EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Jäsenyyden alussa useimpien maataloustuotteiden hinnat laskivat voimakkaasti. Suomessa on ollut mahdollisuus käyttää monia kansallisia toimia maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Lisäksi investointituet ovat olleet merkittäviä. Norjassa on puolestaan harjoitettu kansallista maatalouspolitiikkaa, mutta EU:n politiikka ja maatalouskaupan vapauttamiseen tähtäävät toimet ovat osaltaan suunnanneet myös Norjassa harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja verrata suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuuden ja kannattavuuden kehitystä kirjanpitoaineistojen pohjalta. Ajanjaksona ovat vuodet 1991 – 2008. Maitotila-aineisto sisältää yhteensä yli 10 000 havaintoa. Aineisto sisältää keskeiset tilakohtaiset panos-, tuotos- ja tukimuuttujat sekä hinnat/hintaindeksit sekä eräitä yleis- ja aluetaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia. EU-jäsenyyden vaikutusta ei luonnollisesti voida yksityiskohtaisesti erottaa muista kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä, vaan mahdolliset kehityserot tilojen tuottavuudessa ja kannattavuudessa kytkeytyvät kaikkiin ajanjaksolla tehtyihin toimenpiteisiin. EU-jäsenyys ja sen mukaiset politiikkamuutokset ovat kuitenkin keskeisessä asemassa suomalaisten maatilojen toimintaympäristön muutoksissa. Tilojen kehitystä tarkastellaan kannattavuuden kehittymisen näkökulmasta. Kannattavuuden/voitollisuuden muutoksen osatekijöiden määrittämisessä tarvittavat joustot ja tekninen tehokkuus määritetään stokastisia panosetäisyysfunktioita käyttäen. Voitollisuuden muutos jaotellaan hintasuhteiden ja tuottavuuden/tehokkuuden muutosten mukaisiin osatekijöihin. Norjalaiset maitotilat ovat suomalaisia tiloja pienempiä ja monipuolisempaa kotieläintuotantoa harjoittavia. Norjalaiset maitotilat ovat myös kasvaneet hitaammin kuin suomalaiset. Tulosten mukaan tuottavuuskehitys on ollut suomalaisilla tiloilla keskimäärin nopeampaa kuin norjalaisilla tiloilla. Tuottavuuskehitykseen vaikuttaa myös se, miten tuet otetaan huomioon ja mitä tilaryhmää tarkastellaan. Merkittävä osa tuottavuuden paranemisesta on saavutettu yrityskoon kasvun kautta. Hintasuhteiden kehitys on ollut norjalaistiloilla suomalaistiloja suotuisampaa.
11
Huan-Niemi, Ellen, Jyrki Niemi, and Janne Niemi. "Markkina- ja politiikkamuutosten vaikutukset maa- ja elintarviketaloudelle." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75826.
Full textAbstract:
Politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle on arvioitu tässä tutkimuksessa hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa (Global Trade Analysis Project, GTAP). Malli tarjoaa mahdollisuuden maatalousmarkkinoiden, maatalouspolitiikan ja rakennekehityksen välisten vuorovaikutussuhteiden analyyttiselle tarkastelulle. Keskeistä maatalouspolitiikan vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa on se, mihin lähtötilanteeseen vaikutuksia verrataan. Viime vuosien aikana Suomessa on toteutettu lukuisia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten vuonna 2003 päätetty CAP-reformi, muutokset ympäristö- ja LFA-tuissa 2007, sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa vuonna 2009. Marraskuussa 2008 EU:n maatalousministerit päättivät uudesta yhteisen maatalouspolitiikan reformista eli niin sanotusta terveystarkastuksesta. Päätös oli jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle lisätä EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Tutkimuksessa esitetyn skenaariosimuloinnin pohjana (business as usual) on EU-ministerineuvoston terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (sisältäen maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty viimeisin neuvotteluesitys maatalouden vientitukien lopettamiseksi, maataloustukien leikkaamiseksi ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta pohjaskenaario olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Suomen maataloustuotanto vähenee pohjaskenaariossa runsaat 12 prosenttia ja jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto lähes seitsemän prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:n maitomarkkinoilla heikkenee tuotantokiintiöitä vapautettaessa. GTAP-mallin tulosten mukaan maidontuotanto jäisi pohjaskenaariossa vajaat viisi prosenttia nykyistä tasoa alemmaksi. Naudanlihantuotannon arvioidaan puolestaan vähenevän samalla ajanjaksolla lähes 14 prosenttia. Kansallisten tukien irrottamisen seurauksena sianlihantuotannon ennakoidaan alenevan noin yhdeksän prosenttia. Simulointitulokset osoittavat myös viljan tuotantomäärien alenevan lähes 10 prosenttia. Tätä pohjaskenaariota vasten tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joita ovat (i) maailmanlaajuisen talouskasvun merkittävä heikkeneminen pitkällä aikavälillä (ii) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, jossa tarkastelun kohteena on hiilidioksidipäästöjen lisäleikkausten vaikutus maataloustuotantoon, (iii) EU:n maataloustukien ja kansallisten tukien täydellinen alasajo sekä (iv) radikaali maatalouskaupan liberalisointiskenaario, jossa sekä maataloustuista että maataloustuotteiden tulleista luovutaan globaalisti. Saatujen tulosten mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin pitkittyminen vaikuttaisi merkittävästi EU:n elintarvikkeiden vientikysyntään, erityisesti jalostettujen maito- ja lihatuotteiden kysyntään maailmalla. Talouskriisi alentaisi maailmanmarkkinahintoja ja kiristäisi kilpailua sisämarkkinoilla. Hiilidioksidipäästöjen lisärajoitteet vähentäisivät Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa mutta uuden teknologian kehittyminen todennäköisesti lieventäisi vaikutuksia. Maataloustukien alasajo EU:ssa vähentäisi Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa ja pellon hinta alentuisi puoleen. Maatalouskaupan täydellinen liberalisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumista lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla, erityisesti sokerin- ja lihantuotannossa.
12
Liesivaara, Petri, Ellen Huan-Niemi, and Jyrki Niemi. "Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus: Miten suorat tuet jaetaan EU:n jäsenmaiden kesken?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75535.
Full textAbstract:
Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on määrä uudistua vuoden 2013 jälkeen. Keskustelua on käyty kiivaasti vuonna 2014 alkavan, uudistetun politiikan suuntaviivoista ja sisällöstä. EU:n komission ehdotus uuden YMP:n muodosta julkaistiin lokakuussa 2011. YMP:n uudistusneuvottelut ovat vahvasti sidoksissa 27 jäsenvaltion välisiin keskusteluihin vuonna 2014 käyttöönotettavasta EU:n pitkän aikavälin budjettirakenteesta. YMP vie yli 40 prosenttia unionin koko budjetista ja siihen liittyvät määrärahat ovat perinteisesti olleet yksi jäsenvaltioiden suurimmista kiistakapuloista. Komission kesäkuussa 2011 tekemässä budjettiehdotuksessa maatalouden rahoitus jäädytettäisiin vuoden 2013 tasolle ja YMP:n osuus koko EU:n budjetista laskisi vuoteen 2020 mennessä 34 prosenttiin. Tämä tutkimus pureutuu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskeskusteluun tarkastelemalla, kuinka vaihtoehtoiset lähestymistavat vaikuttaisivat maataloustukien jakautumiseen eri jäsenvaltioiden kesken. Päätavoite on arvioida kansallisten määrärahojen suuruudet erilaisissa maatalouspolitiikan uudistusvaihtoehdoissa. YMP-tukien jakoperusteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten tuominen esille jo etukäteen lisää ymmärrystä uudistuksen poliittisista haasteista. Saksa ehdotti vuoden 2010 toukokuussa suorien tukien uudeksi jaoksi vähimmäistuen mallia, jossa EU:n jäsenmaan hehtaarille laskettava tuki olisi vähintään 200 euroa. Mallissa viiden maan (Latvia, Viro, Portugali, Liettua ja Romania) suorat tuet nousisivat 200 euroon. Kahdeksan maan (Slovakia, Espanja, Puola, Iso-Britannia, Suomi, Ruotsi, Tšekin tasavalta ja Luxemburg) suorien tukien määrään ei tulisi muutoksia, sillä niiden tuki on alle EU-27:n keskiarvon. Sen sijaan tukimäärää leikattaisiin noin 2 % yhteensä 14 maassa, joiden hehtaarituki on yli EU-27:n keskiarvon. Ranskan tekemä ehdotus 150 euron vähimmäistuesta nostaisi hehtaaritukia vain kahdessa jäsenmaassa (Viro ja Latvia). Vaihtoehtona suorien tukien jakamiseksi on esitetty siirtymistä ostovoimakorjattuun tasatukimalliin. Mikäli tukien jaossa otettaisiin eri maiden vaihteleva ostovoima huomioon, Kreikka ja Malta olisivat suurimpia menettäjiä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Saksa olisi selkeä häviäjä ostovoimalla korjatussa mallissa. Sen sijaan Ranska ja 12 muuta maata kuuluvat mallista voittavien maiden joukkoon. Merkittävää on, että peräti yhdeksän uuden jäsenmaan (Romania, Bulgaria, Puola, Unkari, Slovakia, Tšekin tasavalta, Malta, Slovenia ja Kypros) tuki laskisi alle nykyisen tason, mikäli EU:ssa otettaisiin käyttöön ostovoimakorjattu tasatukimalli. Suomi sitä vastoin kuuluisi Latvian, Viron ja Portugalin kanssa suurimpiin voittajiin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hehtaarikohtainen tuki nousisi yli 330 euron. EU:n komission esityksessä jäsenmaiden suorat tuet nousisivat tulosten mukaan 13 jäsenmaassa. Suhteessa eniten hehtaarituki nousee Baltian maissa. Euromääräisesti uudistuksen suurimpia voittajia olisivat Iso-Britannia ja Romania. Uudistuksessa suhteellisesti eniten menettäisivät nykytilanteeseen verrattuna Hollanti, Belgia, Italia ja Tanska. Euromääräisesti suurimpia häviäjiä ovat järjestyksessä Italia, Ranska ja Saksa. Suomen hehtaarituki laskee esityksessä 2 euroa nykytilanteeseen verrattuna. EU:n komission esitys suorien tukien uudeksi jaoksi muistuttaa Saksan ja Ranskan esittämää vähimmäistuen mallia. Rahoituskehyksen tiukkuus on johtanut siihen, että EU:n komissio on päätynyt ehdottamaan ensimmäisen pilarin tukien leikkaamiseen myös niissä maissa, joiden hehtaarituki on alle EU-27:n keskiarvon. Tämä pienentää tarvetta tukien leikkaamiseen Saksassa ja Ranskassa. Vaikka Saksa ja Ranska ovat esityksessä euromääräisesti kolmen eniten häviävän maan joukossa, ehdotus rahoituksen uudelleen jakamiseksi on tehty niiden tarpeita ajatellen.
13
Vehmasto, Elina, Jarkko Pyysiäinen, and Antony Starr. "Politiikka-, markkina- ja ympäristötekijöiden merkitykset ja maatalousyrittäjien strategiset valinnat." Maaseutututkimus 31, no. 1 (July 3, 2023): 9–42. http://dx.doi.org/10.51807/maaseutututkimus.119762.
Full textAbstract:
Maatalous on osa moninaisia paikallisia ja globaaleja arvoketjuja ja nopeasti muuttuvia toimintaympäristöjä. Maataloutta harjoittavat yritykset ja yrittäjät kohtaavat vastaavasti monenlaisia, muuttuvia odotuksia ja vaatimuksia: miten kyetä tuottamaan ruoan raaka-aineita taloudellisesti kannattavasti, huolehtia omasta ja ympäristön hyvinvoinnista sekä samanaikaisesti hillitä ja torjua ilmastonmuutosta, luontokatoa ja muita ympäristövaikutuksia? Miten maataloutta harjoittavat yrittäjät kokevat toimintaympäristönsä muutoshaasteet ja minkälaisten strategisten valintojen avulla he pyrkivät niihin vastaamaan? Tutkimuksessa haastatellut yrittäjät kokevat, että ekologisten ja biologisten haasteiden lisäksi merkittäviä haasteita maatalouden harjoittamiselle tuottavat institutionaaliset politiikka- ja markkinatekijät. Haastattelupuheessa korostuvat erilaiset jäykkyydet, häiriöt ja nopeat reagointipaineet, joita maatalouspolitiikan ja -markkinoiden koetaan tuottavan. Maataloutta harjoittaville yrittäjille institutionaalisesta toimintaympäristöstä juontuvat haasteet näyttäytyvät yhtenä merkittävänä yritysten ja yrittäjien muutosjoustavuutta, resilienssiä, koettelevana häiriöiden muotona.
14
Huan-Niemi, Ellen, Petri Liesivaara, Jukka Tauriainen, and Jeroen Buysse. "Tilamallitarkastelu tulevan EU:n sokeripolitiikan uudistuksen vaikutuksista Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75533.
Full textAbstract:
Sokerintuotanto on säilynyt Suomessa kansallisen sokerijuurikkaan tuen ja kiintiöjärjestelmän ansiosta. Komission näkemyksen mukaan kiintiöjärjestelmä rajoittaa EU:n sokerintuotantoa ja haittaa tuotannon kilpailukykyä maailmassa. Sokerikiintiöistä luopuminen mahdollistaisi tuotannon kasvattamisen niissä EU:n jäsenmaissa, jotka ovat kilpailukykyisimpiä EU:ssa. EU:n komissio ehdotti maatalouspolitiikan uudistusesityksessä sokerikiintiöiden poistamista jo vuonna 2015. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sokerin hallinnollisen hinnan alentamisen, sokerikiintiöiden poiston, kansallisen sokerijuurikkaan tuen ja muiden viljelykasvien hinnan nousun vaikutusta sokerijuurikkaan viljelyyn Suomessa. Tutkimustulokset mallinnettiin positiivisella matemaattisella simulointimallilla. Aineistona tutkimuksessa ovat suomalaiset sokerijuurikasta viljelevät kirjanpitotilat. Valkosokerin hallinnollisen hinnan alentaminen 20 % (vastaa 23,4 % sokerijuurikkaan hinnan laskua) vähentäisi sokerijuurikkaan viljelyä tulosten mukaan keskimäärin noin 26 % tutkimusaineistona olevilla tiloilla. Mikäli valkosokerin hallinnollista hintaa lasketaan 10 % (vastaa 11,7 % sokerijuurikkaan hinnan laskua), sokerijuurikkaan viljely vähentyisi mallin mukaan keskimäärin noin 13 %. Kiintiöiden poiston vaikutuksesta sokerijuurikkaan viljelyyn tehtiin herkkyysanalyysi, koska sokerikiintiöiden poiston vaikutusta valkosokerin ja sokerijuurikkaan hintaan EU:ssa on vaikea arvioida. Mikäli sokerijuurikkaan hinta laskee 10–50 %, niin tuotanto vähenee 11–56 % nykyisellä sokerijuurikkaan kansallisella tuella ja 40–85 % ilman kansallista tukea. Mikäli kansallinen tuki poistetaan kokonaan eikä sokerijuurikkaan hinta muutu, sokerijuurikkaan viljely vähenee mallin mukaan 29 %. Kansallisella tuella on hyvin tärkeä rooli sokerijuurikkaan tuotannon jatkumiselle Suomessa. Jos sokerijuurikkaan hinnan lasku halutaan kompensoida kansallisella sokerijuurikkaan tuella, 10 % hinnan alennus vaatisi 489 euroa/ha, jotta nykyinen tuotannon taso säilytettäisiin. Tarvittava tukimäärä 20 % sokerijuurikkaan hinnan alennuksessa olisi 616 euroa/ha. Nykyisen tuotannon tason säilyttämiseksi sokerijuurikkaan hinnan tulisi nousta 26 % ilman kansallista sokerijuurikkaan tukea. Ilman sokerikiintiöitä Säkylän tehtaan tulisi toimia täydellä kapasiteetilla ja sokerintuotantoa voisi mahdollisesti kasvattaa 20 % nykyisestä, jolloin kansallisen tuen tulisi olla 593 euroa/ha. Ilman kansallista tukea sokerijuurikkaan hinnan tulisi nousta 44 %, jotta tuotanto kasvaisi 20 %. Sokerijuurikkaan viljelypäätöksiin vaikuttavat myös viljojen ja öljykasvien hintataso. Muiden viljelykasvien 30 % hinnannousu vähentäisi sokerijuurikkaan viljelyä noin 10 % ja 70 % hinnannousu vähentäisi viljelyä noin 24 %. Ilman sokerijuurikkaan kansallista tukea, sokerijuurikkaan viljely laskisi jyrkemmin. Sokerintuotannosta luopuminen aiheuttaisi seurauksia Suomen elintarvikeketjun omavaraisuudelle. Sokerijuurikkaan viljelyn jatkuminen Suomessa vaatii uusien ja vanhojen politiikkakeinojen käyttöä rinnakkain. Vuonna 2013 toteutettava yhteisen maatalouspolitiikan uudistus antaa mahdollisuuden ottaa uusia välineitä käyttöön sokerijuurikkaan viljelyn tukemiseksi ja kehittämiseksi. Sokerijuurikkaan satojen tulisi tulevaisuudessa kasvaa Suomessa suhteessa enemmän kuin muissa EU:n jäsenmaissa. Lisäksi kannustavan tuen rinnalla tarvitaan myös parempaa tuottajahintaa sokeriteollisuudelta, jotta sokerijuurikkaan tuotanto voisi jatkua Suomessa ilman sokerikiintiöitä.
15
Helin, Janne, Kari Hyytiäinen, Mikko Kuussaari, and Eeva-Liisa Alanen. "Voidaanko peltoviljelyn valinnoilla edistää samanaikaisesti vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75451.
Full textAbstract:
Vesistöjen ravinnekuormitus ja maatalousluonnon köyhtyminen ovat täpeltoviljelyn negatiivisia ympäristövaikutuksia. Monimuotoisuutta ja vesiensuojelua edistetään osaksi samoilla toimenpiteillä, esimerkiksi kesannoimalla. Ympäristö- ja maatalouspolitiikan kannalta on kiinnostavaa, kuinka suuria kustannussäästöjä on saavutettavissa, jos nämä toimenpiteet suunnitellaan alueellisesti koordinoidusti sekä monimuotoisuutta että vesiensuojelua silmälläpitäen. Tätä kysymystä voidaan tarkastella alueellisesti heterogeenisen pellonkäytönn optimointimallin avulla. Tutkimuksessa haettiin kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä monimuotoisuuden ja vesiensuojelun yhteistuotannolle valuma-aluetasolla. Esimerkkialueena oli Lepsämänjoen valuma-alue Vantaanjoen vesistössä. Mallissamme viljelijä tekee päätöksiä peltojen maankäytöstä (ohranviljelyn ja erilaisten kesantojen välillä) sekä lannoituksen määrästä ohranviljelyaloilla. Malli sisältää kuvauksen erilaisten peltolohkojen ravinnekuormitusalttiudesta sekä asiantuntija-arvioihin perustuvan kuvauksen viljelypäätösten ja peltolohkojen ominaisuuksien vaikutuksesta peltoluonnon monimuotoisuuteen. Aineisto alueen maankäytöstä ja peltojen ominaisuuksista tallennettiin paikkatietojärjestelmään. Tämä tieto yhdistettiin toimenpiteiden vaikuttavuuden kanssa optimointimallissa. Tulostemme mukaan koordinoitu monimuotoisuuden ja vesiensuojelun suunnittelu tuottaa kustannussäästöjä verrattaessa tilanteeseen, jossa toimenpiteet suunnitellaan toisistaan riippumatta. Lannoituksen vähentäminen on tehokkain tapa aloittaa vesiensuojelu. Korkeampiin vesiensuojelullisiin tavoitteisiin pyrittäessä on kustannustehokasta yhdistää lannoituksen vähentämistä ohra-alalla viherkesantoalan kasvattamisee huuhtoutumisherkimmillä peltolohkoilla. Monimuotoisuuden edistämisessä tehokkain keino on niittykasviseoksella perustettu kesanto. Näitä kesantoja perustettiin tulosten mukaan ensin jyrkkärinteisimmille, metsään rajoittuville ja etelään avautuville peltolohkoille. Sekä vesiensuojelua että monimuotoisuutta edistävät taloudellisesti tehokkaat toimenpideyhdistelmät koostuivat sekä lannoituksen vähentämisestä että niittykasvialan lisäämisestä ja kohdentamisesta. Koordinoidulla monimuotoisuuden ja vesiensuojelun suunnittelulla saavutettavat kustannussäästöt ovat ehdollisia laskentamallin oletuksille, valuma-alueen ominaisuuksille, vaihtoehtoisten toimenpiteiden määrille ja niiden vaikuttavuudelle sekä myös sille missä suhteessa yhteiskunta arvostaa vesien- ja monimuotoisuuden suojelua.
16
Myyrä, Sami, Pekka Pihamaa, and Timo Sipiläinen. "Productivity growth on Finnish grain farms from 1976─2006." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75767.
Full textAbstract:
Maatalouden tuottavuus ja erityisesti tuottavuuden nousu ovat välttämättömiä edellytyksiä suomalaisten maatilojen ja elintarviketeollisuuden selviytymiselle. Epäsuotuisat olosuhteet ja pieni tilakoko ovat jo sinänsä haasteita, mutta tuottavuuskehityshaaste on entisestään koventunut, kun tuet on irrotettu tuotannosta. Lisäksi viljelijöiden kannusteet tuottavuuskehityksen nopeuttamiseen ovat olennaisesti heikentyneet pellon omistusrakenteessa tapahtuneen muutoksen myötä. Vuonna 2004 vain puolet peltoalasta oli viljelijöiden omistuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin pitkän aikasarja-aineiston avulla suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitystä. Aineistoa hyödynnettiin tehokkaasti, sillä siihen sovellettiin erilaisia menetelmiä. Menetelmien puitteissa pystyttiin arvioimaan sekä tuottavuuden vuotuista vaihtelua sekä pidemmän aikavälin trendejä. Myös tuottavuuskehityksen osatekijöitä pystyttiin tarkastelemaan erikseen. Suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitys johtuu pitkälti teknologisesta kehityksestä. Tutkimuksen mukaan skaalavaikutukset, eli suurtuotannon edut, ovat tarkasteluvälillä vaikuttaneet hyvin vähän tuottavuuskehitykseen, ja lisäksi niiden vaikutus on ollut ajan myötä jopa laskeva. Vuosina 1976─2006 viljatilojen tuottavuus nousi mittaustavasta riippuen keskimäärin 0,6-1,7 % vuodessa. Keskimääräinen vuotuinen tuottavuuskehitys oli kuitenkin niin pieni, että kokonaiskehitys koko tarkastelujaksolla oli samansuuruinen kuin suurimmat vuotuiset vaihtelut. Verrattaessa havaittua tuottavuuskehitystä esimerkiksi kevätviljojen satopotentiaalin kehitykseen (0,13 – 0,17 % vuodessa) voidaan todeta tuottavuuskehityksen olevan useiden osatekijöiden summa. Teknologisen kehityksen myötä suomalaisten kuluttama viljamäärä pystytään tuottamaan nyt huomattavasti pienemmällä työmäärällä kun vielä 1970 luvun puolivälissä. Tulokset osoittavat kuitenkin sen, että yksittäiset vuodet voivat poiketa huomattavastikin pitkän aikavälin kehitystrendistä. Tulos osoittaa viljanviljelyn tuottavuuden olevan sidoksissa vuosittain vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tämä haastaa tutkimusmenetelmät, joiden pitäisi toisaalta osoittaa hidas taustalla oleva tuottavuuskehitys ja samalla suuri vuotuinen vaihtelu tuottavuuden tasossa. Lyhyisiin aikasarjoihin perustuvat tarkastelut eivät tulosten perusteella palvele maatalouspolitiikan suunnittelua kovinkaan hyvin.
17
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen, and Matti Ylätalo. "Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.
Full textAbstract:
Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.
18
Niemi, Jyrki, and Liu Xing. "Observations of market power in Finnish food retailing." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75690.
Full textAbstract:
Elintarvikkeiden hintataso ja hintojen kehitys herättävät aika ajoin keskustelua ja kysymyksiä kotimaisen elintarvikeketjun toimivuudesta ja kilpailullisuudesta. Hintakehityksen lisäksi keskustelua herättää kuluttajan maksaman hinnan jakautuminen elintarvikeketjun sisällä, mikä antaa aiheen tarkastella elintarvikeketjun eri osien keskinäisiä voimasuhteita ja näiden merkitystä kilpailulle, elintarvikeketjussa tapahtuvalle tulonjaolle ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukselle. Tässä tutkimuksessa on analysoitu tilastollisin välinein suomalaisten elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja kilpailullisuutta elintarvikeketjun eri osissa ulottuen aina alkutuotannosta vähittäiskauppaan. Pitkän aikavälin tilastot osoittavat selkeästi, että väliportaiden osuus ruuan kuluttajahinnasta on kasvanut 2000-luvulla, kun samaan aikaan maataloustuottajien ruuan loppuhinnasta saama osuus on laskenut. Hallitsevan markkina-aseman hyödyntäminen mainitaan usein selityksenä laskeviin tuottajahintamarginaaleihin. Elintarviketeollisuus ja etenkin vähittäiskauppa ovat yhdistyneet kovaa vauhtia fuusioiden, strategisten liittoutumien ja muiden yrityskokoa suurentavien järjestelyjen kautta. Suomessa vähittäiskauppasektorin keskittyminen on ollut erityisen nopeaa. Kaksi johtavaa elintarvikkeiden ja päivittäistavaratuotteiden vähittäismyyntiketjua kasvattivat markkinaosuuttaan 55 prosentista vuonna 1990 yli 75 prosenttiin vuonna 2008. Markkinavoiman väärinkäytön todistaminen on kuitenkin empiirisesti melko vaikeaa, sillä suuri markkinaosuus ei välttämättä tarkoita suurta markkinavoimaa. Kasvavaa eroa elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä selittävät mm. elintarvikehygienian tiukentuneet standardit, tuottavuuserot ketjun eri osissa, maatalouspolitiikan muutokset ja kansainvälisen kaupan vapautuminen. Kaikkia mahdollisia selityksiä olisi pystyttävä tarkastelemaan yhdessä, jotta ymmärrettäisiin paremmin elintarvikeketjun dynamiikkaa. Tässä tutkimuksessa ostajapuolen markkinavoiman mahdollista olemassaoloa on testattu Lloydin ym. 2009 kehittämällä ekonometrisella mallilla, joka hyödyntää elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden hintojen, elintarvikkeiden kysynnän sekä tuotanto- ja markkinakustannusten välisiä reaktioita. Tutkimuksessa on estimoitu elintarvikemarkkinoita kuvaava ekonometrinen malli ja yhteisintegroituvuuteen perustuvan virheenkorjausmallin avulla on arvioitu tuottajahintojen ja muiden kustannustekijöiden muutosten siirtymistä elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Estimoidut empiiriset tulokset osoittavat, että Suomen elintarvikemarkkinoilla vallitsee epätäydellinen kilpailu, toisin sanoen vähittäiskaupalla on markkinavoimaa suhteessa elintarviketeollisuuteen ja maataloustuotantoon. Tulosten mukaan vähittäiskaupalla on siten mahdollisuus hyödyntää jossain määrin niin sanottua mark up- hinnoittelua eli osa hinnasta voidaan potentiaalista markkinavoimaa käyttämällä ohjata kaupan tulokseksi, mikäli kuluttajien hintajousto on sopiva, eikä hinta ole pakollinen kilpailukeino.
19
Niemi, Jyrki, Leena Kerkelä, and Heikki Lehtonen. "Maailmankaupan vapautumisen vaikutukset maataloudelle." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75830.
Full textAbstract:
Maailman kauppajärjestö WTO:n käynnissä olevalla Dohan neuvottelukierroksella maataloustuotteiden kauppasäännöistä sopiminen on yksi kierroksen pääkysymyksiä. Tavoitteeksi on asetettu maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen sekä teollisuusmaissa maksettavien maataloustukien merkittävä vähentäminen ja maataloustuotteiden tullien alentaminen. Vientitukien poistaminen koskee Euroopan unionissa (EU) ja sitä kautta myös Suomessa erityisesti maitoa, sokeria ja rehuviljaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida käynnissä olevan Dohan neuvottelukierroksen aiheuttamia muutospaineita EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle. Keskeiset selvitettävät kysymykset ovat: 1) Mitä vaikutuksia vientituen poistamisella olisi EU-alueella ja Suomessa? 2) Miten tullien merkittävä alentaminen vaikuttaisi maataloustuotteiden markkinoihin EU:ssa ja Suomessa? Tärkeä kysymys on myös se, onko vuonna 2003 sovittu yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus edistänyt unionin maatalouden sopeutumista liberaalimpaan kaupan ympäristöön. Tutkimuksen kvantitatiiviset tulokset on saatu hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista GTAP-tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa. Tutkimustulosten mukaan vientituista luopuminen merkitsisi EU:ssa alempaa tuottajahintatasoa ja sen seurauksena tuotannon supistumista ja viennin vähentymistä. Vientitukien poistuminen vaikuttaisi EU:ssa eniten rehuviljan tuotantoon. Suomessa vientitukien poistosta aiheutuva viennin väheneminen olisi haasteellisinta rehuviljan ja maidon tuotannolle. Mallilaskelmien mukaan rehuviljan tuotanto alenisi Suomessa pitkällä aikavälillä noin 14 prosenttia ja maidontuotanto lähes seitsemän prosenttia. Vientitukien poistamisen ja tuontitullien alentamisen yhteisvaikutuksia EU:n ja Suomen maatalousmarkkinoihin on arvioitu tutkimuksessa kahden vaihtoehtoisen skenaarion pohjalta: (1) EU:n ehdotus, jonka mukaan korkeimpia tulleja alennettaisiin 60 prosenttia ja muita tulleja 25–60 prosenttia ja (2) USA:n ehdotus, joka leikkaisi korkeimpia tulleja peräti 90 prosenttia. Tuontitullien alentamisen seurauksena EU:n tuotanto ja vienti supistuisivat lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla. Voimakkainta tuotannon väheneminen olisi sokerissa ja naudanlihatuotteissa. Simulointitulosten perusteella USA:n ehdotuksen toteutuminen vähentäisi sokerin ja naudanlihan tuotantoa unionissa yli 20 prosenttia. Maitotaloustuotteiden tuotanto alentuisi EU:ssa vajaat 12 prosenttia. Suomessa sokerin, rehuviljan ja muun kasvinviljelytuotannon volyymi alenisi tulosten mukaan yli 15 prosenttia USA:n ehdotuksen toteutuessa. Maidontuotannon volyymi alentuisi noin 13 prosenttia.Maatalouskaupan vapauttaminen johtaisi tutkimustulosten mukaan myös maataloustuotteiden maailmankaupan merkittävään alueelliseen uusjakoon. EU:n menettämistä maailmanmarkkinoista suurimman osan saisivat USA, Australia, Uusi-Seelanti ja MERCOSUR-maat.
20
Myyrä, Sami, and Pekka Pihamaa. "Viljatilojen tuottavuuskehitys vuosina 1976 – 2003." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76048.
Full textAbstract:
Tuottavuus määritellään siksi tuotannon määrän muutokseksi, jota ei voida selittää panosten käyttömäärässä tapahtuneella muutoksella. Maatalouden tuottavuuskehitystä pidetään yhtenä tärkeimmistä maatalouspolitiikan tavoitteista (Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko). Yksittäiselle viljanviljelijälle tuottavuuden tasolla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin aikaisemmin, sillä viljatilojen liikevaihdosta alle puolet tulee tuotteiden myyntituotoista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kannattavuuskirjanpidon viljatilojen tuottavuuskehitys vuosina 1976 - 2003. Tällä ajanjaksolla voimakkain toimintaympäristön muutos oli Suomen liittyminen EU:hun vuoden 1995 alussa. Ennen EU:ta viljatilojen saama tuki sisältyi pääasiassa tuotteiden hintoihin (hintatuki). EU-aikana tuotantoa on tuettu pääasiassa pinta-alaperusteisin tuin. Viljelijän näkökulmasta keskeisin muutos oli panosten rajatuoton olennainen heikkeneminen. Pinta-alaperusteiset tuet ja niihin liittyvät ehdot eivät puolestaan vaikuta hehtaarikohtaiseen panosten käyttöön ja siten tuottavuuteen muutoin kuin joidenkin reunaehtojen kautta. Tutkimuksen tärkein tavoite oli selvittää viljatilojen tuottavuuskehitys ja siinä ajan myötä tapahtuneet muutokset. Toisena tavoitteena oli selvittää, onko tuottavuuskehityksessä ollut eroja erikokoisilla tiloilla tai eri tukialueilla. Vuonna 2003 viljatilojen tuottavuuden taso oli 9,7 % korkeampi kuin vuonna 1977. Tekninen kehitys, jota tarkasteltiin tuotantofunktion neutraalina siirtymänä ajan suhteen, havaittiin tilastollisesti merkitseväksi. Kun 9,7 %:n tuottavuuskehitystä tarkastellaan 26 vuoden aikaperspektiivissä, voidaan todeta, että tuottavuuskehitys on ollut keskimäärin 0,36 % vuodessa. Viljatiloilla havaittava tuottavuuden vuotuinen vaihtelu on suurta. Pitkälti sääolosuhteista johtuva satotason vuotuinen vaihtelu aiheutti tarkasteluajanjaksona itseisarvoltaan keskimäärin 12 % vuotuisen vaihtelun viljatilojen tuottavuuden tasoon. Tulokset osoittavat, ettei suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitystä voi selvittää harhattomasti kovin lyhyellä aikasarjalla. Nyt käytettävissä olevan aikasarjan perusteella näyttää siltä, että viljatilojen tuottavuuskehitys on EU jäsenyyden aikana pysähtynyt. Tuottavuuskehityksen pysähtymistä ei voida kuitenkaan katsoa johtuneen pelkästään taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista, sillä viljatilojen tuottavuuskehityksessä on havaittavissa hitaita jaksoja aikaisemminkin. Tukialueittain tarkasteltuna viljatilojen tuottavuuskehitys on ollut lähes identtistä. Tämä havainto pätee sekä EU-jäsenyyden aikana että ennen sitä. Tuloksen perusteella ei voida katsoa, että tukijärjestelmä olisi antanut erilaisia kannusteita tuottavuuden kehittämiseen eri tukialueilla. Kokoluokittain tarkasteltuna tekninen kehitys on ollut tilastollisesti merkitsevästi erilaista erikokoisilla tiloilla ja tästä johtuen tuottavuuskehityskin on myös eroja. Tuottavuuskehitys on ollut suurilla tiloilla nopeampaa kuin pienillä tiloilla.
21
Latva-Kyyny, Marjo, Seppo Vehkamäki, Matti Ylätalo, and Matti Ryhänen. "Yrittäjyyden ja resurssien käytön muutos eteläpohjalaisilla maitotiloilla 2000-luvun alussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75716.
Full textAbstract:
Artikkelin tavoitteena oli tarkastella maidontuottajien yrittäjyyttä ja resurssien käyttöä sekäa näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2003 ja 2009 välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella millaisia yrittäjäryhmiä löytyy resurssien ja yrittäjyyden suhteen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan alueeseen kuuluva Kyrönmaan seutukunnan maidontuotantotilat. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2003 ja vuonna 2009 hankittuja aineistoja. Molemmat aineistot hankittiin postikyselyllä. Vuoden 2009 kyselyn saaneista yrittäjistä osa oli vuoden 2003 kyselyn saaneita yrittäjiä, minkä lisäksi otosta täydennettiin satunnaisotannalla. Lopullisessa aineistossa vuonna 2003 oli 191 tilaa ja 258 tilaa vuonna 2009. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin ensi sijassa faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkasteltiin maitotilayrittäjien työhön liittyvien arvojen, maatilaa koskevan tavoitteellisuuden ja yrittäjyysmotivaation avulla. Tarkastelu tehtiin faktorianalyysin avulla. Merkittävimmiksi faktoreiksi osoittautuivat yrittäjän oma osaaminen, tuotannon jatkuvuus, sosiaalinen arvostus, yrityksen kasvu, haasteellisuus, itsenäinen työ, vapaa-aika ja karjan kehittäminen. Suuria muutoksia yrittäjyydessä vuosien 2003 ja 2009 välillä ei kuitenkaan löytynyt. Resurssien osalta tutkimuksen tulokset osoittavat keskimääräisen viljelmä- ja karjakoon kasvaneen tarkastelujaksolla. Suurin muutos oli tapahtunut maidon keskituotoksessa, joka kasvoi lähes 10 %. Suurissa karjakokoluokissa maidon keskituotos oli pieniä karjakokoluokkia suurempi. Myös nuorten yrittäjien osuus viljelijöistä oli hieman kasvanut ja sen mukana yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso. Maitotiloilla oli investoitu aktiivisesti, sillä vain viidellä prosentilla kyselyyn vuonna 2009 vastanneista tiloista ei oltu investoitu viimeisen viiden vuoden aikana. Tiloilla oli investoitu erityisesti koneisiin, rakennuksiin ja peltoon. Näihin investointikohteisiin aiotaan myös lähitulevaisuudessa panostaa eniten. Voimakkaasti tuotantoaan aikoo laajentaa 10 % yrittäjistä samanaikaisesti, kun 9 % yrittäjistä aikoo luopua maataloustuotannosta. Laajentamista eniten rajoittaviksi tekijöiksi yrittäjät nimesivät pellon saatavuuden, vallitsevan maatalouspolitiikan, ajan riittävyyden ja riskin suuruuden. Yrittäjätoimintaa tutkittiin ryhmittelyanalyysillä. Ryhmittelyanalyysin muuttujina käytettiin yrittäjyyden kuvaamisessa faktorianalyysissä saatuja faktoripisteitä sekä yrittäjiä että resurssia kuvaavina muuttujina yrittäjien ikää, ammatillista koulutusta, kokemusta tilanpidosta, peltopinta-alaa, lehmien lukumäärää ja keskituotosta, yrittäjien jatkoaikomuksia, puolisoiden osallistumista tilan töihin, ulkopuolisten työntekijöiden käyttöä ja sukupolvenvaihdoksen ajankohtaisuutta. Vuoden 2009 aineistosta saatu ryhmittelyanalyysin tulos poikkeaa vuoden 2003 tuloksesta, koska vuoden 2009 ryhmissä resurssit ja yrittäjyys kuvasivat yrittäjätoimintaa selkeämmin kuin aikaisempana tarkasteluajankohtana. Lisäksi vuoden 2009 ryhmissä kävi ilmi yrittäjien elinkaaren vaikutus tuloksiin siten, että yrittäjät voitiin nimetä jatkajiin, kehittäjiin, nykytuotannolla jatkaviin ja jäähdyttelijöihin.
22
Kuhmonen, Tuomas, Hanna Partio, and Irene Kuhmonen. "EU:n maatalouspolitiikka ja kestävä kehitys." Poliittinen talous 3 (December 31, 2015). http://dx.doi.org/10.51810/pt.96138.
Full textAbstract:
Maatalous on EU:n pisimmälle integroitu toimiala ja politiikanala. Yhteisen maatalouspolitiikan tarina 1960-luvulta nykyaikaan kuvaa muuttuvia ja monipuolistuvia yhteiskunnallisia haasteita, joihin politiikkatoimenpiteillä on vastattu. Alkuaikoina päähuomio oli elintarvikehuollossa ja viljelijöiden toimeentulossa, mutta ajan myötä mukaan on tullut vahvoja alueellisia, ympäristöllisiä ja myös kulttuurisia painotuksia. Kestävän kehityksen käsittein tarkasteltuna yhteinen maatalouspolitiikka on muuttunut moniulotteisemmaksi. Viimeisimmillä uudistuksilla on tavoiteltu kestävyyden sekä taloudelliseen, ympäristölliseen, sosiaaliseen että kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyviä muutoksia. Kestävä kehitys ei ole ollut eksplisiittisesti uudistusten perusta, mutta lukuisilla maatalouspolitiikan omilla käsitteillä on kuvattu ja tavoiteltu kestävän kehityksen ideaalia. Kestävän kehityksen viitekehys voi olla hyödyllinen ratkaistaessa yhteiskunnassa kulloinkin ongelmallisina pidettyjä maatalouteen ja ruokahuoltoon liittyviä kysymyksiä, koska se ohjaa systemaattisesti asettamaan esimerkiksi tavoitteet, arvioimaan käytettäviä keinoja ja ennakoimaan vaikutuksia yhtä aikaa sekä taloudellisen, ympäristöllisen, sosiaalisen että kulttuurisen ulottuvuuden osalta.
23
Huan-Niemi, Ellen, and Jyrki Niemi. "Toimiiko nykyinen maatalouspolitiikka? How does the Common Agricultural Policy function in Finland?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73227.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen päätavoite on arvioida tärkeimpien Suomessa sovellettavien maatalouspolitiikkavälineiden ja -toimenpiteiden relevanssia, koherenssia ja tuloksellisuutta suhteessa yhteisen maatalouspolitiikan kolmeen ydintavoitteeseen ja niiden osatavoitteisiin, joita ovat:1.elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen jahintatason vakauteen;2.luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet, jossa keskitytään kasvihuonekaasupäästöihin,luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja veteen;3.tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteenmaaseutualueilla.Tutkimus pyrkii vastaamaan erityisesti seuraavaan kysymykseen: Miten Suomessa sovellettavat maatalouspolitiikkatoimenpiteet edistävät elinkelpoista ruoan tuotantoa luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia tasapainoista aluekehitystä? Maatalouspolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jonka osien on tarkoitus tukea ja täydentää toisiaan. Tosiasiassa toimenpiteiden vaikutukset voivat olla myös jossain suhteessa vastakkaisia.Tutkimuksessa tarkastellaan politiikkavälineitä/ toimenpiteitä, joiden toimenpidelogiikka liittyy suoraan CAP:n tavoitteisiin. Analyysia varten valmisteltiin yksityiskohtaiset toimenpidelogiikat, jotka pohjautuvat CAP-tavoitteisiin ja olemassa olevaan teoriaan ja kirjallisuuteen. Analyysissa hyödynnetään yksityiskohtaisia matriiseja, joissa esitetään käytössä olevat politiikkavälineet ja niiden odotettavissa olevat vaikutukset. Matriisit paljastavat, miten yksittäinen politiikkaväline/-toimenpide todennäköisesti vaikuttaa tavoitteisiin. Niistä ilmenee myös, missä määrin eri välineet/toimenpiteet edistävät samankaltaisia tavoitteita, sekä niiden mahdollinen vuorovaikutus, esim. niiden keskinäinen synergia, niiden neutraalius toisiinsa nähden tai niiden toisilleen aiheuttama haitta.Politiikkatoimenpiteen relevanssia eli sitä, missä määrin toimenpiteen tavoitteet vastaavat tarpeita, ongelmia ja kysymyksiä, on tarkasteltu pisteyttämällä yksittäiset toimenpiteet sen perusteella, miten merkityksellisiä välineiden tavoitteet ovat tunnistettujen prioriteettien ja kysymysten kannalta. Politiikkatoimenpiteiden johdonmukaisuutta tarkasteltaessa on analysoitu, missä määrin yksittäinen toimenpide on yhdenmukainen muiden, samankaltaisiin tavoitteisiin pyrkivien toimenpiteiden kanssa. Politiikkatoimenpiteiden tuloksellisuutta analysoitiin arvioimalla, miten tuloksellista toimenpiteiden täytäntöönpano on ollut.Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouspolitiikkamme tärkein tavoite on elinkelpoisen ruoan tuotannon ylläpitäminen ja maatalousyrittäjien tulotason säilyttäminen. Sen takia maatalouteen kohdistuvalla tuella sekä sen luonteella ja määrällä on Suomessa erittäin keskeinen rooli maatalouden kilpailuedellytysten turvaamisessa maan eri osissa ja tuotantosuunnissa. Ympäristölliset perusteet on otettu aiempaa suurempaan asemaan tuen myöntämisessä, mutta niiden painoarvo politiikan muotoilussa on edelleen suhteellisen vähäinen.
24
Simola, Antti. "Maatalouspolitiikan mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76655.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos on suurin yksittäinen ympäristöongelma maailmassa tällä hetkellä. Vaikka sen vaikutuksiin liittyykin runsaasti epävarmuutta, on monissa maailman valtioissa päädytty hillitsemään ilmastonmuutosta. Taloudellisessa mielessä optimaalisesti toimiva yhteiskunnallinen suunnittelija pyrkii vähentämään päästöjä siellä missä se on kaikkein kustannustehokkainta. Tämä työ pyrkii pohtimaan kuinka tehokkaasti maatalouspolitiikan instrumenteilla voidaan vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen syntyyn ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.Tutkimuksen teoreettinen pohja on uusklassisessa taloustieteessä ja omaa hyötyään maksimoivan rationaalisen taloudellisen toimijan oletuksessa. Tätä teoriapohjaa on laajennettu aiheen kannalta hyvin keskeisen ympäristötaloustieteen suuntaan. Ympäristötaloustieteelle ja saastumisen ongelmalle ovat keskeisiä ulkoisvaikutusten ja julkishyödykkeiden käsitteet. Tämän ongelman kannalta keskeisiä ovat myös globaalien saasteiden ongelma sekä hajapäästöjen ongelma.Tutkimusmetodiksi valitsin työssäni ekonometrisen mallintamisen. Tutkimuksessa käytettiin koko EU:n kattavan AGMEMOD-mallin Suomen osamallia. Malli on näennäisesti rekursiivinen, osittain dynaaminen osittaisen tasapainon malli, jolla voidaan ennustaa Suomen maataloustuotannon kehitystä tärkeimpien tuotteiden osalta. Päivitin tätä perusmallia työssäni, laajensin sitä tietyiltä osin ja laadin siihen IPCC:n kasvihuonekaasujen laskentaohjeita vastaavan laskentataulukon. Tutkin mallilla viiden vaihtoehtoisen skenaarion suhdetta perusskenaariona toimineeseen Agenda 2000 skenaarioon. Vaihtoehtoiset skenaariot olivat: 1) vuoden 2003 YMP:n uudistus, 2) vapaa maailmankauppa, 3) teknologinen kehitys, 4) orgaanisten maiden poistaminen viljelyksestä ja 5) kolmen edellisen skenaarion yhdistelmä. Viimeinen skenaario kuvasi eräänlaista maksimivähennyksen tapausta ja siinä saavutettiin 1/3 vähennys perusskenaarioon verrattuna. YMP:n uudistus aiheutti hyvin vähäisen vähennyksen. Sen sijaan vapaa maailmankauppa ja teknologinen kehitys saivat aikaan tuntuvat vähennykset. Suurin yksittäinen vähennys saatiin aikaan poistamalla orgaaninen maa viljelyksestä. Tämä oli kuitenkin kaikkein kyseenalaisin skenaario johtuen useasta työssä tarkemmin eritellystä syystä. Maataloussektorilla saavutettava maksimivähennys on suuruudeltaan n. 11 % Suomen vuonna 2003 Kioton päästötavoitteen ylittäneestä määrästä.
25
Sarlio, Sirpa. "Kestävää kehitystä ja terveyttä edistävä ravitsemus- ja ruokapolitiikka." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, no. 4 (December 4, 2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.83340.
Full textAbstract:
Ruokavaliolla on keskeinen merkitys terveyden edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kestävyys ja terveellisyys ovat osa kansallisia ja pohjoismaisia ravitsemussuosituksia mutta ne toteutuvat puutteellisesti. Ongelmina on nykyään esimerkiksi liiallinen energian ja punaisen lihan kulutus ja liian vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Ravitsemus- ja ruokapolitiikassa tulisi nykyistä selvemmin huomioida ihmisen terveyden ja ruokajärjestelmän lisäksi myös ympäristö ja maapallon kantokyvyn rajat. Kestävää ja terveellistä ruokavaliota voi edistää vaikuttamalla maatalouspolitiikkaan sekä hyödyntämällä fiskaalisia keinoja, ruokapalveluja ja julkisia hankintoja, koulutusta ja informaatiota, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä vaikuttamalla ruokaympäristöön. Ruokajärjestelmän muutos kohti kestävää ja terveellistä ruokavaliota vaatii monia erilaisia poikkihallinnollisia toimia. Mukaan tulee saada hallituksen lisäksi kunnat, joilla on vastuu monista käytännön ratkaisuista liittyen esimerkiksi ruokaympäristöön, julkisten ruokapalvelujen tarjontaan ja opetuksen järjestämiseen.
26
Ryhänen, Matti, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, and Jyrki Rajakorpi. "Kokonaisvaltaisella johtamisella kannattavuutta maidontuotantoon T&K -hanke." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73223.
Full textAbstract:
EU:n maatalouspolitiikan uudistus on lisännyt markkinaohjautuvuutta. Maitokiintiöjärjestelmä on poistunut ja kilpailu koventunut. Suomessa on vaikea säilyttää maidon tuottajahinnan ero (lisä) EU:n keskimääräiseen tuottajahintaan sellaisena kuin se aiemmin on ollut. Toimintaympäristön muutoksiin vastaaminen ja kilpailukyvyn parantaminen vaativat maitotilayrityksiltä uusia toimia.Perinteisesti maitotilayritysten toimintaa on kehitetty yksittäisiä tuotantoprosesseja kehittämällä. Neuvontaa on annettu pääsääntöisesti tältä pohjalta. Perinteinen tapa toimia ei enää riitä, vaan tarvitaan yritystoiminnan kehittämistä kokonaisuutena. Osaprosessien kehittäminen on toteutettava yrityskokonaisuutta tukien, jolloin voidaan saavuttaa paras mahdollinen taloudellinen tulos. Maitotilayrityksissä on kehitettävä strategista suunnittelua ja johtamista sekä parannettava maitotilayrittäjien valmiuksia johtaa yritystään kokonaisuutena. Kokonaisvaltaisella johtamisella hallitaan prosesseja ja toimintoja ja tehdään niistä tehokkaasti ja kannattavasti toimiva kokonaisuus.Maitotilayrityksen johtaminen on vaativa ja laaja-alainen tehtävä. Se ulottuu toimintojen ja tuotannonhaarojen tasolta koko maitotilayrityksen tasolle. Nykyaikaisen maitotilayrityksen johtaminen edellyttää vaativien tuotanto- ja johtamisjärjestelmien hallintaa. Tuotantoprosesseja ja toimintoja on johdettava systemaattisesti ja määrätietoisesti. Maitotilayritystä on tarkasteltava kokonaisuutena ja prosessien tehokkuutta on kehitettävä kokonaisuutta tukien. Hankkeessa tuotetaan1) tietoa maitotilayrityksen kokonaisvaltaisesta johtamisesta ja sen kehittämisestä,2) tietoa kokonaisvaltaisen johtamisen merkityksestä tuottavuuden parantamisessa,3) maitotilayrityksen kokonaisvaltaisen johtamisen malli ja4) maitotilayrityksen kokonaisvaltaiseen johtamisen käsikirja.Aineisto hankitaan kirjallisuuden, teemahaastattelujen, työpajatyöskentelyn ja benchmarkingin avulla. Menetelmänä käytetään laadullis-induktiivista analyysiä. Empiirisestä aineistosta lähtien induktiivisella päättelyllä tuotetaan tietoa kokonaisvaltaisen johtamisen olemuksesta. Benchmarkingia tehdään eri alueiden maitotilayritysten välillä. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallia ja käsikirjaa testataan 10–15 maitotilayrityksessä. Palautteen avulla käsikirjan hyödynnettävyyttä ja käyttökelpoisuutta parannetaan. Hankkeella autetaan maitotilayrittäjiä kehittämään yritystoimintaa kokonaisuutena tuottavuutta ja kannattavuutta parantaen.
27
Ryhänen, Matti, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, and Jyrki Rajakorpi. "Maitotilayrityksen kokonaisvaltaisen johtamisen malli." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (March 9, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89239.
Full textAbstract:
Toimintaympäristön muutokset kuten teknologinen kehitys, maatalouspolitiikan muutokset tai meijerimaidon hinnoitteluperusteiden muuttuminen aiheuttavat maitotilayritykseen kehittämistarpeen. Maitotilayrityksen sisäisen tietojärjestelmän paljastama tieto resurssien tehottomasta käytöstä edellyttää toimia tilanteen korjaamiseksi. Perinteisesti edellä kuvattuihin tekijöihin on reagoitu vasta, kun maitotilayrityksen maksuvalmius on heikentynyt huolestuttavasti. Kokonaisvaltainen johtaminen mahdollistaa edellä kuvattuihin muutoksiin vastaamisen ennakoivasti ja muutostoimien johtamisen määrätietoisesti. Kokonaisvaltaisen johtamisen malli tuottaa uuden tavan johtaa maitotilayritystä. Kokonaisvaltaisessa johtamisessa strateginen ja operatiivinen johtaminen muodostavat kokonaisuuden, jossa toiminnot ja tuotannonhaarat on yhdistetty strategiaa toteuttavaksi toiminnaksi. Kokonaisvaltaisella johtamisella maitotilayrittäjä toteuttaa strategiaa kaikkialla maitotilayrityksen toiminnassa. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallia hyödyntämällä maitotilayrittäjä tekee päätökset tietoisen suunnittelun pohjalta, mikä parantaa johtamisen laatua. Tässä artikkelissa esitetään kokonaisvaltaisen johtamisen malli, jota hyödyntämällä maitotilayrittäjä voi
parantaa valmiuksiaan hankkia tietoa,
analysoida ja suunnitella aineiston pohjalta yritystoiminnan kehittämistä,
johtaa maitotilayritystä kokonaisvaltaisesti strategiaa toteuttaen ja
parantaa tuottavuutta ja kannattavuutta.
Kokonaisvaltaisen johtamisen mallin laadinnassa hyödynnetään strategista ajattelua, analysoidaan toimintaympäristö ja resurssit. Lisäksi selvitetään, mihin maitotilayrittäjä kykenee, muodostetaan visio, arvot ja toiminta-ajatus sekä selvitetään tekijät, joilla visio voidaan toteuttaa. Näiden pohjalta tehdään strategiset valinnat ja laaditaan strategiasuunnitelma, jolla visio toteutetaan sekä päätetään, miten strategiasuunnitelma toteutetaan. Tahtotila ja strategiasuunnitelma muunnetaan toimintamallilla käytännön tehtäviksi. Toimintasuunnitelmassa esitetään yksityiskohtaisesti käytänteet, tekeminen, vuorovaikutus ja vastuut niin, että jokainen tietää, mikä hänen roolinsa ja vastuunsa on strategian toteuttamisessa. Kokonaisvaltaisen johtamisen malli on ajattelu-, suunnittelu- ja johtamismalli, jossa analyyseillä ja synteeseillä tuotetaan tietoa. Mallin jokaiseen vaiheeseen liittyy analyysi- ja synteesiosuus. Analyysityö on erittelevää ja purkavaa ajattelua. Synteesin teko on rakentamista, kokoamista ja tiivistämistä. Analyysi- ja synteesityö tuottaa tietoa vision muodostamiseen. Strategia laaditaan vision toteuttamiseksi. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallin käyttö auttaa maitotilayrittäjää paneutumaan erityisesti pitkän aikavälin yritystoiminnan kehittämisen kannalta keskeisten asioiden pohtimiseen, mikä parantaa maitotilayrityksen kilpailukykyä ja menestymisedellytyksiä tulevaisuudessa.