Academic literature on the topic 'Maanomistajat'

Luonnon biologinen monimuotoisuus on vähentynyt maatalousympäristöissä tehostuneen ja yksipuolistuneen peltoviljelyn seurauksena. Monimuotoisuuden vähenemiseen on pyritty vastaamaan maatalouden ympäristötuen toimenpiteillä, mutta uusia ja taloudellisesti tehokkaita keinoja monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan. Tässä tutkimuksessa vertailtiin kustannuksia ja tulonmenetyksiä, jotka aiheutuvat yksityiselle maanomistajalle pellon reunaan ja peltoon rajoittuvan metsän reunaan perustettavista monimuotoisuusvyöhykkeistä. Myös peltoon rajoittuvaan metsään sijoitettavan monimuotoisuusvyöhykkeen tarkoituksena on lisätä maatalousympäristön lajiston monimuotoisuutta ja luoda erityisesti pölyttäjähyönteisille sopivia niittymäisiä elinympäristöjä. Monimuotoisuusvyöhykkeiden aiheuttamien kustannusten ja tulonmenetysten suuruus saadaan selville, kun hyvän metsänhoidon ja maatalouden mukaisista nettotulojen nykyarvoista vähennetään monimuotoisuusvyöhykkeiden nettotulojen nykyarvot. Metsän puolelle perustettavan monimuotoisuusvyöhykkeen yksityistaloudellisissa kustannuksissa oli suurta vaihtelua, joka aiheutui vaihtelusta metsän tuotoskyvyssä sekä metsän lähtötilassa ja -rakenteessa. Mikäli rehuviljan hinnan voidaan olettaa jäävän pysyvästi matalaksi, kannattaa maanomistajan perustaa monimuotoisuusvyöhykkeet ennemmin pellon reunaan kuin metsän puolelle.

Luovutusvoittojen verotus on keskeinen osa rikkaiden maiden verojärjestelmiä varsinkin korkean veroasteen pohjoismaissa, kuten Suomessa. Luovutusvoittojen verottaminen kuitenkin vääristää markkinoita vähentämällä myyntejä, jotka laukaisevat ajan mukana syntyneestä arvonnoususta kannettavan veronmaksun (=lock-in effect). Ilmiötä on tutkittu aikaisemmin pääasiassa osakeomistuksen kohdalla, mutta myös viljelysmaan kohdalla ongelma on ilmeinen. Viljelysmaan kohdalla ongelma korostuu, koska se aiheuttaa merkittäviä kustannuksia reaalitalouteen. Maanomistus pirstaloituu samalla kun aktiiviviljely keskittyy yhä pienempään määrään ammattiviljelijöitä. Maan vuokraus lisääntyy, maan tuottavuuskasvu pysähtyy ja ympäristöohjelmien tehokkuus heikkenee. Tässä tutkimuksessa haetaan keinoja vauhdittaa peltokauppoja verotuksen keinoin ja arvioidaan verotuksellisten keinojen vaikutusta verokertymään. Selvitämme luovutusvoitosta kannettavan veron ja siihen kohdistuvan, määräaikaisen verohuojennuksen vaikutukset peltokauppoihin ja valtion verokertymään kahdesta eri näkökulmasta ja kahdella eri menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä on maanomistajan myyntitilannetta kuvaava matemaattinen optimointimalli, jonka tulokset osoittavat, että yksin taloudellisesta näkökulmasta katsottuna myyntivoittoverotuksella on keskeinen merkitys myyntien ajoitukseen. Toinen menetelmä on ekonometrinen malli, jolla selvitetään maanomistajien omat näkemykset siitä, millä tavoin he reagoisivat myyntivoittoveron huojennuksiin. Tässä osassa hyödynnetään Suomalainen pellonomistaja -tutkimuksen kyselyaineistoa ja sen pohjalta laadittuja malleja pellonomistajien reaktioista veromuutoksiin. Omistajien reaktiot veromuutoksiin tarjoavat mahdollisuuden tarkastella verohuojennuksen verokertymävaikutuksia ja optimoida kertymää. Tulosten mukaan luovutusvoittojen verotuksella on merkittävä vaikutus peltomarkkinoihin. Määräaikainen luovutusvoiton verohuojennus voisi tuottaa nykyisen verokertymän ja samalla oikaista verotuksen peltomarkkinoille aiheuttamaa vääristymää siitäkin huolimatta, että pellon myyntihalukkuus on yleisesti ottaen heikko. Peräti 87 % omistajista ei myisi peltoaan, vaikka vero poistuisi kokonaisuudessaan. Verotasojen muutoksilla olisi kuitenkin huomattavia vaikutuksia nykyisin kovin ohuilla peltomarkkinoilla. Kolmanneksen verotason alennus johtaisi 50 prosentin nousuun myyntien todennäköisyydessä. Veron tilapäinen poistaminen nelinkertaistaisi myyntien todennäköisyyden. Näin ollen voidaan todeta pellonomistajien reagoivan varsin joustavasti myyntivoittoveron huojennuksiin. Verohuojennukset olisi kuitenkin saatava nopeasti voimaan, koska markkinoilla oleva tieto tai epäilys tulossa olevasta huojennuksesta pysäyttää peltokaupat kokonaan siihen saakka, kunnes huojennus astuu voimaan.

Viimeaikoina on etsitty markkinalähtöisiä keinoja tuottaa suojelu-, virkistys- ja maisemapalveluja. Markkinalähtöinen tapa tuottaa maisemapalveluita voisi olla maisema-arvokauppa. Hyödykkeen ostajia olisivat paikalliset asukkaat, jotka ostaisivat maisemapalveluja alueen maanomistajilta ja viljelijöiltä. Maisemapalvelut voisivat olla esimerkiksi maatalouden ympäristötuen ulkopuolelle jääviä maisemanhoitotoimenpiteitä tai maaseutumaisemien ylläpitoa. Maisemaan liittyvät hyödyt muodostuvat maiseman käyttöarvoista maiseman katselun kautta ja ovat hyvin paikallisia. Maisema-arvokaupan toteuttaminen edellyttäisi paikallisesta halukkuutta maksaa maisema-arvoista, tarjota niitä sekä yhteistä sopimusta maisema-arvokaupan ehdoista. Kansalaisten halukkuutta maksaa maisemansuojelusta maisema-arvokaupan kautta on tutkittu ehdollisella arvottamisella ja valintakokeella vuonna 2008 kerätyn kyselyaineiston pohjalta (N 630). Kyselyssä esitettiin vastaajille erilaisia maisemanhoitotoimenpiteitä, joilla vaikutettaisiin alueen viljelymaisemiin. Toimenpiteet vaikuttaisivat erityisesti viljelemättömän pellon osuuteen, kasvilajien lukumäärään, laiduntaviin eläimiin, suojavyöhykkeisiin ja talousrakennusten kuntoon. Uudenlaisten maisemanhoitokäytäntöjen toteutustavaksi kuvattiin asukkaiden ja maanomistajien välinen maisema-arvokauppa, jossa asukkaat rahoittaisivat yhdessä maanomistajien kanssa kymmenen vuoden aikana toteuttaman maisemanhoito-ohjelman. Ehdollisen arvottamisen menetelmä paljasti maisemanhoito-ohjelman kannatuksen eri kustannustasoilla. Ohjelman kannatus aleni maisema-arvokaupan aiheuttamien kustannusten kasvaessa. Jos ohjelman ei oletettu aiheuttavan kustannuksia, 81 % vastaajista kannatti sitä. Kotitaloudelle aiheutuvien kustannusten noustessa ohjelman kannatus laski. Puolet vastaajista kannatti ohjelmaa noin 86 euron vuotuisella kustannustasolla, mitä voidaan pitää yhtenä esitetyn maisemanhoito-ohjelman maksuhalukkuuden keskilukuna (ei-parametrinen mediaani). Toteutettu valintakoe paljasti, että esitetyistä maisemanhoitotoimista erityisesti laiduntavat eläimet sekä kunnostetut talousrakennukset sekä myös luonnontilaiset suojavyöhykkeet vaikuttivat vastaajien halukkuuteen osallistua ohjelmaan. Maanomistajien halukkuus osallistua maisema-arvokauppaan oli heikko, sillä 48 % vastaajista oli haluttomia osallistumaan, tai he olivat asiasta epävarmoja (41 %). Vastanneista maanomistajista 11 prosenttia oli halukaita osallistumaan esitetynlaiseen maisema-arvokauppaan. Toimenpiteet, jotka kiinnostivat maanomistajia, liittyivät peltoalan säilyttämiseen viljelyssä ja talousrakennusten kunnostamiseen. Omistajat toivoivat useimmiten saavansa maisema-arvokauppaan liittyvistä toimenpiteistä korvausta joko kustannusten verran tai enemmän kuin kustannukset. Reilu 10-20 % omistajista olisi valmis tyytymään kustannuksia vähäisempään maisema-arvojen korvaustasoon toimenpiteestä riippuen. Lähes puolet vastaajista piti maisema-arvokauppaa hyvänä keinona suojella alueen maisemia, mutta hieman alle 40 % oli epävarma maisema-arvokaupasta. Erityisesti maisema-arvokaupan toteutumista pidettiin epävarmana ja epäiltiin käytännön järjestelyjen hankaluutta.

Siika- ja Pyhäjoen valuma-alueet kuuluvat Suomen happamien sulfaattimaiden riskivyöhykkeelle. Alueella toimivan ”Happaman vesistökuormituksen ehkäisy Siikajoki-Pyhäjoki –alueella 2009-2012” eli Haku –hankkeen tavoitteena on kartoittaa aluetta sulfaattimaiden suhteen ja tehdä vedenlaatu tutkimusta sekä testata eri menetelmiä happamuusongelman torjuntaan maa- ja metsätaloudessa. MTT Ruukin salaojamenetelmien vertailukokeessa testataan kolmen erilaisen salaojatyypin a) salaojakastelu ja kuivatusvesien kierrätys, b) säätösalaojitus ja c) normaali salaojitus vaikutusta peltolohkolta lähtevään happamaan vesikuormaan. Ojitusalueet jaettiin vielä kuonakäsittelyllä (9 tn/ha) kahteen osaan. Kuuden hehtaarin peltolohkolla on näin yhteensä kuusi hehtaarin testilohkoa.Alueella on mitattu poistuvan veden virtaamaa ojituslohkoilta, veden laatua (pH, johtoluku, alkaliniteetti, asiditeetti, Al, Mn, Co ja Fe) ja vedenpinnankorkeutta salaojakaivoissa. Myös satotuloksia (kg/ha) on testattu. Alustavia tuloksia on kertynyt vuosilta 2010 ja 2011. Salaojituskenttä perustettiin lokakuussa 2009. Syksyn 2009 lähtötilanteen pH –tulokset testausalueen salaojakaivoista olivat erittäin matalia 2,9-3,3. Sääolot tarkastelujaksolla ovat olleet edulliset happamoitumiselle, sillä kesät 2009, 2010 ja 2011 ovat olleet erittäin kuumia ja melko kuivia, loppusyksyllä on satanut normaalisti, talvet ovat olleet runsaslumisia (ja hyvin kylmiä), ja keväällä lumensulamisvesien myötä virtaamat ovat olleet suuria. Ojitusten vaikutukset veden laatuun riippuivat suuresti ojitusalueen maaprofiilista. Normaalisalaoja-alueella odotettiin vaihtoehdoista huonoimpia veden laatutuloksia, mutta koska tällä alueella ei sulfaattia esiintynytkään yhtä paljon ojitussyvyydellä kuin muilla testilohkoilla, olivat alueen vedenlaatutulokset vertailun parhaimmat, vaihdellen pH 3,8-4,5. Sen sijaan säätöojitusalueella pH-tulokset ovat olleet lähes jatkuvasti alle 3,5 ja kastelualueella on koko kesän jatkunut kastelu nostanut pH:n parhaimmillaan yli pH arvon 4. Vedenpinnankorkeudet ovat salaojakaivoissa vaihdelleet runsaasti normaali- ja säätösalaojakaivoissa, mutta kastelualueella vesitasoa on pyritty pitämään mahdollisimman tasaisena. Säätökaivojen ylivirtaus on sekä säätöalueella että kastelualueella säädetty 80-90 cm syvyyteen. Säätöojitusalueella vesi on ollut alimmillaan kesällä 2011, n. 125 cm. Normaalisalaojakaivoon pyrkii tulvimaan vettä piiriojasta, mikä on haitannut veden laadun ja määrän seurantaa. Ojitusten vaikutuksista pellon sadontuottopotentiaaliin ei ole saatu yhteneviä tuloksia. Vuonna 2010 kastelu- ja säätöojitus näyttivät hieman lisäävän satoa jos kuonaa ei ollut käytetty, mutta jos alue oli käsitelty kuonalla, satotulokset olivat hyvin tasaiset. Vuonna 2011 keskimäärin suurimman satotuloksen sai normaalisalaojitus ja pienimmän kastelualue. Ojitus-tai kuonakäsittelyllä ei ollut tuolloin ollut vaikutusta tuloksiin. Menetelmien soveltaminen alueelle ja yleensäkin maankäyttöön liittyvät ratkaisut sulfaattimailla askarruttavat maanomistajia. Säätösalaojitukseen yleensä ollaan valmiita, mutta toiminnalle halutaan selkeä tuki yhteiskunnalta. Salaojakastelu ei ole mahdollinen kuin jokirantapelloilla, ja kastelun kustannukset riippuvat kastelujärjestelmästä (perustamis-, sähkö-, varaosa- ja työkustannukset) ja kasvukauden sääoloista.

LUONTOPANEELIN KESKEISET HUOMIOT JA SUOSITUKSET • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa taloudellisista syistä. Valtaosa suomalaisista ja pohjoismaisista jatkuvapeitteistä ja jaksollista metsänkäsittelyä vertailevista tutkimuksista koskee puuntuotantomäärää metsänkäsittelyn taloudellisen tuloksen sijaan. Mahdollisimman suuri puuntuotannon määrä voi olla edullista puun ostajalle, mutta se ei välttämättä ole taloudellisesti paras vaihtoehto maanomistajan eli puun tuottajan eikä myöskään puun tuottajien ja ostajien yhteenlasketun taloudellisen tuloksen eli kansantalouden näkökulmasta. Vaikka hakkuukertymät voivat jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä jäädä jaksollista käsittelyä alhaisemmiksi, jatkuvapeitteisen käsittelyn taloudellinen kannattavuus voi olla samaa tasoa tai parempi kuin jaksollisen metsänkäsittelyn kannattavuus. Näin on etenkin silloin, kun korkotaso, joka kuvaa pääoman tuottoa vaihtoehtoisessa parhaassa sijoituskohteessa, on yli 2 prosenttia ja laskennassa huomioidaan jaksollisen metsänkäsittelyn uudistamiskustannukset. • Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Jatkuvapeitteisen käsittelyn metsät koetaan maisema-arvojen ja virkistyskäytön kannalta yleensä houkuttelevampina kuin jaksollisen käsittelyn metsät.Taloudellisissa optimointimalleissa metsänkäsittelyn monitavoitteisuuden lisääminen kasvattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kilpailukykyä verrattuna jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa metsätuhoriskien pienentämiseksi. Jatkuvapeitteinen käsittely lisää metsikön rakenteellista vaihtelevuutta ja vähentää tuulituhojen riskiä. Kuusikoiden kirjanpainajatuhojen ja juurikäävän riski on olemassa käsittelytavasta riippumatta. Taloustieteellisissä optimointimalleissa metsätuhoriski tuottaa puhtaasti taloudellisen perustelun lisätä jatkuvapeitteisenä hoidettavan metsän osuutta. • Hiilinielujen ja -varastojen huomioiminen metsän optimoidussa käsittelyssä on monitahoinen kysymys, joka ei selviä tarkastelemalla vain yhtä osatekijää kuten metsän kasvua, hiilivarastoa kasvavassa puustossa, hiilivarastoa puutuotteissa tai metsäbiomassan fossiilisten polttoaineiden substituutiovaikutusta. Yksittäisiin osatekijöihin kohdistuvan tarkastelun sijaan hiilen sidontaa on arvioitava systeemisenä kokonaisuutena. Taloustieteellisissä optimointimallinnuksissa hiilivirtojen lisääminen mallin yhdeksi tavoitteeksi lisää jatkuvapeitteisen käsittelyn edullisuutta suhteessa jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa virkistyskäyttöarvojen turvaamiseksi. Kaupunki- ja virkistysmetsissä kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn. Hakkuut vähentävät metsän maisema- ja virkistysarvoa tyypillisesti sitä enemmän, mitä voimakkaampia ne ovat. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuun aiheuttama häiriö luonnolle on pienempi verrattuna avohakkuun aiheuttamaan häiriöön. Sekä jaksollisessa että jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä on erikseen huolehdittava metsäluonnolle tärkeiden luonnon monimuotoisuus piirteiden säilymisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kuolleet ja lahoavat puut, isokokoiset ja vanhat puuyksilöt, lehtipuut ja vesistöjen suojavyöhykkeet. • Ojitetuilla turvemailla kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsän käsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi. Jatkuvapeitteisenä käsiteltävän metsän puusto vaikuttaa pitävän turvemailla vedenkorkeuden toivotulla tasolla, vähentää kunnostusojitusten tarvetta ja pienentää vesistöhaittoja. Vesilain 2:7 mukaisen haittojen minimointivelvoitteen mukaisesti jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tulisi turvemailla ja kaikkien pienvesien välittömässä läheisyydessä säätää ennaltaehkäisevästi ainoaksi sallituksi metsänkäsittelymuodoksi. • Pohjois-Suomessa kannattaa siirtyä pääsääntöisesti jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn metsätalouden porotaloudelle aiheuttamien haittojen minimoimiseksi. Jäkälälaidunten tilaa koskevien tutkimusten perusteella jaksollisen metsänkäsittelyn ongelmana on, että siemenpuuhakkuiden jälkeen metsän tiheys on liian alhainen ja taimikon kasvuvaiheessa tiheys on liian korkea. Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on omiaan vähentämään konflikteja porotalouden ja metsäteollisuuden välillä. Suurin osa valtion maista sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä taloustieteellisten tarkastelujen valossa jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on lähes kaikissa tapauksissa jaksollista kasvatusta taloudellisesti kannattavampaa. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen ei poista metsäluonnon lisäsuojelun tarvetta. EU:n biodiversiteettistrategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta: i) vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia sekä EU:n maa- että merialueista, ii) tästä vähintään kolmannes, eli 10 prosenttia pinta-alasta, on suojeltu tiukasti ja iii) pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen voi helpottaa metsä luonnon suojelutavoitteiden saavuttamista. EU:n biodiversiteettistrategian alustavan ohjeistuksen mukaan oikeudellinen suojelu tarkoittaa alueen osoittamista pitkä aikaiseen suojeluun kansallisen tai kansainvälisen säädöksen, hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella. Ohjeistuksen mukaan myös suojelualue-verkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet eli niin sanotut OECM-alueet voivat tiettyjen reunaehtojen täyttyessä olla oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoitteen piiriin kuuluvia alueita. Luontopaneeli katsoo, että osa 30 prosentin suojelu tavoitteesta, esimerkiksi 5–10 prosenttiyksikköä, voitaisiin kattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteilla edellyttäen, että kohteet asetetaan maanomistajan vapaasta tahdosta kansallisen säädöksen tai hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella pysyvästi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin niin, että alueelta on rajoitetusti mahdollista poistaa puustoa, mutta vain jatkuvapeitteisen metsän käsittelyn periaatteita noudattaen ja luontoarvot tavanomaista merkittävästi paremmin huomioiden. Luontopaneeli korostaa, ettei nykyisiin suojelualueisiin eikä tuleviin tiukasti suojeltaviin alueisiin tule kohdistaa mitään metsätaloustoimia, ei edes jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä. • Metsäneuvontatilanteissa metsänomistajille on turvattava aito valinnanmahdollisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti. Tilanteessa, jossa maanomistajilla on erilaisia tavoitteita, maanomistajasta riippumattomia yleisiä kaikkiin tilanteisin sopivia metsänhoidon ohjeita ei voi määritellä. Metsäalan toimijoita tulee velvoittaa selvittämään maanomistajan tavoitteet ennen neuvontaa. Yhteys neuvonnan ja neuvojan ehdotetuista toimenpiteistä saaman taloudellisen edun välillä on syytä selvittää, ja sen ollessa olemassa, purkaa. • On selvitettävä, kuinka jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden lisääminen vaikuttaa metsähakkeen tuotospotentiaaliin. Venäläisen metsähakkeen tuonnin loppuminen maaliskuussa 2022 saattaa kasvattaa kotimaisen metsähakkeen kysyntää ja muuttunut markkinatilanne voi muuttaa energiapuun korjuun kannattavuutta. • On selvitettävä, kuinka jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen vaikuttaa puunkäyttöön.Jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtymisen seurauksena mahdollisesti muuttuvilla tukki-, kuitu- ja energiapuun osuuksilla voi olla vaikutuksia metsäteollisuuteen ja lämmöntuotantoon. • On selvitettävä, aiheuttaako Natura 2000 -alueeseen rajautuva avohakkuu luonnonsuojelulain 64 a §:ssä kiellettyä merkittävää haittaa suojelun perusteena oleville luonnonarvoille. Jos haittaa aiheutuu, on suojelualueeseen rajautuvat avohakkuut luonnonsuojelulain vastaisina kiellettävä. • Haitan aiheuttamisen riskin pienentämiseksi kannattaa kaikkien erityisen tärkeiden elinympäristöjen läheisyydessä avohakkuiden sijaan suosia jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmiä. Tämä suositus tulisi ottaa viipymättä käyttöön erityisesti valtion omistamissa talousmetsissä.