Academic literature on the topic 'Intimní realismus'

Background Microsurgery is increasingly relevant, and is difficult to learn. Simulation is relied upon ever more in microvascular training. While living models provide the ultimate physiological feedback, we are ethically obliged to optimize non-living models to replace, refine, and reduce the use of animals in training. There is currently no three-layered synthetic vessel available for microsurgical training. Methods A three-layered synthetic vessel was designed with a simulation company. One anastomosis was performed by 14 microsurgical experts at one center. The realism of the vessel was assessed via user questionnaires and the construct validity using objective, validated task scores to assess the anastomosis performance and the final product. Videos were obtained, which were anonymized and marked remotely by a consultant plastic surgeon. Results The synthetic vessel intima and media displayed reasonable realism, while the adventitia was less realistic. Areas for improvement were identified. Both the task specific assessment score and the final product assessment appropriately identified experts. Conclusion A three-layered synthetic model for microvascular training is a hygienic and useful intermediate-level alternative to commonly used synthetic and ex vivo alternatives.

Artikkelissa tarkastellaan Katja Tukiaisen vuonna 2002 julkaistua omaelämäkerrallista ja dokumentaarista matkasarjakuvaa Postia Intiasta. Tukiaisen sarjakuvan kuvaa matkakohteesta ja matkaajan identiteetistä sekä näiden välisestä suhteesta värittää monella tavalla teoksen monikielisyys. Artikkelissa lähestytäänkin Postia Intiasta -sarjakuvaa teoksen monitahoisen monikielisyyden kautta. Sarjakuvassa kielelliset ilmaukset ja monikielisyys ovat aina osa laajempaa multimodaalista kokonaisuutta, kuvan ja sanan yhdistelmää. hahmotan Postia Intiasta -sarjakuvan monikielisyyden kolmesta osa-alueesta koostuvaksi. Ensinnäkin sanallisen ja kuvallisen rajapintaan asettuva sanskritinkielinen om-tavu sitoo yhteen koko tarinan. Toiseksi monien kielten värittämä sarjakuvan dialogi toimii paitsi omaelämäkerrallisen sarjakuvan autenttisuuden ja kielellisen realismin merkkinä, myös huumorin lähteenä ja matkaajan asenteen kuvastajana. Kolmanneksi sarjakuva korostaa diegeettisten tekstien ja teokseen sisältyvien ja sitä rakenteistavien monikielisten karttojen avulla kielellisen moninaisuuden merkitystä tarinan tapahtumapaikkojen ja intialaisen yhteiskunnan kuvauksissa. Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, että sarjakuvan erilaiset tekstiainekset (yhdessä kuvien kanssa) muodostavat kerronnallisia keinoja, joiden avulla kielellinen moninaisuus hahmottuu matkan tärkeäksi dimensioksi ja merkittäväksi osaksi protagonistin olemista matkalla ja asennoitumista matkaan. Päähenkilön Intian-matka on varsinainen kielimatka.