Academic literature on the topic 'Avioliitto'

MTT:ssä on meneillään “MYEL-vakuutettujen naisten työturvallisuus” -hanke, joka sisältää kirjallisuustutkimuksen, havainnointi- ja haastatteluaineiston sekä kyselyn sidosryhmille. Empiirinen aineisto on kerätty havainnoiden naisten työtä 10 maitotilalla ja haastatellen heitä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietopaketti naisten työturvallisuudesta. Lisäksi selvitetään, miten työturvallisuuteen liittyviin asioihin sitoutumista voitaisiin parantaa maatilojen arjessa. Tässä yhteydessä raportoidaan kirjallisuustutkimuksen tuloksia sekä alustavia tuloksia empiirisestä aineistosta. Maatalous on yksi neljästä vaarallisimmasta ammattialasta, jolla onnettomuuksia tapahtuu EU:n alueella 30 % keskimääräistä tasoa enemmän. Maataloudessa, kalastuksessa ja porotaloudessa työskentelee Suomessa 30 900 Melan vakuuttamaa naista. Heidän osuutensa on 35 % kaikista Melan vakuuttamista henkilöistä. Viime vuosina julkaistussa tutkimuksessa (Rissanen toim. 2006) on havaittu tiettyjen vaaratekijöiden maatiloilla kohdistuvan etenkin naisiin. Maatiloilla työskentelevillä naisilla esiintyy miehiä enemmän pitkäaikaissairauksia, joiden määrä on lisääntynyt vuoteen 1992 verrattuna. Toinen huolestuttava tulos naisiin liittyen oli työn fyysinen raskaus. Työolosuhteiden erityisiä vaaroja aiheuttavat naisille myös eläinten kanssa työskentely, toistuvat työvaiheet, raskaat nostot, kantaminen sekä hankalat työasennot. Kaikkien psyykkisten oireiden esiintyvyys oli naisilla yleisempää kuin miehillä. Naiseuteen liittyvät myös lisääntymisterveyden riskit. Himasen & Seppälän (2006) tutkimuksen kyselyyn vastanneista lypsykarjatilojen naisista 77% arvioi saaneensa liian vähän raskauteen liittyvää terveystietoa; eniten tietoa kaivattiin maataloustyön fyysisen rasituksen vaikutuksista raskauteen. Naisten ja miesten työtehtävät maatiloilla ovat yleensä erilaiset. Naisten kokonaistyökuormitus saattaa olla huomattava, kun he vastaavat varsinaisten työtehtävien lisäksi kotitalouden töistä. Nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa haastatellut maitotiloilla työskentelevät naiset olivat keskimäärin 43-vuotiaita ja ammattinimikkeekseen he valitsivat yleisimmin maatalousyrittäjä. Yleisin syy alalla työskentelyyn oli viljelijän kanssa solmittu avioliitto. Maatilat olivat keskimääräistä suurempia, tutkimustiloilla oli keskimäärin 45 lehmää/tila. Laadullisen tutkimuksen menetelmin kerätty aineisto tuo esiin maatilalla työskentelevän naisen monitahoiset vastuut ja tilalla työskentelyn sairauden varjossa. Moni kertoi tekevänsä töitä myös sairaana. Havainnointiaineistossa ilmeni eläinten käsittelyn vaikutus naisen työturvallisuuteen ja hengityssuojainten vähäinen käyttö. Maatilojen työympäristö on viime vuosien nopean rakennemuutoksen myötä muuttunut radikaalisti. Maatiloilla työskentelevät ovat vastuussa aiempaa suuremmista eläinmääristä ja peltoaloista. Myös tiloilla hyödynnettävät, työtä säästävät ja työoloja muuttavat tekniikat ovat lisääntyneet. Alan nopeaan muutostahtiin tarvittaisiin nyt kipeästi suvantovaihe. Yrityksen jatkuvassa laajentamispaineessa viime vuosina eläneet yrittäjät tarvitsisivat sellaista rauhaa, että heillä riittäisi aikaa paneutua oman jaksamisensa ja terveytensä vaalimiseen. Myös yhteiskunnan suhtautuminen alaan tulisi muuttua suopeammaksi, jotta maataloudessa työskentelevät itsekin arvostaisivat enemmän työtään, näkisivät sen tulevaisuuden positiivisena ja siten panostaisivat työolosuhteidensa parantamiseen.

Kaija Heikkinen tarkastelee artikkelissaan kriittisesti kuvaa sota-ajan avioliitosta ja naiseudesta rintamalla olleiden naisten muistitiedon valossa. Hän kysyy, miten käsitykset ideaalista perheestä ja naiseudesta vaikuttivat rintaman sosiaalisessa todellisuudessa ja myös niitä koskevissa muistoissa. Heikkinen käsittelee erityisesti sotatoimialueella siviilityöpaikoissa työskennelleitä (työläis)naisia, jotka ovat jääneet sotaa koskevissa muistelukertomuksissa marginaaliin. Toisin kuin niin sanottuun työvelvolliseen liitetyt merkitykset väittävät, monet työläisnaiset menivät rintamalle vapaaehtoisesti tienaamaan, ja moni heistä oli myös perheellinen. Heikkinen osoittaa, että lottien muistelukertomuksissa ja myös aikalaiskirjallisuudessa esiintyvät kuvaukset rintaman naisista sisältävät sukupuolittuneita ja luokkasidonnaisia asenteita ja asemoitumisia.

Antti Malinen käsittelee artikkelissaan sukulaisten tarjoamaa tilapäismajoitusta sosiaalisen tuen muotona Helsingissä jatkosodan jälkeen. Kuten Malinen toteaa, syksyllä 1944 Helsinkiin muutti ja palasi muutamassa kuukaudessa arviolta kymmeniä tuhansia uusia ja vanhoja kaupunkilaisia. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lieventääkseen valtavaa asuntopulaa kaupunki joutui turvautumaan sekä pakotettuun (esim. pakkoalivuokraus) että vapaaehtoiseen solidaarisuuteen. Olosuhteiden pakottama yhdessä asuminen jo valmiiksi ahtaissa työläisasunnoissa lisäsi myös erilaisia sosiaalisia ja psykologisia stressitekijöitä. Näin esimerkiksi sota-avioliiton solmineiden parien yhteiselo vanhempien kanssa saattoi kärjistää välejä, mikä puolestaan näkyi kaupungin ja kirkon tarjoaman avioliittoneuvonnan kysynnän kasvuna.

Pakko katsoa?! Nykypäivän provokatiivinen televisiotuotanto mediateollisuuden muotonaMediakulttuuri on tulvillaan niin viihteellisiä kuin vakavia mediasisältöjä, joiden tarkoituksena on provosoida ja synnyttää tunteita. Nykypäivän televisiotarjonta ja ohjelmasisällöt tuntuvat pyrkivän kerta toisensa jälkeen shokeeraamaan ja härnäämään katsojan televisioruudun ääreen. Ilmiönä provokatiivinen televisiotuotanto tarkoittaa yksinkertaisimmillaan tv-sisältöjä, jotka ovat jollakin muotoa yleisiä arvoja, normeja ja jopa moraalikäsityksiä ravistelevia. Normien keikuttamisen keinoina voivat olla esimerkiksi irstailu, sosiaalisten instituutioiden – kuten avioliiton ja perheen – ravistelu ja erilaisuuden sekä poikkeavuuden hyväksikäyttö.Artikkelissa käsitellään Suomessa sekä julkisen että kaupallisen palvelun puolella esiintyvän provokatiivisen televisiotuotannon yleisimpiä esiintymismuotoja sisällönanalyysin ja lähiluvun kautta. Artikkeli esittelee, millaisin sisällöllisin keinoin yleisöä aktivoidaan ja houkutellaan katsomaan nykypäivän lineaarista televisiotarjontaa ohjelmien ja niiden paratekstien kautta. Artikkelin tulokset esittelevät ohjelmien yleisimmät provokatiiviset tendenssit, kunkin kategorian ominaispiirteet sekä toistuvat konventiot, joiden varaan ohjelmat rakentuvat. Provokatiivisuus ymmärretään monimuotoisena, kulttuurisesti rakentuvana ilmiönä, ja artikkelissa sivutaan myös provokatiivisia ohjelmia katselumotivaation näkökulmasta. Must watch?! Provocative TV production as a form of media industryIn aiming to become increasingly appealing, contemporary media landscape often evokes controversial feelings and reactions. It also seems that television needs to be somewhat shocking in order to attract viewers. The phenomenon of provocative television production simply refers to content that in some ways disturbs common values, norms, and even morality. Provocative television content can operate for example through exaggerated sexuality and promiscuity, by shaking social institutions – marriage and family – and by exploitation of abnormality and otherness.The provocative television content is understood as a diverse, culturally-driven phenomenon. The article concentrates on the qualitative content analysis and close reading of provocative nature of reality TV -based TV programs aired on Finnish television – both in commercial and public channels. It analyses how today's linear television content invites its audiences to watch through the notion of provocativeness: what are the main tendencies of provocative TV programs and what are the production characteristics and conventions these TV programs operate with.

Artikkelissa tarkastellaan toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden niukan talouden jälkiä Hilja Valtosen vuonna 1954 ilmestyneessä viihderomaanissa Neiti Talonmies. Analyysin kohteena ovat teoksen kuvaukset työstä, toimeentulosta ja niiden suhteista luokkaan ja sukupuoleen. Tarkastelun kohteena on myös teoksen moniaineksinen rakenne: millaisen muodon kysymykset taloudesta ja toimeentulosta romaanissa saavat ja miten kerronnan ratkaisut vaikuttavat viihderomaanin konventioihin. Artikkelin keskeisimmät käsitteet ovat jälleenrakennusaika, talous, luokka ja sukupuoli. Artikkeli osoittaa, että Valtosen teos on osallinen aikansa taloutta koskevista puhetavoista ja niistä arvoista ja päämääristä, joiden avulla Suomea tuolloin rakennettiin. Toisaalta Valtosen romaani sisältää jälkiä myös niistä ristiriidoista, jotka myöhemmin ovat peittyneet jälleenrakennusajan yhteishenkeä korostavien mielikuvien alle. Tällaisia ovat erityisesti työväenluokkaisten naisten asemaan liittyvät epäkohdat.

Sammanfattning: Nästankärlek är en central kristen princip. I artikeln analyseras med ett diskursivt grepp hur begreppet nästankärlek tillämpades i Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland i två aktuella diskussionsämnen – asylsökanden och samkönade kyrkliga vigslar. Betraktelseperioden omfattar åren 2015–2017 och grundar sig på biskoparnas uttalanden. Analysen visar att nästankärleken fick olika betydelser och dimensioner. I talet om asylsökanden ses nästankärleken som ett självklart och förpliktande handlingsunderlag. Också i anknytning till samkönat äktenskap var begreppet en central utgångspunkt. Men dess praktiska innebörd blev oklar då den tilldelades en sekundär roll i förhållande till föreställningar om kyrkans lära och ordning. Sådana förskjutningar kan anses sätta koherensen i kyrkans tal och handling på prov. Tiivistelmä: Lähimmäisenrakkaus puheessa ja käytännöissä. Piispat, sukupuolineutraali avioliitto ja turvapaikanhakijat. Lähimmäisenrakkaus on keskeinen kristillinen periaate. Artikkelissa tarkastelemme diskursiivisesta näkökulmasta miten lähimmäisenrakkautta sovellettiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kahden ajankohtaisen keskustelunaiheen – turvapaikanhakijoiden ja samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen – yhteydessä. Artikkelin tarkastelujakso käsittää vuodet 2015–2017 ja se perustuu piispojen lausuntoihin. Analyysi osoittaa että lähimmäisenrakkaus sai erilaisia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Turvapaikanhakijoista puhuttaessa lähimmäisenrakkautta sovellettiin itsestään selvänä ja velvoittavana lähtökohtana. Myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen yhteydessä lähimmäisenrakkaus nähtiin keskeisenä lähtökohtana. Käytännössä siitä kuitenkin tuli toissijainen suhteessa käsityksiin kirkon opista ja järjestyksestä. Tämänkaltaisten siirtymien voidaan katsoa asettavan kirkon puhetavan ja toiminnan johdonmukaisuuden koetukselle. Summary: Love for the neighbour in speech and practice. Bishops, same sex marriage and asylum seekers. Love for the neighbour is a central Christian doctrine. This article analyses how the concept of love for the neighbour has come to the fore in the Church of Finland in connection to two topical themes - the same sex marriage and asylum seekers. We focus on public statements by the bishops during 2015-2017. The article shows that the concept of love for the neighbour holds several meanings and dimensions to it. In connection to asylum seekers the concept is the evident basis for all actions. Also in the case of same sex marriage the concept is seen as a central point of departure. Yet many other perspectives, like that of the tradition and the dogmas of the Church seems to overrule the practical application of the concept. Such diversity in the use of the concept challenges the logics of the speech and practice of the Church.

Artikkelissa tarkastellaan 1800-luvun Keuruun käräjäkunnassa, sisäsuomalaisella maaseudulla eläneiden nuorten miesten ja naisten seurustelusuhteiden kehittymistä kohti avioliittoa ja sitä, kuinka tälle tielle alkoi kasautua ongelmia. Tutkimuksen ensisijaisena lähdeaineistona ovat miesten seurustelusuhteiden aikana kumppaneilleen lähettämät intiimit yksityiskirjeet (12 kappaletta), jotka naiset olivat tuoneet aviottoman lapsen elatusoikeudenkäynteihin todisteeksi suhteen aikaisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Artikkeli sijoittuu kansanihmisten kirjoittamia tekstejä tarkastelevaan monitieteiseen historiantutkimuksen alaan. Artikkelissa esitetään, että kirjeet kirjoittaneet miehet pyrkivät ohjamaan suhdetta sen eri vaiheissa. Artikkelissa analysoidaan, kuinka miehet pyrkivät edistämään suhdetta kohti avioliittoa tunteellisten ilmausten ja tapaamisesta sopimisen välityksellä. Kirjeet mahdollistavat samalla aikakauden seurustelukulttuuriin liittyvien ilmiöiden, kuten tapailemisen, kahdenkeskisten kihlausten, aviolupausten ja seksin arvioimisen. Suhteiden loppuvaiheiden osalta artikkelissa arvioidaan suhteiden kaatumisten syitä ja erityisesti sitä, miten miehet kirjeissään reagoivat raskauden paljastumisen ja aviottoman lapsen syntymän jälkeen. Kirjeistä on luettavissa miesten hämmennys, joka tuotiin esiin monin tavoin: tunteiden vakuutteluina, aviottoman syntyperän kommentointina ja mustasukkaisina purkauksina.

Samaa sukupuolta olevien avioliitosta on muodostunut 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten näkyvin keskustelunaihe Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Avioliittolain muututtua vuonna 2017 kirkollinen vihkimiskäytäntö ei muuttunut, vaikka kirkkoon kohdistui kova paine arvioida avioliittokäsitystä uudelleen. Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia seurauksia samaa sukupuolta olevien kirkollisella avioliittoon vihkimisellä pappien mukaan olisi. Tutkimusaineisto koostuu 506 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimus osoittaa, että pappien esittämät seuraukset ovat jaettavissa neljään teemaan: 1) Kirkko osana suomalaista yhteiskuntaa, 2) Kirkon sisäinen pirstaloituminen, 3) Kristillisten arvojen vahvistuminen ja murentuminen sekä 4) Toisia kunnioittava vai syrjivä tulevaisuus?