Academic literature on the topic 'Asuinalueet'

Artikkelissamme tarkastelemme arjessaan rodullistamista kohtaavien nuorten koulutuspolkuja yliopistoon ja kysymme, millaiset resurssit ja sosiaaliset suhteet ovat olleet heille merkityksellisiä yliopistoon johtaneilla koulutuspoluillaan. Aineistomme koostui 16 yliopisto-opiskelijan haastattelusta. Haastateltuja yhdisti opiskelu yliopistossa suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa sekä toistuvat kokemukset rodullistamisesta eli päätyminen jatkuvasti asemoiduiksi valkoisen suomalaisuuden ulkopuolelle. Rakensimme temaattisen analyysin pohjalta haastateltujen koulutuspoluista tyyppitarinoita, joita analysoimme intersektionaalisella otteella. Kaikki haastatellut olivat koulutukseen liittyvien haaveidensa toteuttamiseksi tehneet jonkinlaisen irtioton, mikä oli tarkoittanut esimerkiksi hakeutumista lukioon oman asuinalueen ulkopuolelle tai etäisyyden ylläpitoa niihin nuoriin, joiden seura olisi voimistanut heidän assosioimistaan ei-valkoisuuteen. Yliopistoon pääseminen näytti lisäksi vaativan yhtäältä keskiluokkaisina pidettyjen resurssien hankkimista, toisaalta rodullistettujen vähemmistöjen keskuudessa tunnistettua, jopa menestyksen pakoksi kääntyvää sinnikkyyttä. Tutkimuksemme haastaa käsitystä tasa-arvoisesta ja meritokraattisesta koulutusjärjestelmästä tehden näkyväksi niitä tapoja, joilla se edelleen huolimatta pyrinnöistä yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon tulee suosineeksi keskiluokkaista valkoista suomalaisuutta.

Hannele Kuitusen artikkelissa katse kohdistuu erityisesti suomalaisen asumisen muutokseen ”suuren murroksen” aikana 1960–70-luvuilla. Tutkimuskohteena artikkelissa on Amurin kaupunginosa, Tampereen kantakaupungin läheisyyteen 1860-luvulta lähtien muodostunut puutalovaltainen asuinalue. Amuri saneerattiin noin kymmenessä vuodessa niin, että vanhat puutalokorttelit purettiin uusien kerrostalojen tieltä. Kuitunen analysoi haastattelujen avulla kokemuksia, joita muutto uusiin kerrostaloihin tuotti. Warsellin tavoin myös Kuitunen liittää vaurastumisen hyvinvoinnin käsitteeseen. Uudet modernit asunnot tarjosivat monille paremmat arjen puitteet toteuttaa itseään ja elää aktiivista elämää.

Tarkastelemme artikkelissa tiedon yhteistuottamista asuinalueiden kehittämisessä. Asuinalueiden kehittämishankkeet tuovat yhteen erilaisia toimintakulttuureita, toimijoita ja tiedon muotoja, mikä synnyttää tarpeen tarkastella, millaisen tiedon tai kenen asiantuntijuuden pohjalta asuinalueita kehitetään ja millaisia menetelmiä ja valmiuksia tämä edellyttää. Tarkastelemme kahdessa tamperelaisessa lähiökehittämishankkeessa, miten tietoa asuinaluekehityksessä yhteistuotetaan. Tesoman osallistuvan budjetoinnin ja Annala-Kaukajärven yhteiskehittämishankkeen aineisto on kerätty toimintatutkimuksella ja havainnoimalla. Jäsennämme tiedon yhteistuottamisprosessia teema-areenan käsitteellä teeman luonnetta ja kontekstia, toimijoita, vuorovaikutuksen paikkoja ja keskustelun kulkua analysoimalla. Tiedon yhteistuottaminen edellyttää organisaatiolta epävarmuuden sietoa ja yhteistuottamisen ymmärtämistä kahdensuuntaisena vuorovaikutusprosessina. Se vaatii resursseja, vastuiden määrittelyä ja strategista suunnittelua. Organisaatioiden sisäiset vuorovaikutus- ja viestintäprosessit ja tiedon yhteistuotannosta vastaavien ammattilaisten vuorovaikutustaidot vaikuttavat prosessin onnistumiseen.

Entisillä teollisuusalueilla jälleenrakennuspaineet kasvavat uusien kaavoitusten myötä. Tällainen uusiorakentaminen muuttaa olennaisesti sekä maisemaa-, että koko aluetta. Tässä pro gradu -tutkielmaani pohjautuvassa artikkelissa tarkastelen haastatteluiden, karttojen ja valokuvien avulla, miten muutos näkyy entisen Pateniemen sahan (1873–1990) alueella sahaustoiminnan päätyttyä. Pateniemen sahan kukoistuksen aikana alueen maisemaa hallitsivat laajalle levittyvät tapulitarhat. Sahan toiminnan loputtua vuonna 1990 tuotantorakennukset on purettu ja tapulitarhat ovat saaneet väistyä uusien asuinrakennusten tieltä. Maisema on kokenut dramaattisen muutoksen kasvavien rakennuspaineiden myötä, jollaiset usein odottavat Pateniemen sahan kaltaisia entisiä teollisuusalueita. Jäljellejääneiden sahaan liittyvien rakennusten käyttötarkoitukset ovat muuttuneet, mikä on osaltaan myös vaikuttanut alueen luonteeseen. Yhdistämällä kartta-aineistoa, valokuvia ja haastatteluaineistoa materiaalisiin jäännöksiin, analysoin alueen elinkaaren muutosta. Sahan ja sen myötä työ- ja harrastusmahdollisuuksien loppumisella on ollut suuri vaikutus sekä alueen asukkaisiin, joista suurin osa sai elantonsa sahalta, että alueen maisemaan, joka on muuttunut entisestä työläisten asuinalueesta merellisen Oulun uudisrakentamisen lippulaivaksi.

Oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921 antamaan 7–12-vuotiaille lapsille perhetaustasta ja asuinalueesta riippumaton oikeus opetukseen ja velvollisuus nauttia sitä. Vuonna 1968 säädetty peruskoulu-uudistus laajensi oppivelvollisuuden 16-vuotiaisiin asti. Vuonna 2020 eduskunta päätti ulottaa oppivelvollisuuden aina 18-vuotiaisiin asti. Oppivelvollisuus on vuosien 1920, 1968 ja 2020 eduskuntakeskusteluissa ollut yhteisen tahdon kohde mutta samalla myös koetus. Yhteiskunnallisten ja pedagogisten aatteiden törmäykset ovat tulkittavissa valtiopäiväasiakirjoista ja aikalaisteksteistä. Vuonna 1920 elettiin sisällissodan jälkitunnelmissa ja sekä oikeiston että vasemmiston laidoilla epäiltiin koko kansan yhteisen ja yhtäläisen koulutuksen suotavuutta. Oikeiston vanhoillinen siipi pelkäsi liian opin johtavan yhteiskunnalle vaarallisten aatteiden omaksumiseen, ja jyrkin vasemmisto puolestaan kavahti kansakouluopetuksen yksipuolista kristillis-isänmaallista arvopohjaa. Oppivelvollisuus toteutui lähinnä Kansallisen Edistyspuolueen ja Maalaisliiton muodostaman keskustan ponnistuksen ansiosta. Oppositio liitätti lakiin varauksia, joiden takia syrjäseuduilla asuvat ja tarpeiltaan erityiset lapset voitiin jättää vaille koulunkäyntimahdollisuutta, ja oppivelvollisuusiän jälkeisille kahdelle ikäluokalle säädetyt jatkoluokat jäivät maaseutukunnissa usein toteuttamatta. Peruskoulun puitelaki vuonna 1968 korjasi koulutuksen yhdenvertaisuuteen liittyviä puutteita ja laajensi oppivelvollisuutta kolmella ikävuodella. Vuonna 2020 säädetty laki laajensi oppivelvollisuutta edelleen kahdella vuodella. Laajennukset kohtasivat eduskunnassa pelkoja ja odotuksia, jotka olivat paljolti kaikuja 1920-luvun alun ja 1960-luvun lopun koulutuspoliittisista keskusteluista

Suomalaiset öljypellavayritykset ovat kiinnostuneita tuotteidensa laadun kehittämisestä. Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksessa luodun Laaturenkaan avulla on tutkittu ja arvioitu erilaisia laatuun vaikuttavia ominaisuuksia. Öljypellavan laadun kehittäminen on osana vuonna 2005 päättynyttä Agrokuituverkosto-hanketta. Tähän hankkeeseen osallistuivat Palmenia, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä öljypellavayritykset.Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta. Osasta pellavan siemeniä mitattiin myös rasvahappokoostumus ja muut laatuominaisuudet. Lajikkeiden välillä oli eroja erityisesti proteiinipitoisuuksissa, α-linoleenihappopitoisuuksissa sekä fenolisten yhdisteiden määrässä.

Kuntoutuksen saaminen ei aina mahdollistu yhdenvertaisesti asuinalueesta riippumatta. Kuntoutukseen osallistumisen alueellisiin eroihin vaikuttavat todennäköisesti monet tekijät, joista ei toistaiseksi ole paljon tutkimusta. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme sairaanhoitopiirien välisiä eroja Kelan järjestämään kuntoutukseen osallistumisessa. Tarkastelimme, missä määrin yksilöön ja asuinkuntaan liittyvät tekijät selittivät kuntoutukseen osallistumista vuonna 2018. Aineistona käytimme Kelan rekisteriä, ja tutkimus kohdistui mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöt - sairauspääryhmään. Menetelminä käytimme kuvailevaa analyysia ja logistista regressiomallia. Tulosten mukaan Kelan kuntoutukseen osallistumisen yleisyydessä oli eroja sairaanhoitopiirien välillä kaikissa tarkastelluissa kuntoutusmuodoissa. Kun yksilö- ja aluetekijät oli otettu huomioon, kuntoutukseen osallistuneiden määrä pysyi alueittain suurin piirtein samana kuin ennen vakiointeja. Selvää selitystä eroille ei rekisteriaineiston avulla löytynyt. Jatkossa onkin tärkeää syventyä löytyneiden alue-erojen syihin toisenlaisia tutkimusotteita hyödyntäen. Abstract Regional differences in rehabilitation participation among people with mental and behavioural disorders People do not always have equal access to the rehabilitation services they need in the different regions of Finland. Access to rehabilitation services is affected by several issues. In this research, we studied regional differences in rehabilitation participation by comparing individual hospital districts. The focus was on the rehabilitation services organised by the Social Insurance Institution of Finland (Kela). We were interested in how individual-level and area-level factors explained the rehabilitation participation in 2018. As data, we used the national registers maintained by Kela. We focused on mental and behavioural disorders. As methods, we used descriptive analysis and the logistic regression model. According to the results, several differences occurred in rehabilitation participation between individual regions. Even after taking into account the individual-level and area-level factors, the areas of high and low participation remained almost the same. We found no clear explanation in the register data for these differences. In the future, it is important to analyse the causes of identified regional differences using different research methods. Keywords: rehabilitation, regional differences, rehabilitation system, mental and behavioral disorders, logistic regression model

Artikkelissa tutkitaan englanninkielisen voimasanan damn käyttöalaa ja sosiaalisia merkityspotentiaaleja osana suomen kielen käyttöä. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään valtakunnallisen kyselyaineiston (N = 445) keinoin erityyppisten englanninkielisten voimasanojen sosiaalista indeksisyyttä ja merkityspotentiaaleja osana suomea. Voimasanaa damn koskevia käsityksiä selvitettiin kyselytyökalulla määrällisesti ja laadullisesti analysoitavien itseraportointipyyntöjen avulla, joissa sitä pyydettiin suhteuttamaan lähimpään kotoperäiseen vastineeseensa hittoon sekä perisuomalaiseen voimasanaan perkele. Tutkimuksen painopiste on avovastausten analyysissä, jossa selvitettiin, millaisia sosiaalisia merkityspotentiaaleja ja funktioita kielenkäyttäjät antavat damnin käytölle(en) ja miten sen käyttöä suhteutetaan voimasanoihin hitto ja perkele. Lisäksi tutkittiin voimasanan damn käytön itseraportointien sosiaalista strukturoituneisuutta tilastollisin menetelmin logistisella regressioanalyysillä. Kielenulkoisina muuttujina käytettiin ikäryhmää, sukupuolta, koulutusta sekä asuinpaikkakunnan kokoa. Tulokset osoittavat, että emotionaaliselta voimaltaan ja käyttökelpoisuudeltaan damn on osin verrannollinen hittoon, mutta sosiaaliselta indeksisyydeltään ja funktioiltaan näiden tehtävät poikkeavat toisistaan. Hitto näyttäytyy suhteessa damniin vanhanaikaisena ja lapsellisena, damn muun muassa nuorekkaampana ja pragmaattisilta funktioiltaan dynaamisempana. Voimasanan damn katsotaan jakavan osin hiton merkityksiä, mutta sen käytölle hahmotetaan myös toisenlaisia sosiaalisia merkityksiä esimerkiksi kehumisen tuottamisessa. Sosiaalisen strukturoituneisuuden tarkastelun osalta sukupuoli osoittautui olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sekä damnin käyttäjäksi tunnustautumiseen että sen käytöstä irtisanoutumiseen. Sanaa ilmoittavat suosivansa erityisesti naiset, ja sen käytön kiistäjiä ovat tyypillisemmin miehet. Ikäryhmän ja asuinalueen koon yhteys itseraportointeihin oli tilastolliselta merkitsevyydeltään vähäinen, mutta tulokset oikeuttavat päätelmään, että damnin aktiivisin käyttäjä on yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuva alle 30-vuotias, mikäli itseraportoinnit kuvastavat todellista käyttöä. Koulutuksella ei sen sijaan havaittu olevan lainkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä voimasanan damn käytön raportointiin. What the hitto [heck] is damn doing in Finnish discourse? On the social motivation and meaning potentials of damn in Finnish This article investigates the self-reported use and social meaning potentials of the English loanword damn in Finnish. This research is part of a larger project investigating social indexicality and meaning potentials of swearword loans from English, based mainly on nationwide survey data (N = 445). Closed tasks as well as open-ended questions were used to investigate respondents’ orientation to using damn, particularly in relation to the closest domestic equivalent hitto and the most stereotypical Finnish swearword perkele, as well as the perceived functions of the loanword as integrated into Finnish. The emphasis of the analysis is on the open-ended response data, focusing on metacommentary and the use and the descriptions of social meaning potentials of the loanword damn. Moreover, the social distribution of the responses was analysed using multinominal logistic regression as a statistical method. Age group, gender, educational level as well as regional background (size of municipality) were used as independent social variables. The results indicate that while in terms of emotional force and usability damn to some extent corresponds to hitto, the social indexicality and functions of these swearwords are only partly overlapping. Compared to damn, hitto appears old fashioned and childish, while damn is perceived e.g. as more easygoing and as having more dynamic pragmatic functions. While damn appears to share some of the same functions of hitto, damn is also regarded to carry meanings attached to praise. In terms of social structures, gender appeared as the most statistically significant of the independent variables: female respondents tend to report using damn significantly more than male respondents, while male respondents deny their use of damn significantly more than female respondents. Age and size of municipality appeared as less significant variables. Nonetheless, it is justified to conclude that, if self-reports would correspond to the actual language use, the most active users of damn are those under 30 years of age and living in the biggest cities in the country (with more than 100 000 residents). Education appeared to have no significant effects in the reporting the use of damn.

Diplomityön tarkoituksena oli tutkia yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita pientaloasumisen näkökulmasta nykyaikaisessa esikaupunkiympäristössä. Tutkimus koostuu kolmesta osasta, joissa yhteisöllisyyttä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri metodein. Ensimmäisessä osassa käsitellään keskeisen teoreettisen kirjallisuuden avulla kaupunkia sosiaalisena ja fyysisenä ympäristönä, tutkitaan sosiaalisten verkostojen rakenteita ja tarkastellaan sosiaalista pääomaa yhteisöllisyyden mittarina. Toisessa osassa esitellään kirjallisuuden ja esimerkkikohteiden avulla suunnitteluratkaisuja, joilla sosiaalista vuorovaikutusta voidaan asuinalueella lisätä. Ratkaisut muodostavat työkalupakin, jonka tarkoituksena on auttaa suunnittelijoita sosiaalisten näkökulmien huomioimisessa. Lopuksi teoriaa ja työkaluja havainnollistetaan Kangasalan Lamminrahkaan sijoittuvassa tapaustutkimuksessa. Työn perusteella voidaan todeta, että sosiaalisella pääomalla on merkittäviä yhteiskunnan, asuinyhteisöjen ja yksilöiden toimintaa ja hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Suunnittelun tulisi kuitenkin aina tapahtua jokaisen asuinalueen omista lähtökohdista ja ottaa huomioon sosiaalisten verkkojen rakenteet nyky-yhteiskunnassa. Yhteisöelämä asuinalueilla perustuu useimmiten vahvojen ystävyyssuhteiden sijaan niin sanottuihin heikkoihin suhteisiin eli tuttuuteen. Koska yksilöillä on yhteisöllisyyden suhteen erilaisia tarpeita ja toiveita, tulisi tiiviiseen yhteisöllisyyteen pakottamisen sijaan kehittää eräänlaista ”huomaamatonta” yhteisöllisyyttä lisäämällä sattumanvaraisia, arkipäiväisiä kohtaamisia asukkaiden välillä. Näin yhteisöllisyydestä tulee asukkaille rasitteen sijaan mahdollisuus. Pientaloalueella asukkaiden liikkumista ja oleskelua yhteisissä ulkotiloissa voidaan lisätä kiinnittämällä huomiota tilojen hierarkiaan, sijoitteluun ja mitoitukseen sekä erilaisiin tiloja elävöittäviin toimintoihin. Tutkimus osoittaa yhteisöllisyyden kietoutuvan tiiviisti yhteen suunnittelun eri osa-alueiden ja vaiheiden kanssa, mikä edellyttää suunnittelijalta monipuolista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Diplomityöni on suunnitelmapainotteinen työ, jossa suunnittelun kohteena on Sodankylän uusi hyvinvointikeskus ja uusi asuinalue, jonne uusi hyvinvointikeskus sijoittuu. Pääpainona on näiden kahden edellä mainitun muodostama kokonaisuus, sekä hyvinvointikeskuksen luonnossuunnitelma. Kokonaisuuden kantavia teemoja ovat arktisuuden ohella hyvinvointi ja puu- ja hybridirakentaminen. Suunnitelman taustalla on Christian Norberg-Schulzin Genius Loci — Towards a phenomenology of architecture (1980) -teokseen pohjautuva ajatus, jonka mukaan merkityksellinen elinympäristö luo perustan ihmisen hyvinvoinnille. Merkityksellisellä elinympäristöllä tarkoitetaan muun muassa arkkitehtuuria, joka perustuu paikan hengen ymmärtämiselle. Työ on toteutettu Sodankylän arktinen puurakentaminen -hankkeelle. Suunnitellusta asuinalueesta olisi tarkoitus tulla hankkeelle aluerakennuskohde ja hyvinvointikeskuksesta hankkeen varsinainen pilottikohde. Suunnitelmassa paneudutaan asuinalueen, hyvinvointikeskuksen ja ympäröivän kontekstiin muodostaman laajan kokonaisuuden suunnitteluproblematiikkaan. Lisäksi pohditaan arktisen asuinalueen suunnitteluun liittyvien näkökohtien ohella nykyaikaisen hyvinvointikeskuksen tärkeimpiä ominaisuuksia ja suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Alueen analyysissä pyritään ymmärtämään paikan henkeä syvällisesti, jolloin on mahdollista luoda merkityksellistä elinympäristöä. Hyvinvointikeskuksen toimintaan liittyvässä analyysissä pureudutaan nykyaikaisen terveydenhuollon rakennuksen tärkeimpiin ominaisuuksiin. Lopputuloksena syntyy moninaisten lähtötavoitteiden synteesinä suunnitelma eheästä asuinalueen ja hyvinvointikeskuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Kokonaissuunnitelman lisäksi suunnittelua jatketaan tarkempaan mittakaavaan hyvinvointikeskuksen osalta, jolloin voidaan varmistua, että keskuksen toiminnan vaatimukset tulevat huomioiduksi aluesuunnitelmassa. Suunnitelmassa on havainnollistettu nykyaikaisen hyvinvointikeskuksen tärkeitä piirteitä, kuten sijoittumista normaalin elämän keskelle, jolloin potilaat eivät ole eristettynä muusta maailmasta ja hoitotulokset ovat näin paremmat. Työn rakenne koostuu kolmesta pääkohdasta, joista ensimmäisessä, johdannossa taustoitan työtä kertomalla työn taustalla olevista hankkeista ja lähtökohdista sekä kuvaan työskentelyprosessin kulkua. Toinen osa koostuu luovan prosessin tarkemmasta kuvauksesta, jossa kuvaan eri vaiheissa tehtyä työtä analyysistä tavoitteiden asettamisen kautta ideointiin. Kolmas osa käsittelee syntynyttä suunnitelmaa ensin aluetasolla ja sitten rakennuksen tasolla
My diploma thesis is design oriented. The subject of the thesis is the new wellness center for municipality of Sodankylä, and a new residential area where the wellness center is located. Main focus is on the entirety formed by the wellness center and the residential area, as well as on the design of the wellness center. Leading themes of the whole are, besides arctic environment, welfare and wooden and hybrid construction. The basis of the plan is formed by idea based on the book Genius Loci, Towards a Phenomenology of Architecture by Christian Norberg-Schulz (1980) whereby meaningful environment creates the foundation for human welfare. Meaningful environment consists among other things of architecture that relies on the spirit of the place. Thesis is executed for the project called Arctic Wooden Construction of Sodankylä (Sodankylän arktinen puurakentaminen). The residential area planned in this thesis is intended as a housing estate for the project while the wellness center is the actual pilot scheme. Main focus on the design is on the planning problematic of the large entirety formed by residential area, welfare center and the surrounding context. Besides that, the aspects concerning of planning an arctic residential area, as well as qualities of a modern wellness center and matters taken into account in the design process are discussed. In the analysis of the design area, the aim is to understand the spirit of the place profoundly at which time it is possible to create meaningful environment. In the analysis concerning the operation of the welfare center the most important features of a modern welfare center are seized. As an end result of synthesis of multiple starting goals a plan of solid entirety formed by residential area and wellness center is born. Besides the master plan design is being continued into a more accurate scale on the part of the wellness center, when it can be made sure that the demands of the operation of the center are taken into account in the masterplan. The important features of a modern wellness center are illustrated in the plan, such as location in the middle of normal everyday life in which case the patients aren’t being isolated from the rest of the world resulting in better curing results. The structure of the thesis is formed by three main parts. In the first one, the introduction, I describe the background of the thesis by narrating the projects and starting points behind the thesis and describing the working process. The second part consists of more accurate description of the creative process, in which I describe the work done in different phases from analysis through setting design goals ending up in ideation. The third part discusses the born design first in the scale of the master plan focusing then on the building design scale