Zeitschriftenartikel zum Thema „Työyhteisöt“
Um die anderen Arten von Veröffentlichungen zu diesem Thema anzuzeigen, folgen Sie diesem Link: Työyhteisöt.
Geben Sie eine Quelle nach APA, MLA, Chicago, Harvard und anderen Zitierweisen an
Machen Sie sich mit Top-50 Zeitschriftenartikel für die Forschung zum Thema "Työyhteisöt" bekannt.
Neben jedem Werk im Literaturverzeichnis ist die Option "Zur Bibliographie hinzufügen" verfügbar. Nutzen Sie sie, wird Ihre bibliographische Angabe des gewählten Werkes nach der nötigen Zitierweise (APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver usw.) automatisch gestaltet.
Sie können auch den vollen Text der wissenschaftlichen Publikation im PDF-Format herunterladen und eine Online-Annotation der Arbeit lesen, wenn die relevanten Parameter in den Metadaten verfügbar sind.
Sehen Sie die Zeitschriftenartikel für verschiedene Spezialgebieten durch und erstellen Sie Ihre Bibliographie auf korrekte Weise.
1
Holopainen, Mika. „Työ ja työyhteisöt muutoksessa — entä työn merkityksellisyys?“ Signum 55, Nr. 4 (21.12.2022): 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.125654.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Olemme viime vuosina tottuneet vastaamaan kyselyihin etä- tai monipaikkatyön aiheuttamista muutoksista sekä niiden tuottamista eduista ja haitoista. Työyhteisöissä keskustelua käydään usein lähinnä konkreettisista työtapoihin, -tiloihin ja -välineisiin liittyvistä muutoksista tai muutossuunnitelmista. Näiden pohdintojen varjoon voi jäädä vaikeampia kysymyksiä, joista yksi tärkeimpiä on työn merkityksellisyyden kokemus ja sen mahdollinen heikentyminen muutosten keskellä.
2
Kemppainen, Birgitta, und Anne Laajalahti. „Viestintätoimijuuden edellytykset ja tukeminen asiantuntijatyössä“. Prologi 12, Nr. 1 (15.12.2016): 6–23. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95910.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Toimijuus on noussut viime aikoina keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi työssä oppimista ja ammatillisia identiteettejä koskevassa keskustelussa sekä laajemminkin aikuiskasvatustieteissä. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan toimijuutta työyhteisöviestinnän näkökulmasta ja pohditaan, mitä viestintätoimijuus on tai voisi olla asiantuntijatyössä. Artikkelissa pyritään näin ollen valottamaan asiantuntijoiden viestinnällisen toimijuuden edellytyksiä ja tukemista. Artikkeli perustuu eräässä Väli-Suomen julkishallinnollisessa asiantuntijaorganisaatiossa tehtyyn haastattelututkimukseen. Tutkimusaihetta lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen avulla asiantuntijoiden itsensä kokemana ja kuvaamana. Tutkimusaineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla, ja se analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia noudattaen. Tutkimustulokset tarjoavat näkökulmia asiantuntijoiden viestintätoimijuuden rakentumiseen ja rakentamiseen. Artikkelin keskeisintä antia on uuden viestintätoimijuuden käsitteen esille nostaminen ja esitteleminen. Käsitteellä viitataan ammatillista toimijuutta rajatumpaan prosessiin, jossa asiantuntijayksilöt, ryhmät tai kokonaiset työyhteisöt ilmaisevat ja työstävät työnsä viestinnällisiin aspekteihin liittyviä valintoja ja pyrkimyksiä, ottavat kantaa, osallistuvat ja vaikuttavat viestintään työssään sekä neuvottelevat ammatillisista identiteeteistään viestinnän osalta. Lisäksi artikkeli tarjoaa konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla asiantuntijaorganisaatiot voivat yhdessä jokaisen jäsenensä voimin kehittää toimintaansa yksilöiden ja koko työyhteisön viestintätoimijuutta tukevaksi. Artikkelin lopussa pohditaan viestintätoimijuuden näkökulman merkitystä työyhteisöviestinnän ymmärtämisessä, kouluttamisessa ja tutkimisessa sekä viestintätoimijuuden tukemisen tärkeyttä yksilöiden ja työyhteisöjen kehittymisessä ja kehittämisessä. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa asiantuntijaorganisaatioille ja asiantuntijoille, jotka tahtovat panostaa aktiivisempien, vuorovaikutteisempien ja osallistavampien viestintätapojen hyödyntämiseen ja jalkauttamiseen. Artikkelissa tuodaan esille myös viestintätoimijuutta käsitteleviä jatkotutkimusaiheita työyhteisöviestinnän tutkijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.
3
Salovuori, Anton, Joonas A. Pesonen, Kukka-Maaria Polso und Petri Ihantola. „Vaikuttavuutta yhteisöllisyydellä? Työpaikan tuen merkitys tietojenkäsittelytieteen MOOC-kursseilla“. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24, Nr. 2 (28.06.2022): 11–27. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.120726.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Aikaisemman tutkimuksen perusteella työpaikan tuki liittyy työssäoppimisen tuloksiin. Avointen ja skaalautuvien (MOOC) verkkokurssien osalta ilmiötä on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Selvitimme, miten työssäkäyvät avoimille verkkokursseille osallistuneet opiskelijat erosivat toisistaan työpaikan tuen suhteen, miten osallistujat kuvasivat kurssien vaikutuksia, ja miten työpaikan tuki oli yhteydessä kokemuksiin kurssien vaikutuksista. Kysymyksiin vastattiin analysoimalla noin kuudensadan työssäkäyvän ICT-alan MOOC-kursseja suorittaneen vastaukset sähköpostitse lähetettyyn kyselyyn.
Klusterianalyysin perusteella vastaajat jakautuivat Laajasti tuettuihin, jotka saivat suorittaa kurssia työajallaan ja joiden työyhteisö oli kiinnostunut aiheesta, Työyhteisön huomioimiin, Työaikaa hyödyntäviin, ja Ei-tuettuihin. Näistä Laajasti-tuetut ja Työyhteisön huomioimat kokivat kurssit hyödyllisemmiksi kuin Työaikaa hyödyntävät ja Ei-tuetut. Kurssien vaikutusten laadullisessa analyysissä tunnistettiin mm. seuraavat teemat: ymmärryksen lisääntyminen, hyöty nykyisessä työssä (Ei-tuetut raportoivatodotusarvoa vähemmän), hyöty opinnoissa, halu opiskella lisää, hyöty työuralla jakiinnostuksen lisääntyminen.
Tulokset korostavat työyhteisön sosiaalisen tuen merkitystä avoimilla verkkokursseilla: työajan hyödyntäminen ilman laajempaa yhteisön tukea ei kurssien koetunhyödyn kannalta eroa tilanteesta, jossa tukea ei saa lainkaan. Työyhteisön tuen merkitykseen tulisi kiinnittää huomiota sekä työpaikoilla että verkkokurssien suunnittelussa.
4
Komppa, Johanna. „Kielitietoiseksi työyhteisöksi: tiedostamista, oppimisen mahdollisuuksia ja resursseja“. Työelämän tutkimus 21, Nr. 3 (07.12.2023): 475–93. http://dx.doi.org/10.37455/tt.129334.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Osallistun puheenvuorollani korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden työllistymisestä käytävään keskusteluun ja esittelen Kielitietoisen työyhteisön portaat -mallin. Malli kuvaa sitä, miten työyhteisö voi edetä kielenoppimista ja monimuotoisuutta tukevaksi työyhteisöksi. Sen lähtökohtana on kielen oppimisen tutkimuksessa vallalla oleva näkemys, jonka mukaan kieli opitaan parhaiten siinä yhteisössä, jossa kieltä käytetään. Näin ollen työssä tarvittavaa kieltä ei voi oppia yksin kielikursseilla, vaan keskeinen rooli on yhteisöllä, jossa kieltä on tarkoitus käyttää. Jotta yhteisö voi tukea työkielen oppimista mielekkäästi ja mahdollistaa myös monikielisen työskentelyn, sen täytyy olla kielitietoinen – tietoinen työssä tarvittavasta kielitaidosta ja keinoista, joilla yhteisö voi oppimista tukea. Mallin lähtökohtana on alhaalta lähtevä, henkilöstöä kuuleva johtaminen ja kehittäminen, mikä mahdollistaa työyhteisön pysyvän toimintakulttuurin muutoksen. Kielitietoiseksi työyhteisöksi tulemiseen tarvitaan sekä tiedostamista henkilöstöä osallistavin keskusteluin, oppimisen mahdollisuuksien tarjoamista että – erityisesti kun portailla on edetty pidemmälle – resursseja kielitietoisen toiminnan vakiinnuttamiseksi.
5
Kajanto, Anneli. „Tarvitaan läpinäkyvyyttä“. Aikuiskasvatus 25, Nr. 4 (01.12.2005): 327–29. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93653.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. Se on hierarkkinen järjestelmä, missä vallankäytön keinot ovat mitä moninaisimmat. Laittomuuden raja rikkoutuu harvoin. Mutta epäeettinen käyttäytyminen on tiedeyhteisöjen arkea. Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö.
6
Venninen, Tuulikki. „Koskenlaskua työyhteisössä“. Aikuiskasvatus 29, Nr. 1 (15.02.2009): 14–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94166.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Seison joen rantatörmällä ja tarkkailen sen näennäisen tyyntä pintaa. Kohta olen työntävä kanoottini sen matkaan. Pitkään toiminut työyhteisö on kuin joki, joka on muovannut uomansa ainutlaatuiseksi. Sen kulttuuri on syntynyt aikojen saatossa eikä sitä käy hetkessä muuttaminen, ei edes sen omien jäsentensä taholta. Pinnan alla väreilee pyörteitä, jotka on kohdattava kunnioittaen niiden olemassaoloa, muuten matkaajan kanootti voi karahtaa kiville. – Artikkelissa kuvataan päiväkotityöyhteisössä toteutettua toimintatutkimusta. ”Yhteisen suunnan etsiminen, hyvään nykyhetkeen pyrkiminen ja jännitteiden hallinta ovat jatkuvia prosesseja, jotka painottuvat työyhteisön eri tilanteissa eri tavoin”, kirjoittaa Tuulikki Venninen.
7
Rautvuori, Marjo. „Tunnistettu ikävoima ravitsee koko työyhteisöä“. Aikuiskasvatus 32, Nr. 3 (15.09.2012): 232–33. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93998.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Ikävoimaa työhön / Susanna Lundell, Eva Tuominen, Tomi Hussi, Soili Klemola, Eija Lehto, Elina Mäkinen, Rita Oldenbourg, Tiina Saarelma-Thiel & Juhani Ilmarinen. Helsinki : Työterveyslaitos, 2011.
8
Chydenius, Heidi, Sanna Vehviläinen und Elina Fonsén. „Opetusharjoittelun ohjaus harjoittelupäiväkodin työyhteisön toimintana“. Kasvatus 55, Nr. 2 (15.04.2024): 113–28. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.130978.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen sisältyvä opetusharjoittelu toteutetaan aina yliopiston kanssa yhteistyössä toimivassa harjoittelupäiväkodissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan opetusharjoittelua ohjataan parhaiten harjoittelupäiväkodin työyhteisön yhteisenä toimintana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme harjoittelupäiväkodin työyhteisön jäsenten kuvaamaa ohjaustoimijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Aineistomme koostui varhaiskasvatuksen eri ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista, joita lähestyimme semioottisen analyysin välinein (aktanttimalli ja toimijuuden modaliteetit). Tunnistimme eri henkilöstöryhmien ilmaisemaa ohjaustoimijuutta analysoimalla haastattelupuheessa esiintyviä toimijarooleja ja toiminnan pyrkimyksiä sekä toimijoiden välisiä suhteita ja toimijuuden modaliteetteja. Varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien ohjaustoimijuus näyttäytyi tuloksiemme mukaan vahvana ohjaustoimijuutena mutta varhaiskasvatuksen lastenhoitajien rajoitettuna. Opetusharjoittelun ohjaus kietoutui yhteen ohjaavan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kehittymisen kanssa. Esitämme, että työyhteisön jäsenten osallistuminen opetusharjoittelun ohjaukseen ja saattaminen yhteisiin keskusteluihin opiskelijan kanssa voisi vahvistaa koko yhteisön ammatillista osaamista. Tunnistamme lisäksi ohjaustoimijuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla työtekijöiden toimijuuden mahdollisuuksia voidaan tukea.
9
Heinonen, Jarna. „Sisäinen yrittäjyys organisaation kehittämisen välineenä“. Aikuiskasvatus 21, Nr. 2 (15.05.2001): 122–32. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93352.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Sisäisellä yrittäjyydellä haetaan tehokkuutta niin työyhteisön toimintaan, kuin sen jäsenten omaan kasvuun. Sisäinen yrittäjyys ilmentää työyhteisön yrittäjämäistä ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin kahta kunnallista yksikköä, hammashoitolaa ja vanhainkotia, jotka eroavat johtamisja toimintakulttuureissaan tuntuvasti toisistaan.
10
Kantola, Jenni. „Miten kääntää työyhteisön konfliktit oppimiskokemukseksi töyhteisösovittelulla?“ Aikuiskasvatus 39, Nr. 4 (10.12.2019): 303–11. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88083.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Vaikka puuttuminen työpaikan konflikteihin on todettu välttämättömäksi työntekijöiden hyvinvoinnille, konfliktien ratkaisumenetelmiä tunnetaan huonosti. Suosiotaan kasvattaneen työyhteisösovittelun uskotaan prosessina kehittävän koko organisaation vuorovaikutustaitoja.
11
Pennanen, Eveliina. „Hoitohenkilöstön käsitykset työyhteisön vuorovaikutuksen merkityksestä työhyvinvoinnille“. Prologi 11, Nr. 1 (15.12.2015): 52–74. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95903.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Sairaalaorganisaatiossa hoitohenkilöstön työhyvinvointi kohtaa monenlaisia haasteita, jotka kumpuavat sekä työn luonteesta että organisaation rakenteista ja hierarkiaverkostoista. Tämän artikkelin tavoitteena on ymmärtää työhyvinvoinnin rakentumista sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksessa jäsentämällä hoitohenkilöstön käsityksiä vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä. Tutkimusasetelma on laadullinen. Tutkimusaineistona oli yhdeksän hoitohenkilöstön jäsenen respondenttihaastattelua. Aineisto kerättiin erään suomalaissairaalan yhdestä työyksiköstä. Analyysin lähtökohtana käytettiin fenomenografisen lähestymistavan näkemystä käsityksestä: pyrkimyksenä oli ymmärtää merkityksenantojen moninaisuutta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että samat vuorovaikutuksen ilmiöt ja prosessit voivat rakentaa työhyvinvoinnin kokemusta kielteisen ja myönteisen ulottuvuuden näkökulmasta. Hoitohenkilöstö antaa vuorovaikutukselle erilaisia merkityksiä, ja käsitykset samoista prosesseista tai ilmiöistä voivat kytkeytyä niin hyvinvoinnin kuin pahoinvoinnin kokemuksen rakentumiseen esimerkiksi yksilön tai kontekstin mukaan. Työhyvinvoinnin rakentuminen työyhteisön vuorovaikutuksessa jäsentyykin erilaisiksi jatkumoiksi. Vuorovaikutusta ja työhyvinvointia työyhteisöissä johdettaessa ja kehitettäessä on tärkeää huomioida vuorovaikutuksessa rakentuvan työhyvinvoinnin dynaamisuus ja moniulotteisuus.
12
Arajärvi, Miina Liisa, Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni und Timo Toikko. „Sosiaalityön psykososiaalinen asiantuntijuus nuorisopsykiatrian moniammatillisen työyhteisön määrittelemänä“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, Nr. 4 (12.12.2020): 357–73. http://dx.doi.org/10.30668/janus.77900.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Sosiaalityöntekijät työskentelevät nuorisopsykiatriassa erityistyöntekijöinä tuoden sosiaalista näkökulmaa moniammatilliseen vuoropuheluun. Nuorisopsykiatriassa on viime vuosina kehitetty hoitomalleja. Samalla erityistyöntekijöiden työnkuvaa on pyritty vahvistamaan. Artikkelissa sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden jäsentymistä tarkastellaan nuorisopsykiatrian avohoidon monialaisessa ja muuttuneessa toimintaympäristössä. Tutkimuksen aineisto koostuu nuorisopsykiatrian ammattilaisille järjestetyistä fokusryhmähaastatteluista. Nuorisopsykiatriassa psykososiaalinen sosiaalityö jäsennetään kaksoisroolina, joka koostuu nuoren sosiaalisen toimintakyvyn ja perheen kokonaistilanteen arvioimisesta ja palveluverkoston koordinoinnista sekä terapeuttisesta työstä. Ammattiryhmien haastatteluissa korostui yhteisesti näkemys siitä, että lähtökohtana sosiaalityöntekijän asiantuntijuudelle nuorisopsykiatriassa on ymmärrys psyykkisten oireiden vaikutuksesta nuoren sosiaaliseen toimintakykyyn.
13
Paltamaa, Jaana, Eija Janhunen und Riitta Räsänen. „Työyhteisö ja omavalvonta vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvointia tukemassa“. Gerontologia 37, Nr. 4 (08.12.2023): 334–54. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.127396.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksemme kohdentui vanhuspalveluiden henkilöstön työkykyyn. Pyrimme ymmärtämään, miksi ja miten työtä tehdään ammatillisesti hyvällä ja samalla työhyvinvointia vahvistavalla asenteella ja tavalla. Tapaustutkimuksemme kohdistui kahteen vanhuspalveluita tarjoavaan yritykseen. Henkilöstön työkykyä selvitimme Webropol-kyselyllä tutkimuksemme alku- ja loppuvaiheessa. Työkykyä tarkastelimme Työterveyslaitoksen Työkykytalo-mallin mukaisesti. Sen perusta ‒ henkilöstön kokema työkyky ja osaaminen ‒ oli hyvä. Yhteiskehittämisen teemoiksi nousivat arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen ja työyhteisö. Osana tutkimusta toteutimme yli 50 tiimivalmennusta, joissa keskityttiin työhyvinvoinnin edistämiseen laadun omavalvonnan avulla. Henkilöstön kokema työkyky pysyi hyvin samanlaisena kahden vuoden seurantajakson aikana. Selkein muutos tapahtui esihenkilöiden toimintaan liittyvissä kokemuksissa. Esihenkilöt huomioivat työntekijöiden mielipiteet ja reagoivat niihin aiempaa herkemmin. Henkilöstön asenne omaan työhönsä oli positiivinen, mutta työn kuormittavuus ja riittämättömyyden tunne aiheuttivat ristiriitaa omien arvojen kanssa. Toimiva omavalvonta helpottaa työn suorittamista, kun jokainen työntekijä tietää tehtävänsä, vastuunsa ja pelisäännöt organisaation omavalvontasuunnitelmaan perustuen. Työnkuvien selkeyttäminen ja vaikuttavien toimintamallien käyttö lisäävät myös työpaikan houkuttelevuutta, veto- ja pitovoimaa. Work community and self-monitoring to support the well-being of staff in services for the elderly Our research focused on the well-being of employees working in services for the elderly and sought to understand why and how to work professionally with a good attitude and in a way that promotes well-being. Our case study was limited to two companies providing services to elderly people. We used a Webropol questionnaire to explore well-being at the beginning and end of our study. We analysed work ability according to the Work Ability model of the Finnish Institute of Occupational Health. Its basis, i.e., the perceived work ability and competence of the employees, was good. Values, attitudes, and motivation as well as leadership and work community, were the themes of co-creation. As a concrete way of working, we conducted more than 50 team coaching sessions focusing on promoting well-being at work through quality self-monitoring. Perceived well-being at work remained very similar over the two-year follow-up period. The most obvious change was in the employees’ perception of their supervisors’ performance. They listened better to the opinions of their employees. Employees were positive about their own work, but the stress and feelings of inadequacy caused by their work were at odds with their own values. We found that effective self-monitoring facilitates well-being at work when everyone knows their role, responsibilities, and rules based on the organisation’s self-monitoring plan. Clarifying job descriptions and using effective procedures also increases the attractiveness, appeal, and retention power of the workplace.
14
Totro, Timo. „Runsas reppu työkaluja“. Aikuiskasvatus 19, Nr. 1 (15.02.1999): 111–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93214.
Der volle Inhalt der Quelle
15
Koivuniemi, Päivi. „Työhyvinvoinnistako menestystä?“ Aikuiskasvatus 23, Nr. 3 (15.09.2003): 240–41. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93501.
Der volle Inhalt der Quelle
16
Törmä, Taina. „Asiantuntijuutta tukevaa johtamista“. Aikuiskasvatus 31, Nr. 2 (15.05.2011): 148–49. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93928.
Der volle Inhalt der Quelle
17
Järvensivu, Anu. „Tutkijalta työyhteisöille“. Aikuiskasvatus 32, Nr. 3 (15.09.2012): 238. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94001.
Der volle Inhalt der Quelle
18
Gardemeister, Susanna. „Teesejä ja vastakkaisargumentteja työn ja oppimisen murroksesta“. Aikuiskasvatus 29, Nr. 1 (15.02.2009): 70–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94175.
Der volle Inhalt der Quelle
19
Juuti, Pauli. „Johtamisen ja työskentelyn uutta ajattelutapaa etsimässä“. Aikuiskasvatus 20, Nr. 1 (15.02.2000): 65–66. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93268.
Der volle Inhalt der Quelle
20
Välke, Riitta. „Miten synnyttää halu muutokseen ennen kuin siihen tulee tarve?“ Aikuiskasvatus 27, Nr. 2 (15.05.2007): 144–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93753.
Der volle Inhalt der Quelle
21
Minkkinen, Anna-Maija, Seppo Mönkkönen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen und Pirjo Suhonen. „Yhteisnavettayritysten johtamiskäytäntöjä“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 30 (31.01.2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75423.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Maatilojen rakennekehitys jatkuu voimakkaana ja vaatii yhä suurempia investointeja tulevaisuudessa. Suomessa on kuitenkin vielä paljon pieniä ja keskikokoisia maatiloja, jotka haluaisivat jatkaa maidontuotantoa. Useamman tilan yhteinen navetta voisi olla yksi ratkaisumalli näille maitotiloille. Yhteisellä navetalla voisivat pienemmätkin maatilat saavuttaa ison yksikön edut kustannustehokkuudessa ja pysyä kilpailukykyisinä tulevaisuudessa. Monen omistajan yritys asettaa johtamiselle erityisvaatimuksia ja vaatii myös asennemuutosta osakkailtaan verrattuna entiseen maatilayrittämiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteisnavettayritysten johtamiskäytäntöjen muotoutumista ja sitä, mitkä johtamisen osa-alueet korostuvat yrityksen eri vaiheissa. Keskeistä on myös vastata kysymykseen, mitä yhteisnavettaosakkuus vaatii osakkailtaan ja mitä se heille antaa. Yhteisnavetalla tarkoitetaan kahden tai useamman osakkaan perustamaa maidontuotantoyritystä, jossa tuotetaan maitoa yhteisellä työpanoksella. Yleensä yhteisnavetta omistaa tuotantorakennuksen, eläimet ja niin halutessaan myös nurmenkorjuukoneita. Työt, vastuu ja tulos jaetaan osakkaiden kesken. Mahdollisia yhteisnavettayrityksen yhtiömuotoja ovat avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö ja osuuskunta. Tähän tutkimukseen osallistui viisi eri-ikäistä yhteisnavettayritystä. Kokemuksia johtamiskäytännöistä kartoitettiin haastattelemalla osakkaita. Tarkoituksena oli kerätä kokemusperäistä tietoa yhteisen navettayrityksen johtamisesta neuvonnan käyttöön uusien yritysten suunnittelun tueksi mutta myös olemassa olevien yritysten johtamisen avuksi. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Yhteisellä navettainvestoinnilla oli haettu työmäärän keventämistä ja investointiriskin jakamista useamman yrittäjän kesken. Työn mielekkyys lisääntyi uuden teknologian käyttöönoton ja työyhteisön muodostumisen myötä. Työnvuorotusta ja säännöllisiä vapaapäiviä tavoiteltiin suunnitteluvaiheessa ja ne saatiinkin ensimmäisinä toteutetuksi. Myöhemmin vastuita jaettiin omien kiinnostusten, erityistaitojen tai fyysisten rajoitteiden perusteella. Yhteisnavetta asettaa erityisiä haasteita johtamiselle ja vaatii selvästi yritysmäisempää otetta kuin perinteisen perheviljelmän pyörittäminen. Johtamiseen olisi hyvä saada koulutusta ja harjoitustakin jossain muualla ennen yhteisnavetan perustamista. Henkilökemioiden yhteensopiminen ja tiimityöskentelyn osaaminen näyttäisivät olevan onnistumisen edellytyksiä. Kun työyhteisö voi hyvin, se selviää kuormittavistakin tilanteista yhteisvoimin. Johtamisen eri osa-alueet korostuvat ajan kuluessa. Alkuun strateginen johtaminen on tärkeintä, sen jälkeen operatiivinen johtaminen tulee päällimmäiseksi muutamiksi vuosiksi, jonka jälkeen on taas aika tarkastella strategisia valintoja uudelleen. Tämän tutkimuksen jälkeenkin avoimiksi kysymyksiksi jäivät: Kuinka hyvin kumppanit pitää tuntea, jotta uskaltaa ruveta yhdessä yrittämään? Miten paljon ympäristö vaikuttaa omilla asenteillaan ja onko niitä mahdollista muuttaa?
22
Lahti, Pirkko. „Työyhteisön hyvinvointi voi vaatia ryhmä- tai jopa hallinnollisia ratkaisuja“. Aikuiskasvatus 18, Nr. 2 (15.05.1998): 158–59. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92503.
Der volle Inhalt der Quelle
23
Nikkola, Tiina, und Esko Harni. „Sisäistyneet ristiriidat, tunnetyö ja tietotyöläissubjektiviteetin rakentuminen“. Aikuiskasvatus 35, Nr. 4 (01.12.2015): 244–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94154.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Yliopistotyö on esimerkki uuden työn muodoista, joissa työ kiinnittyy aiempaa vahvemmin yksilöön. Samalla vastuu työelämän vaatimuksiin yltämisestä siirtyy työntekijälle itselleen. Työyhteisön ristiriitatilanteissa organisaation ongelmat sisäistyvät työntekijän yksityisiksi ja tunne-elämän ongelmiksi.
24
Kärkkäinen, Riitta, Terhi Saaranen, Merja Sallinen und Kimmo Räsänen. „Biopsykososiaalinen lähestymistapa työuupuneiden työntekijöiden työkyvyn tuessa työpaikoilla ja työterveyshuolloissa“. Työelämän tutkimus 19, Nr. 3 (22.09.2021): 402–25. http://dx.doi.org/10.37455/tt.103362.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Biopsykososiaalista eli kokonaisvaltaista lähestymistapaa suositetaan kroonistuneiden terveysongelmien hoidossa, mutta työuupumuksen hoidossa siitä tiedetään vähän. Tässä artikkelissa tarkastellaan biopsykososiaalisen lähestymistavan ilmenemistä työpaikoilla ja työterveyshuolloissa työuupuneiden työkyvyn tuessa painottaen tukea vaikeuttavia tekijöitä. Aineisto koostuu sairauspoissaolojen hallintaan ja työhön paluun tukeen osallistuvien ammattilaisten haastatteluista ja kirjoitelmista yliopistoissa ja keskussairaaloissa (n = 15) sekä työterveyshuolloissa (n = 25). Aineistot kerättiin vuosina 2014–2017 ja analysoitiin laadullisesti. Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käytännöt työuupuneiden tuessa ulottuivat vaihtelevasti yksilöön, työoloihin ja työuupumukseen ilmiönä. Tukea vaikeuttivat: 1) yksilöön liittyvistä tekijöistä työuupumukselle altistava persoonallisuus, yksityiselämän stressitekijät ja avoimuuden puute työuupumuksesta ja sen syistä, 2) työoloista esimiehen tuen tarve, esimiehen tuen käänteisesti puskuroiva vaikutus, työyhteisön ilmapiiriongelmat, keinojen puute työyhteisön tukemiseen työterveyshuollossa ja moniammatillisen yhteistyön jäsentymättömyys työterveyshuollossa sekä 3) työuupumukseen liittyvistä tekijöistä työuupumuksen määrittelemättömyys, työuupumuksen työperäisyyden kyseenalaistaminen, ominaispiirteet, liitännäissairaudet ja toipumisen ennakoimattomuus. Johtopäätöksenä on, että biopsykososiaalinen lähestymistapa ei aina toteudu työuupuneiden tuessa.
25
Puhakka, Mari, Mirja Tarnanen und Emma Kostiainen. „Yhtenäiskoulua kohti – opettajien ja rehtorien diskursseja koulukulttuurin muutoksesta“. Prologi 17, Nr. 1 (21.01.2022): 8–29. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.111551.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tässä artikkelissa tarkastellaan yhtenäiskoulun opettajayhteisön sosiaalista todellisuutta, jota rakennetaan ja ylläpidetään vuorovaikutuksen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia konstruktioita tulevan yhtenäiskoulun opettajat ja rehtorit luovat yhtenäisen koulukulttuurin rakentamisesta ja muutokseen sitoutumisesta. Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Uutta luova asiantuntijuus -hanketta. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä tulevan yhtenäiskoulun opettajan ja rehtorin teemahaastattelusta, ja se on analysoitu diskurssianalyysin keinoin. Yhtenäisen koulukulttuurin rakentaminen merkityksellistyy tutkimustuloksissa kolmessa dominoivassa diskurssissa, jotka ovat johtajuuden diskurssi, yhteisen opettajuuden diskurssi sekä sääntödiskurssi. Kaksi taustalle jäävää diskurssia ovat oppilasdiskurssi sekä opetuksen ulkopuolisen toiminnan diskurssi. Kun merkityksenantoja tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten opettajat ja rehtorit sitoutuvat koulukulttuurin muutokseen, tulokset jäsentyvät neljäksi diskurssiksi, jotka ovat innokkuuden, estyneisyyden diskurssi, kuormittavuuden diskurssi sekä väljyyden diskurssi. Tulevan yhtenäiskoulun työyhteisön sisäistä jännitteisyyttä ja opettajien välistä vastakkainasettelua voi ymmärtää vuorovaikutuksen ilmiöiden kautta. Tutkimuksen diskurssien perusteella yhtenäiskoulun koulukulttuuri tulisi rakentaa jaetulle johtajuudelle ja läpinäkyville vuorovaikutuskäytänteille, jotka perustuvat työyhteisön sisäiselle luottamukselle, arvostukselle ja keskustelulle.
26
Holopainen, Mika. „Kohti normaalimpaa arkea“. Signum 54, Nr. 1 (10.04.2022): 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.116003.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Koronaviruspandemian asteittain hiipuessa on paluu normaalimpaan arkeen alkanut. Toisaalta pandemian aikana tapahtuneet muutokset työssä ovat tulleet jäädäkseen. Muutoksiin sopeutuminen voi viedä oman aikansa. Hybridityö eli etä- ja lähityönyhdistelmä vaatii vielä totuttelua, ja muutokseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia joudutaan pohtimaan sekä yksilöllisesti että työyhteisön kannalta.
27
Senvall, Nora, Soili Keskinen und Esko Keskinen. „Johtaminen työntekijöiden arviomana ja esimiehen itsearvioimana päiväkotityössä“. Aikuiskasvatus 25, Nr. 4 (01.12.2005): 281–87. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93646.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa selvitettiin kolmea peruskysymystä: miten esimiehet itse ja heidän alaisensa arvioivat esimiehen johtamista, ovatko nämä arviot keskenään yhtenevät vai yli- tai aliarvioivatko esimiehet omaa johtamistaan alaisten arvioon verrattuna, sekä onko johtamisen arvioiden yhtenevyydellä yhteyttä työyhteisön hyvinvointiin ja toimivuuteen. Tutkimuskohteena oli mitä naisvaltaisin ala: päiväkodit.
28
Koli, Annarita. „Työn ongelmatilanteiden tulkinnat“. Aikuiskasvatus 31, Nr. 1 (15.02.2011): 25–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93909.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tarkastelen artikkelissa, miten työn kehittäminen etenee erään ammatillisen oppilaitoksen opettajien keskusteluissa. Tutkin, millaisia tulkintoja ja selityksiä opettajat antavat käytännön opetuksessa toistuvalle ongelmalle ja millaisia ratkaisuvaihtoehtoja erilaisiin tulkintoihin liitetään. Opetustyö muuttuu hitaasti monista kehittämisponnisteluista huolimatta, mutta voiko työyhteisö löytää ongelman jäsentämisen tapoja, jotka vievät kehittämistä eteenpäin?
29
Harni, Esko, Tiina Nikkola und Antti Saari. „Rakenteen ja kokemuksen komplementaarisuus laadullisen aineiston tulkinnassa ja analyysissa“. Aikuiskasvatus 38, Nr. 1 (17.12.2019): 30–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88123.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa käsitellään yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodologiassa esiintyvää, yhteiskunnallishistoriallisten rakenteiden ja yksilön kokemusten välistä rakennetta. Se kiinnittyy hallinnan ja ideologioiden kriittisen tutkimuksen metodologiaan. Ongelmakentän tarkentamiseksi analysoidaan kahden tutkimusperinteen tarjoamia välineitä rakenteen ja kokemuksen yhdistämiseen tutkimusmetodiikassa. Perinteet ovat hallinnan analytiikka ja psykoanalyyttinen, yksilöllisiä kokemuksia painottava tutkimustraditio. Erityisesti tarkastellaan mahdollisuutta tuottaa analyysia, jossa otetaan huomioon sekä yhteiskunnan rakenteet että yksilön kokemus. Empiirisenä esimerkkinä käytetään vuonna 2015 valmistunutta tutkimusta, joka käsittelee erään työyhteisön pohjavirtauksia ja ristiriitojen sisäistymistä. Analyysi tuottaa näkökulmia siihen, kuinka rakenteet ja yksilöiden kokemukset voivat tutkimusmetodologiassa täydentää toisiaan sekä kuinka ja millä ehdoin tällainen komplementaarisuus voi olla mahdollista.
30
Pesonen, Pete. „Luvalla tai ilman. Firabelityöt 1900-luvun alusta 1960-luvulle“. Väki Voimakas, Nr. 28 (02.11.2023): 231–46. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122913.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Pete Pesonen toteaa artikkelissaan, että teollisuuden työpaikoissa tehdyt niin sanotut firabelityöt saattoivat erityisesti poikkeusaikoina olla kaivattu lisä perheen talouteen. Toisaaltaerilaisten arkipäivän tarvekalujen tekeminen oli osa työyhteisön kulttuuria ja ”me-hengen” luomista. Pesonen uskoo, että firabelitöiden tekeminen nousi uuteen kukoistukseen toisen maailmansodan jälkeen. Monilla tehtailla elvytettiin myös perinteisiä luontaisetuja, kuten työntekijöiden yhteisiä perunamaita. Kiinnostavaa on, että työntekijät tekivät selkeän eron varastamisen ja firabelityön välillä. Voikin kysyä, minkälaisen lisän firabelityöt ja luontaisedut toivat perhetalouteen toisen maailmansodan jälkeisen säännöstelyn kautena, jolloin myös mustan pörssin kaupalla oli oma tärkeä merkityksensä.
31
Korhonen, Satu-Mari. „Analyysi kehittämishankkeen keskusteluista“. Aikuiskasvatus 25, Nr. 2 (15.05.2005): 100–109. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93616.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Mitä enemmän asioita yritetään muuttaa, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan (Seymour Sarason 1971, 2). Perinteiset muutosta ja kehittämistä koskevat teoriat lähtevät liikkeelle ajatuksesta, että muutos toteutetaan ylhäältä-alas (ks. Kotter 1996). Tällaiselle käsitykselle on ollut ominaista tulkita työntekijöiden rooli muutoksen toteutumista estävänä tekijänä. Käsitys nojautuu perinteiseen vastarinta-metaforaan. Työyhteisöä ja työtä on mahdollista kehittää osallistavallakin tavalla, jolloin työntekijät itse toteuttavat kehittämistyötä. Osallistavassa kehittämismenetelmässä kohdataan kuitenkin haaste, sillä työntekijöiden tulisi suhtautua reflektoiden omaan työhönsä. Mikäli tällainen oman toiminnan ”kriittinen sivusta seuraaminen” ei onnistu, voi tämä estää kehittelyä ja aiheuttaa pitäytymisen vanhassa. Tarkoituksenani on tutkia muutoskeskusteluja myyteistä käsin. Millaisia myyttejä keskusteluissa esiintyy? Mitä puheessa oikeastaan tapahtuu kun yhteinen työn kyseenalaistava tutkiminen ”pysähtyy”.
32
Pastuhov, Annika, und Petri Salo. „Kansalaisuus osallisuutena puutyökurssilla“. Aikuiskasvatus 39, Nr. 3 (01.10.2019): 182–91. http://dx.doi.org/10.33336/aik.85699.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa paneudutaan kansalaisuuteen ja siihen, miten se ilmenee kansalaisopiston kurssilla. Tutkimuskysymykseen, millä tavoin kansalaisuus ilmenee osallisuutena kansalaisopiston senioreiden puutyökurssilla, haetaan vastausta etnografisella tutkimusmenetelmällä. Etnografinen kenttätyö toteutettiin senioreiden puutyökurssilla yhden kevätlukukauden aikana. Kurssi oli harrastusperustainen ja omaehtoinen työyhteisö, jossa korostui tekemisen itseisarvo. Sen keskeiset kulttuuris-sosiaaliset erityispiirteet olivat huolenpito, avuliaisuus, avoimuus, toisten arvostus ja suvaitsevaisuus. Ne loivat vastavuoroisten kohtaamisten tiloja. Kurssin kulttuuris-toiminnalliset erityispiirteet, kuten ahkeruus, huolellisuus, esteettisyys, tarkkuus ja säästeliäisyys, puolestaan määrittivät sekä yhteisöllisyyden että toiminnallisuuden lähtökohdat ja reunaehdot. Puutyökurssi toimi osallistujille työelämän jatkumona ja elämänprojektin peruskivenä, ja osallistujat saivat etäisyyttä eläkeläisrutiineihin. Näin he myös saivat keinoja hallita joitakin haasteita. Puutyökurssin mahdollistamaa osallisuutta voi pitää vaihtoehtoisen elämänhallinnan tavoitteluna ja vapaan sivistystyön kansalaisuutta siten yhdenlaisena vaihto- ja omaehtoisena osallisuutena.
33
Peltola, Maria, Teemu Suorsa, Jutta Karhu und Hannu Soini. „Huoli kytkeytyy osallisuuden rajapintoihin“. Aikuiskasvatus 40, Nr. 2 (04.06.2020): 127–38. http://dx.doi.org/10.33336/aik.95453.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksessa tarkastellaan, ensinnäkin millaisia ulottuvuuksia huoli ja huolehtiminen saavat oppilashuollon ammattilaisten ohjatuissa vertaisryhmäkeskusteluissa. Toiseksi mallinnetaan teoriaa ammattilaisen arjesta ja hahmotellaan huolipuheen ydintä. Tutkimuksessa analysoitiin 24 oppilashuollon ammattilaisen 48 työnohjauksellista keskustelua, joissa he puhuivat omaa työtään koskevista ajankohtaisista ratkaisemattomista kysymyksistä. Keskusteluista koostettiin yhdessä ammattilaisten kanssa tiivistelmiä. Tutkimus toteutettiin ankkuroidun teorian periaatteita hyödyntäen rakentamalla aluksi kategoriamallin avulla kokonaiskuvaa keskustelun aiheista ja niissä kiteytyvistä moninaisista huolista. Teoriaa ammattilaisten arjesta rakennettiin vertailemalla aineistolähtöisesti muodostettuja kategorioita subjektitieteellisen arkielämän (conduct of everyday life) tutkimuksen peruskäsitteisiin. Tulokset avaavat oppilashuoltotyön arjen ulottuvuutta ja ammattilaisen osallisuutta. Ammattilaiset puhuvat resursseista, työnjaosta, omasta jaksamisesta sekä asiakkaita koskevista huolista ja työyhteisön vuorovaikutuksesta. Arjessa näkyvät toistuvuus ja muutokset, toimintaperusteista ja tavoitteista neuvottelu sekä kokemukset omista toimintamahdollisuuksista. Huolen ytimessä on osallisuuden rajojen monitasoinen hahmottelu. Tuloksissa hahmottuvat ulottuvuudet on syytä huomioida sekä työssä että sen rakenteiden kehittämisessä.
34
Toivanen, Minna. „Mistä syntyvät onnekkaat löydöt asiantuntijatyössä?“ Työelämän tutkimus 18, Nr. 4 (22.12.2020): 305–22. http://dx.doi.org/10.37455/tt.89014.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Uudistuminen ja uudet ratkaisut voivat syntyä yllättävien sattumien kautta. Tähän liittyy käsite serendipisyys, jolla tarkoitetaan yksilön kohtaamaa yllättävää, sattuman ja viisauden ohjaamaa hyödyllistä havaintoa, ideaa, tietoa, esinettä tai ilmiötä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa serendipisyyskokemuksia eli onnekkaita löytöjä asiantuntijatyössä Suomessa sekä selvittää, missä onnekkaita löytöjä tehdään ja missä määrin ne liittyvät yksilön toimintatapaan ja missä määrin taas työyhteisön ilmapiiriin (psykologiseen turvallisuuteen) ja organisaatiokulttuuriin. Tutkimus pohjautuu vuonna 2019 toteutettuun asiantuntijakyselyyn (N = 1197). Aineiston analysoinnissa käytettiin muun muassa logistisia regressiomalleja. Tutkimuksen mukaan asiantuntijoista 54 prosenttia oli kohdannut onnekkaita löytöjä työssään melko tai hyvin usein, naiset miehiä useammin. Lisäksi serendipisyyskokemukset olivat selvästi yhteydessä työn sidoksisuuteen ja sosiaalisen median käyttöön työssä. Onnekkaita löytöjä tehtiin erityisesti työpaikan epämuodollisissa kohtaamisissa. Tutkimus osoitti, että serendipisyyskokemukset ovat vahvasti yhteydessä yksilön uudistavaan toimintatapaan mutta myös psykologiseen turvallisuuteen ja uudistavaan työkulttuuriin.
35
Aho, Annukka. „Kestävän hyvinvoinnin mahdollisuuksia osuuskuntatyössä“. Alue ja Ympäristö 50, Nr. 1 (15.06.2021): 70–88. http://dx.doi.org/10.30663/ay.99661.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kestävän työn kysymyksiä on kiinnostavaa lähestyä osuustoiminnan näkökulmasta, sillä osuuskuntia yritysmuotona luonnehtii usein jäsendemokratiasta juontuva tarvelähtöisyys ja muun kuin voiton tavoittelu. Tässä artikkelissa tarkastelen neljän melko pienen ja uuden osuuskunnan jäsenten teemahaastatteluja lähilukien, miten neuvottelu erilaisista, kestävän hyvinvoinnin HDLB-mallin avulla jäsennellyistä, tarpeista muovaa osuuskunnissa tehtävää moninaista työtä. Kestävän työn kannalta lupaavia piirteitä osuuskunnissa voi kuvata vastuulliseksi tekemiseksi, jossa tarpeiden tunnistaminen rakentaa merkityksellisiä suhteita sekä jäsenten kesken että paljon välitöntä työyhteisöä laajemmalle, ja vastuuta ottavat aktiiviset jäsenet oppivat keskinäisen toimeentulon ja yhteisen vallankäytön taitoja. Molempiin puoliin liittyy myös ristiriitojen työstämistä. Voittoa tavoittelematon liiketoiminta voisi yleensä ottaen mahdollistaa riittävän toimeentulon matalammalla tuotannon tasolla ja vähemmän ympäristöhaittoja aiheuttaen. Kestävän hyvinvoinnin pitäminen keskeisenä taloudellisen toiminnan tavoitteena voisi edesauttaa erilaisten työn muotojen arvostamista laajemmin kuin niiden rahallisten tuottojen perusteella, kun taas kaikenlaisen työn tarkasteleminen lähtökohtaisen moniaineksisena ja jatkuvasti neuvoteltavana auttaisi havaitsemaan vahvistamisen arvoisia käytäntöjä missä vain.
36
Tiitinen, Sanni, Elina Weiste, Sanna Vehviläinen, Johanna Ruusuvuori, Sirpa Lusa und Jaana Laitinen. „Reflektoinnin välttämistä ja vertaistukea“. Aikuiskasvatus 38, Nr. 3 (16.09.2018): 208–22. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88350.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työn reflektointi ja keskusteleva työkulttuuri ovat avainasemassa työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä ja työkyvyn tukemisessa. Ohjaus on keino, jolla voidaan tukea sekä yksilöiden oman työn reflektointia että työyhteisön yhteisöllistä oppimista. Koska ohjaus perustuu keskusteluun, sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin vuorovaikutus toteuttaa ohjauksen päämääriä. Tässä artikkelissa tutkimme vuorovaikutusta työkyvyn tukemiseen tähtäävässä lähijohtajien ryhmäohjauksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisista, joita analysoimme käyttäen jäsenkategorisoinnin analyysia ja keskustelunanalyysia. Analyysin keskiössä ovat lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisten aikana kertomat tarinat alaistensa toiminnasta ja omasta johtamistyöstään suhteessa alaisiin. Tarinoissa ja niiden vastaanotossa tuli esiin vahva keskinäinen ymmärrys alaisten käyttäytymisen ongelmallisuudesta ja niiden avulla myös kutsuttiin ja tarjottiin vertaistukea. Tämä mahdollisti ohjauksen reflektioon suuntaavan agendan väistämisen, kun lähijohtajat keskittyivät alaisten toimintaan ja varoivat asettamasta omia tai toistensa työkäytänteitä tarkemman tarkastelun kohteeksi. Ohjaustyöhön kuuluva tasapainottelu kumppanuuden tukemisen ja reflektion herättämisen välillä vaatiikin hienovaraista ymmärrystä näiden toimintojen yhteen kietoutumisesta.
37
Tervola, Maija. „Lääkärin työtilanteiden kielellisen vaativuuden määrittäminen“. Puhe ja kieli, Nr. 2 (05.10.2018): 83–107. http://dx.doi.org/10.23997/pk.65094.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämän kielitaidon koulutuksen ja testauksen tueksi tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, millaista kielitaitoa eri aloilla ja ammateissa vaaditaan. Nykyään vallalla on näkemys, jossa kielitaitoa pidetään tilanteisena taitona, mutta tilanteen käsitettä ei ole juurikaan määritelty eikä tilanteiden ominaisuuksia eritelty. Tässä artikkelissa tarkastellaan lääkärin työtehtävien kielellistä vaativuutta työyhteisön jäsenten haastatteluiden avulla. Terveydenhuollon ammattilaisten ryhmähaastatteluista (n = 32) etsittiin temaattisen sisällönanalyysin avulla sellaisia työtilanteiden ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä maahanmuuttajataustaisten lääkärien kielelliseen suoriutumiseen. Löydetyt ominaisuudet liittyvät muun muassa tilanteen seurausten vakavuuteen sekä tilanteen osallistujiin. Analyysin tulosten perusteella muotoiltiin kymmenen kriteeriä lääkärin työtilanteiden kielellisen vaativuuden määrittämiseksi: kriittisyys, sosiaalinen vastuu, yhteinen taustatieto, sosiaalinen variaatio, sosiaalinen tuttuus, kommunikoinnin monisuuntaisuus, tilanteen harvinaisuus, kiireellisyys, kieliriippuvuus ja häiriötekijät. Kriteerien tarkoituksena on parantaa erityisalojen kielikoulutuksen ja -testauksen validiutta suhteessa työssä vaadittavaan kielitaitoon. Kriteerit on abstrahoitu aineistosta siten, että niitä voi soveltaa muihinkin ammatteihin, mutta toisaalta muiden ammattien konteksteista saattaa nousta esiin myös uudenlaisia kriteereitä.
38
Tervola, Maija. „Lääkärin työtilanteiden kielellisen vaativuuden määrittäminen“. Puhe ja kieli, Nr. 2 (05.10.2018): 83–107. http://dx.doi.org/10.23997/pk.75368.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämän kielitaidon koulutuksen ja testauksen tueksi tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, millaista kielitaitoa eri aloilla ja ammateissa vaaditaan. Nykyään vallalla on näkemys, jossa kielitaitoa pidetään tilanteisena taitona, mutta tilanteen käsitettä ei ole juurikaan määritelty eikä tilanteiden ominaisuuksia eritelty. Tässä artikkelissa tarkastellaan lääkärin työtehtävien kielellistä vaativuutta työyhteisön jäsenten haastatteluiden avulla. Terveydenhuollon ammattilaisten ryhmähaastatteluista (n = 32) etsittiin temaattisen sisällönanalyysin avulla sellaisia työtilanteiden ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä maahanmuuttajataustaisten lääkärien kielelliseen suoriutumiseen. Löydetyt ominaisuudet liittyvät muun muassa tilanteen seurausten vakavuuteen sekä tilanteen osallistujiin. Analyysin tulosten perusteella muotoiltiin kymmenen kriteeriä lääkärin työtilanteiden kielellisen vaativuuden määrittämiseksi: kriittisyys, sosiaalinen vastuu, yhteinen taustatieto, sosiaalinen variaatio, sosiaalinen tuttuus, kommunikoinnin monisuuntaisuus, tilanteen harvinaisuus, kiireellisyys, kieliriippuvuus ja häiriötekijät. Kriteerien tarkoituksena on parantaa erityisalojen kielikoulutuksen ja -testauksen validiutta suhteessa työssä vaadittavaan kielitaitoon. Kriteerit on abstrahoitu aineistosta siten, että niitä voi soveltaa muihinkin ammatteihin, mutta toisaalta muiden ammattien konteksteista saattaa nousta esiin myös uudenlaisia kriteereitä.
39
Selander, Kirsikka, Risto Nikunlaakso und Jaana Laitinen. „Työn kuormitus- ja voimavaratekijät: Miten ylläpidetään vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä?“ Työelämän tutkimus 21, Nr. 2 (20.06.2023): 239–66. http://dx.doi.org/10.37455/tt.115055.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Vanhuspalveluissa työn kuormitus on ollut suurta jo pidemmän aikaa, mikä korostaa työssä jaksamisen merkitystä. Tutkimuksemme tuottaa tietoa työn kuormitus ja voimavaratekijöistä vanhuspalveluissa ja niiden suhteesta huonoon työkykyyn. Tietoa voidaan hyödyntää ylläpidettäessä vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä ja jaksamista. Aineistona käytimme vuonna 2020 julkisista sosiaali ja terveysalan (sote) organisaatioista (sairaanhoitopiirejä ja kuntayhtymiä) kerättyä kyselyaineistoa (n = 22 528). Vastaajista 4 347 työskenteli vanhuspalveluissa ja 18 155 muussa sotessa. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että huonoon työkykyyn yhteydessä olevat kuormitus ja voimavaratekijät olivat vanhuspalveluissa ja muualla sotessa samoja, mutta kovarianssianalyysin perusteella niiden tasoissa oli eroja. Kotihoidossa, palveluasumisessa sekä poliklinikka ja osastohoidossa työhön liittyi enemmän kuormitustekijöitä kuin muussa sotessa. Lisäksi voimavaratekijöistä työaikaautonomiaa ja kykyjen käyttömahdollisuuksia oli muuta sotea vähemmän. Työkuormituksen helpottamiseksi ja työkyvyn edistämiseksi vanhuspalveluissa ja soteorganisaatioissa huomio tulee kääntää yhteisöllisiin ratkaisuihin, kuten työyhteisön yhteistyön sujuvuuteen, päätöksenteon oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja valmentavan johtajuuden vahvistamiseen.
40
Rossi, Eeva. „Tutkija vai sosiaalityöntekijä? Autoetnografinen tarkastelu tutkijasosiaalityöntekijän positioista“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, Nr. 1 (19.03.2021): 37–53. http://dx.doi.org/10.30668/janus.85027.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksessa tarkastellaan tutkijasosiaalityöntekijän toiminnallista ja tutkimuksellista asemoitumista iäkkäiden asumispalvelukeskuksessa. Tutkimus paikantuu etnografian autoetnografiseen perinteeseen. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan kokemuksiin tutkijasosiaalityöntekijänä ja aineistona ovat päiväkirjamerkinnät vuosien 2014-2016 kenttäjaksolta. Tutkimuksessa kysytään, millaisia positioita tutkijasosiaalityöntekijän rooliini asumispalvelukeskuksessa liittyy ja miten ne paikantuvat suhteessa organisaatioon, henkilökuntaan ja asiakkaisiin. Tutkimuksessa positio paikantui kolmeen toisiinsa liittyvään käsitepariin: virallinen – epävirallinen, ulkopuolinen – sisäpuolinen ja neutraali - hyvän tuottaja. Ensimmäinen käsitepari kuvaa tutkijasosiaalityöntekijän asemaa suhteessa työyhteisöön sekä organisaatioon. Ulkopuolinen kuvaa tutkijan kokemusta, joka osin liittyy epäviralliseen asemaan. Sisäpuolisuus liittyy asukkaiden rinnalla oloon ja heidän tukemiseensa. Kolmas käsitepari kuvaa tutkimuksen toteuttamista. Hyvän tuottaminen on asukkaiden auttamista. Neutraali etäännyttämistä kokemuksista.
41
Larjovuori, Riitta-Liisa, und Kirsi Heikkilä-Tammi. „Työhyvinvoinnin rakentuminen ja edistäminen itseohjautuvassa organisaatiossa“. Työelämän tutkimus 22, Nr. 2 (28.06.2024): 136–68. http://dx.doi.org/10.37455/tt.131483.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Perinteisiä hierarkioita purkavat ja korvaavat työn organisoimisen ja ohjaamisen mallit ovat yleistyneet viime aikoina. Matalahierarkkisen tai itseohjautuvan työn organisoimisen odotetaan usein vastaavan paremmin sekä dynaamisen ja ennakoimattoman toimintaympäristön vaatimuksiin että työntekijöiden tarpeisiin ja odotuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan niin sanottujen itseohjautuvien organisaatioiden toimintaa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Viiden itseohjautuvuuteen pyrkivän suomalaisen työpaikan työntekijöiltä kerätyn teemahaastatteluaineiston (n=35) sisällönanalyysin avulla kuvataan, miten työntekijät itse aktiivisella toiminnallaan rakentavat työhyvinvointiaan ja millaisia yhteisöllisiä käytäntöjä työhyvinvoinnin tukemiseen työpaikoilla on rakentunut. Toimijuuden ja yhteisöllisten käytäntöjen teemat luokiteltiin analyysissa yksilön hyvinvointiin, työyhteisöön, työhön ja organisaatioon tai organisointiin yleisemmin liittyviin luokkiin. Työhyvinvoinnin tukemisessa yhteisölliset käytännöt ovat itseohjautuvissa organisaatioissa keskeisiä toiminnan mahdollistajia.
42
Rinta-Paavola, Salla, Raisa Ahtiainen, Lauri Heikonen und Elina Fonsén. „Varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia tukevat ja haastavat tekijät pandemia-aikana“. Journal of Early Childhood Education Research 13, Nr. 2 (13.04.2024): 187–214. http://dx.doi.org/10.58955/jecer.135907.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksessa kartoitettiin varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia koronapandemian (COVID-19) aikana. Aineistona olivat johtajien (N = 476) avokysymysvastukset, joissa he kuvailivat kokemuksiaan omaa työhyvinvointia tukevista ja haastavista tekijöistä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2021 ja se on osa laajempaa Helsingin yliopiston Korona tuli kylään -tutkimusta. Avovastaukset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja luokittelussa käytettiin voimavaroihin perustuvaa työhyvinvoinnin mallia. Tulokset osoittavat, että työn määrän lisääntyminen ja henkilöstöjohtamisen haasteet kuormittivat useimmin johtajien työhyvinvointia. Työyhteisön ja kollegojen vertaistuki koettiin useimmin työhyvinvointia tukevina tekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen järjestäjän toimet työn tekemiseen liittyvien resurssien järjestämiseen ja selkeiden toimintaohjeiden laatimiseen tukivat usein johtajien hyvinvointia. Työhyvinvointia haastavista tekijöistä puhuttaessa nousivat esille yhteiskunnassa vallitsevat pandemia-ajasta johtuvat epävarmat olosuhteet, jotka heijastuivat johtajien kokemuksiin omasta työhyvinvoinnistaan. Yhteiskunnalliset olosuhteet luokittelevana osatekijänä on uusi ulottuvuus suhteessa käytettyyn työhyvinvointimalliin. Koronapandemian kaltainen tilanne vaatii työn uudelleen suunnittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella suunnittelun painopisteiden tulisi olla työn sisällöissä, vertaistuen käytännöissä ja organisaation tarjoamissa resursseissa.
43
Paaso, Laura, und Antti Maunu. „Osaamisidentiteetin rakennusaineksia“. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23, Nr. 1 (29.08.2022): 41–70. http://dx.doi.org/10.30675/sa.103014.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa tarkastelemme, millaisia ammatillisen koulutuksen tuottaman osaamisen merkityksiä on tunnistettavissa 15–26-vuotiaiden opiskelijoiden tulevaisuuskuvauksissa. Hyödynnämme tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä osaamisidentiteetin käsitettä ja tuomme osaamisen kehittämiseen liittyvään keskusteluun nuorten näkökulmaa. Aineistona käytämme opiskelijoiden vastauksia avoimiin kysymyksiin, joissa heitä pyydettiin kuvaamaan toivottavaksi kokemaansa tulevaisuutta ja sitä, millaisia ammattilaisia he haluaisivat tulevaisuudessa olla. Tutkimuksen perusteella yksi keskeinen teema, joka tekee osaamisen kehittämisestä ammattiin opiskeleville merkityksellistä, on kokemus osaamisesta keinona kiinnittyä ja toimia aikuisen toimijan sosiaalisissa rooleissa. Opiskelijoiden toivotuksi kokemassa tulevaisuudessa osaaminen toimii porttina työelämään, mahdollistaa työuralla etenemistä sekä itselle merkityksellisten asioiden saavuttamista. Toiseksi osaamisen kehittäminen merkityksellistyy opiskelijoiden kokemusmaailmassa keinona ja resurssina päästä ammatillisten yhteisöjen arvostettuun jäsenyyteen sekä saada ja antaa niissä ammatillista tunnustusta. Tästä näkökulmasta osaaminen ilmenee opiskelijoiden kertomuksissa välineenä kiinnittyä yhteisöihin sekä työyhteisön sosiaalisen osallisuuden mahdollistajana. Vahvaan osaamiseen kytkeytyy myös odotuksia tunnustuksen, luottamuksen ja vastuun saamisesta työyhteisössä. Tutkimuksen perusteella osaaminen ja osaamisen kehittäminen merkityksellistyvät opiskelijoille sosiaalisena ilmiönä. Tämä avaa kiinnostavia näköaloja osaamisen sosiaalipedagogiselle tutkimiselle ja tukemiselle myös tulevaisuudessa.
44
Forsten-Astikainen, Riitta, und Susanna Kultalahti. „Esimiehen ja työntekijän vuorovaikutussuhde – heijastumia muuttuvaan työelämään“. Puhe ja kieli, Nr. 1 (10.06.2019): 3–21. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69722.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämässä meneillään oleva murros edellyttää ihmisiltä yhä enemmän vuorovaikutustaitoja; työt pirstaloituvat (silpputyö) ja siirtyvät verkostoihin, digitalisoituminen, monimuotoistuminen monikulttuurisuuden ja uusien työntekijäsukupolvien myötä ja entinen osaaminen kohtaavat huomattavia muutospaineita. Erityisesti esimiehillä on merkittävä rooli, ja heidän vuorovaikutuskyvykkyytensä on avaintekijä muutoksissa, arjen sujumisessa, tuottavuuden ja työmotivaation ylläpidossa sekä työyhteisön työhyvinvoinnin ja työilmapiirin kehittymisessä.Artikkelissa tutkitaan eri työntekijäryhmien kokemuksia vuorovaikutussuhteesta esimiehen kanssa sekä suhteen vaikutuksia työn imuun, yksilön ja yksikön osaamiseen ja yksikön suoriutumiseen sekä joustavuuteen. Tutkimuksen perustana on LMX-teoriaan pohjautuva käsitys esimiehen ja alaisen välisestä suhteesta. Aineisto on kerätty 4500 vastaajalta 93 pk-yrityksestä eri toimialoilta Suomessa ja analysoitu kvantitatiivisesti. Tutkimus liittyy Vaasan yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston 2015-2016 toteuttamaan HERMES-projektiin.Tutkimuksen keskeisin havainto liittyy työsuhteen tyyppiin ja työntekijän kokemukseen vuorovaikutuksen tasosta. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät arvioivat vuorovaikutuksen esimiehen kanssa parhaimmaksi verrattuna vakituisessa ja vuokratyösuhteessa oleviin. Löydös on yllättävä, ja kertoo vuorovaikutussuhteen merkityksellisyydestä ja uniikista kokemisesta. Vuorovaikutussuhteet erosivat myös sukupuolen ja esimiesaseman suhteen ja työntekijän asema vaikutti vuorovaikutussuhteen kokemisessa.
45
Lintunen, Tiina, und Anne Heimo. „Monisärmäinen punainen historia“. Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, Nr. 4 (25.08.2021): 30–55. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.108036.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tässä artikkelissa keskitymme tarkastelemaan, miten Suomen sisällissodan hävinneen puolen rooli sodassa, kokemukset ja muistaminen on huomioitu suomalaisessa yhteiskunnassa eri aikakausina. Lähestymme aihetta kolmesta näkökulmasta. Tarkastelemme ensin, miten punaiset on huomioitu historiantutkimuksessa ja kouluopetuksessa. Sen jälkeen pohdimme, miten punaisten kokemuksia on käsitelty taiteissa, kuten kirjallisuudessa, elokuvissa ja teatterissa. Kolmanneksi nostamme esiin, miten punaisia on muistettu, niin julkisesti kuin yksityisesti. Artikkelimme kannalta keskeisiä työkaluja ovat historiapolitiikan, muistin politiikan, historiakulttuurin ja historiatietoisuuden käsitteet.
Sisällissotaa koskevassa historian tuottamisessa historiapolitiikka on aina vahvasti läsnä. Joku tai jotkut päättävät, millaiset tulkinnat historiantutkimuksessa ja kulttuurissa ovat kulloinkin hyväksyttäviä. Vuoden 1918 jälkeen nämä tulkinnat olivat voittajien sanelemia, mikä on universaali ilmiö. Samoin sodan jälkeen punaisia kohtaan harjoitettiin vahvaa muistin politiikkaa. Hävinneitä ei kirjoitettu mukaan kansalliseen kertomukseen tasavertaisina kansalaisina ja myös heidän oikeuttaan harjoittaa julkista muistamista rajoitettiin. Historian käyttö oli selkeää vallan käyttöä.
Sisällissodan jälkeen sodan julkista muistamista hallitsi voittajapuoli vuosikymmenten ajan ja häviäjien oli tyydyttävä muistelemaan omia menetyksiään yksityisesti, perheen, työyhteisön tai työväenliikkeen keskuudessa. Tänä päivänä tilanne on melkeinpä kääntynyt vastakkaiseksi. Valkoisten perintöä ylläpitäviä järjestöjä ja yhdistyksiä on edelleen olemassa useita kymmeniä, mutta vaikka punaisilla ei vastaavia järjestöjä enää ole, punaisten kokemusten käsittely on näkyvämpää kuin valkoisen puolen. Sisällissodan kokeneiden sukupolvi on kuollut, mutta ylisukupolvinen muistaminen jatkuu vahvana ja näkyy eri tavoin niin taiteissa kuin muissa yhteyksissä.
46
Vähämäki, Maija. „Hierarkiasta jaettuun johtajuuteen“. Prologi 6, Nr. 1 (15.12.2010): 34–46. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95815.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämän johtamisjärjestelmät on totuttu näkemään hierarkkisina, ja tämä käsitys heijastuu väistämättä myös vuorovaikutuksen käytäntöihin työpaikoilla. Viimeaikoina johtajuuden käsitys on laajentunut sisältämään myös työntekijöiden toiminnan osana johtajuutta, ei pelkästään sen kohteena (esim. Collinson 2009; Crevani, Lindgren & Packendorff 2010; Lawler 2004). Puhutaan jaetusta johtajuudesta (Grint 2005; Pearce & Conger 2003), mikä väistämättä vaatii myös johtajuussuhteiden ja siihen liittyvien valtakäsitysten ja viestinnän demokratisoitumista. Dualistisen johtaja-alaissuhteen tilalle tulisi kehittyä dialoginen suhde, jossa kaikkien osapuolten toiminta tunnistetaan osaksi johtamisen ja organisoinnin rakentumista. Tässä artikkelissa kuvaan viisivuotista kehitysprosessia työpaikalla, jossa tuotanto järjestäytyi itseohjautuvaan tiimityöskentelyyn. Tiimeillä ei ollut nimettyä johtajaa, vaan tiimeillä oli kiertävät edustajat tuotantopalavereissa ja tiimit saivat itsenäisesti sopia omien tehtäviensä järjestelyistä. Kyseinen työpaikka oli aiemmin noudattanut perinteistä hierarkkista esimiesmallia. Kehitysprosessin aikana seurasin, minkälaiseksi tiimien itseohjautuvuus kehittyi. Erityisesti tarkastelen, miten vallan ja vastuun rajat löydetään dialogisessa neuvottelussa. Neuvottelulla tarkoitan käytännön työn eri tilanteissa tapahtuvaa sopimista. Käytäntölähtöisessä tarkastelussani huomio kiinnittyy perinteisten valtakäsitysten ja uudenlaisen, toivotun ja tasa-arvoon pyrkivän toimintatavan välisiin ristiriitoihin. Vaikka työyhteisö kehitti itselleen uuden, neuvottelevan tavan toimia, kehityksessä on nähtävissä ongelmakohtia, joissa perinteiset valtakäsitykset ja sosiaaliset normit törmäävät uuden käytännön kanssa. Tässä artikkelissa nostetaan esille osittain piiloisia, mutta merkityksellisiä vuorovaikutuksen tilanteita, joita on tulkittu haastateltavien puheesta ja ryhmäkeskustelusta intervention jälkeisellä, noin neljän vuoden ajanjaksolla. Esimerkkien avulla pohdin jaetun johtajuuden edellytyksiä perinteisen tuotantotyön kontekstissa.
47
Nissinen, Sari Päivikki, Erja Sormunen und Timo Leino. „Työpaikkaselvityksen digitaaliset ratkaisut ja kehittämistarpeet työterveyshuollossa“. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14, Nr. 1 (14.04.2022): 104–18. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.111725.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työpaikkaselvitys on työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyön lähtökohta ja osa työpaikan työsuojelutoimintaa. Työpaikkaselvityksessä työterveyshuolto arvioi toistuvin työpaikkakäynnein työhön, työympäristöön ja työyhteisöön liittyvien terveysvaarojen, kuormitustekijöiden ja voimavaratekijöiden terveydellistä merkitystä ja merkitystä työkyvylle. Muuttunut työelämä ja digitalisaatio ovat kuitenkin lisänneet työn monimuotoisuutta ja työtä tehdään yhä enemmän virtuaalisissa työyhteisöissä. Siksi digitalisoitu työpaikkaselvitys on yleistynyt työterveyspalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työterveyshuollon digitalisoidusta työpaikkaselvityksestä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena elo-syyskuussa 2019. Tutkittavat (n = 18) olivat työterveysammattilaisia, jotka työskentelivät kahdeksalla eri työterveyshuollon palveluntuottajalla. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluina (n = 8), joiden teemat liittyivät työterveyshuollon työpaikkaselvitysprosessin eri vaiheisiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastattelujen mukaan digitalisoitu työpaikkaselvitys sisälsi yleisimmin esihenkilöille ja työntekijöille kohdennetun sähköisen kyselyn työn vaara- ja kuormitustekijöistä sekä digitaalisen alustan työterveyshuollon ja työpaikan yhteiseen dokumenttien hallintaan ja yhteydenpitoon. Kehitystarpeina mainittiin sähköisten kyselyjen yhtenäistäminen sekä mahdollisuus hyödyntää aiempia työpaikkaselvitysraportteja. Lisäksi työpaikkaselvitysraportit pitäisi pystyä näyttämään työpaikoille visuaalisemmassa muodossa. Digitalisoitu työpaikkaselvitys on useimmiten sähköinen kyselylomake. Vaikka teknologian käytössä on tapahtunut pientä edistystä, on välttämätöntä jatkaa työpaikkaselvitysprosessin digitaalista kehittämistä. Teknologia mahdollistaa työn reaaliaikaisen havainnoinnin, jopa niillä työpaikoilla, joissa työterveyshuollon ammattilaiset eivät voi käydä fyysisesti paikalla.
48
Mikkola, Leena. „Sosiaalinen tuki työssä: Katsaus 2000-luvun tutkimuskirjallisuuteen“. Prologi 5, Nr. 1 (15.12.2009): 26–47. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95805.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Sosiaalinen tuki on vuorovaikutusta, joka auttaa hallitsemaan kuormittavaan tilanteeseen liittyvää epävarmuutta ja vahvistaa yksilön käsitystä hyväksytyksi tulemisesta ja elämänhallinnasta. Sen on todettu selittävän työssäjaksamista, ja sillä on yhteyttä myös työmotivaatioon ja työyhteisöön sitoutumiseen. Tämän artikkelin tavoitteena on osoittaa, millä tavoin sosiaalista tukea työyhteisöissä on tutkittu ja mitä sosiaalisesta tuesta tällä hetkellä tiedetään kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Artikkeli perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, tarkastelu rajattiin 2000-luvulla julkaistuun empiiriseen puheviestinnän tutkimukseen. Aineiston analyysissä tarkasteltiin tutkimusten ongelmanasettelua, sosiaalisen tuen teoreettista ja operationaalista määrittelyä, tutkimusmenetelmiä ja aineistoja. Tarkasteltavana olleet tutkimukset jäsentyivät ongelmanasettelultaan neljään ryhmään: 1) yksilön kuormitusta, työuupumusta ja selviytymistä, 2) organisaatioon identifioitumista, tyytyväisyyttä ja tuloksellisuutta, 3) sosiaalista tukea ja ammatillisen roolin rakentumista sekä 4) tuen tarvetta, saamista ja osoittamista kuvaaviin ja selittäviin tutkimuksiin. Tutkimuksista puolet oli toteutettu kvantitatiivisilla menetelmillä, puolet laadullisesti tai menetelmätriangulaatiota käyttäen. Sosiaalisen tuen rooli tutkimuksissa on lähinnä selittävä. Sen avulla on pyritty ymmärtämään sekä yksilön työroolia, ammatti-identiteettiä ja siihen liittyvää kuormittumista että yksilön suhdetta työorganisaatioonsa. Interpersonaalisella tasolla sosiaalista tukea on tarkasteltu johtajalta ja työtovereilta saatuna sosiaalisena tukena, organisaatiotasolla tukea on kuvattu supportiivisen viestintäilmapiirin ja organisaation havaitun supportiivisuuden käsitteillä. Tulevaisuudessa näiden käsitteiden välisiä yhteyksiä tulisi selvittää. Tutkimushaasteena on myös työn kontekstiin sopivien supportiivisen viestinnän analyysimenetelmien kehittäminen.
49
Tervola, Maija. „Työelämän näkökulma maahanmuuttajataustaisten lääkärien kielitaitoon“. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54, Nr. 3 (03.09.2017). http://dx.doi.org/10.23990/sa.65564.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kielitaidon merkitys lääkärin työssä suoriutumiselle tunnustetaan laajasti, mutta täsmällistä tietoa kielitaidon käytännön vaikutuksesta työn sujuvuuteen on vain vähän. Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajataustaisten lääkärien suomen kielen taitoa tarkastellaan työelämän näkökulmasta. Terveydenhuollon ammattilaisten ryhmähaastatteluiden (kuusi haastattelua, 32 haastateltavaa) avulla selvitettiin, missä määrin maahanmuuttajataustaisten lääkärien mahdolliset kielitaidon puutteet vaikuttavat työssä suoriutumiseen, työyhteisön toimintaan ja potilasturvallisuuteen. Haastattelut analysoitiin teemoittaisella sisällönanalyysilla fenomenologisesta näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaisten lääkärien kielitaito koetaan usein puutteelliseksi. Se aiheuttaa ongelmia ja vaarantaa jopa potilasturvallisuutta. Kielitaidon puutteellisuuden nähdään vaativan tukea mutta myös kuormittavan työyhteisöjä; erityisesti hoitohenkilökunnan vastuu kasvaa liiankin suureksi. Ongelmallisimmat tilanteet kielitaidon kannalta ovat potilas–lääkäri-keskustelu sekä puhelinkonsultointi. Maahanmuuttajataustaiset lääkärit ja työyhteisöt tarvitsisivatkin nykyistä enemmän tukea kielitaidon puutteellisuuden huomiointiin ja hallintaan.
50
Juholin, Elisa. „Työelämän muutos haastaa työyhteisöviestinnän ajatusmallit“. Media & viestintä 30, Nr. 2 (01.02.2005). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62669.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämän muutoksen seurauksena työyhteisöjen viestintä on uuden haasteen edessä. Ensinnäkin työyhteisöt ovat yhä enemmän tietoon ja tiedon luomiseen perustuvia asiantuntijaorganisaatioita, kun taas työyhteisöviestinnän ajattelumallit ovat pääosin peräisin industrialismin kulta-ajalta. Toiseksi globalisaation vaikutukset ulottuvat kaikenlaisiin organisaatioihin, ja ulkoinen maailma tunkeutuu työyhteisöjen sisään. Työyhteisöjen sisäinen ja ulkoinen elämä yhdentyvät, ja jatkuvat muutokset ja epävarmuus ovat arkipäivää. Työelämä on muuttunut ja muuttuu, mutta ovatko sen perusyksikön eli työyhteisön viestinnän käytännöt muuttuneet? Tässä artikkelissa kysyn, millaisia työyhteisöviestinnän paradigmoja voidaan tunnistaa tähänastisen organisaatiotutkimuksen ja viestinnän tutkimuksen perusteella ja löytyykö niille vastaavuutta tämän päivän työelämästä. Johtopäätöksenä esitän, mihin työyhteisöviestinnän tutkimuksen tulisi suuntautua jatkossa.