Zeitschriftenartikel zum Thema „Työntekijät“
Um die anderen Arten von Veröffentlichungen zu diesem Thema anzuzeigen, folgen Sie diesem Link: Työntekijät.
Geben Sie eine Quelle nach APA, MLA, Chicago, Harvard und anderen Zitierweisen an
Machen Sie sich mit Top-50 Zeitschriftenartikel für die Forschung zum Thema "Työntekijät" bekannt.
Neben jedem Werk im Literaturverzeichnis ist die Option "Zur Bibliographie hinzufügen" verfügbar. Nutzen Sie sie, wird Ihre bibliographische Angabe des gewählten Werkes nach der nötigen Zitierweise (APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver usw.) automatisch gestaltet.
Sie können auch den vollen Text der wissenschaftlichen Publikation im PDF-Format herunterladen und eine Online-Annotation der Arbeit lesen, wenn die relevanten Parameter in den Metadaten verfügbar sind.
Sehen Sie die Zeitschriftenartikel für verschiedene Spezialgebieten durch und erstellen Sie Ihre Bibliographie auf korrekte Weise.
1
Reunamäki, Riku. „Työntekijät muodikkaiden johtamisilmiöiden tulkkeina“. Työelämän tutkimus 22, Nr. 2 (28.06.2024): 277–83. http://dx.doi.org/10.37455/tt.145566.
Der volle Inhalt der Quelle
2
Järvinen-Tassopoulos, Johanna, und Minna Kesänen. „Mistä asiantuntijuus muodostuu? Ongelmapelaajien kohtaaminen sosiaalityössä“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, Nr. 2 (02.06.2020): 150–67. http://dx.doi.org/10.30668/janus.77614.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Rahapelaamisen mahdollisuuksien kasvaessa sosiaalialalla toimivat työntekijät tulevat todennäköisesti kohtaamaan rahapeliongelmista kärsiviä asiakkaita. Työntekijöiden asiantuntijuutta tarvitaan asiakkaan ongelman tunnistamisessa, hänen auttamisessaan ja ohjaamisessaan oikeanlaisten palvelujen äärelle. Tätä laadullista tutkimusta varten haastateltiin 24 sosiaalialan ammattilaista, jotka työskentelevät eri toimipaikoissa eri puolilla Suomea. Suurimmalla osalla oli yliopistotutkinto sosiaalityöstä. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Asiantuntijuus alkaa useimmiten yhteiskunnallisen ilmiön (eli ongelmapelaamisen) hahmottamisesta asiakkaiden kertomusten ja omien kokemusten perusteella. Asiantuntijuutta tarvitaan myös asiakkaan kohtaamisessa ja rahapelaamisen puheeksiotossa. Moni haastateltava piti rahapelaamisesta kysymistä tärkeänä, vaikka kaikki eivät aina muistaneet tehdä sitä. Asiantuntijuus ei ollut pelkästään yhden työntekijän varassa, vaan yhteistyötä tekemällä hyödynnettiin kollegoiden monipuolista asiantuntijuutta ja muiden ammattilaisten osaamista.
3
Liinakoski, Tytti. „VSOP-ohjelma etenee“. Aikuiskasvatus 20, Nr. 4 (01.12.2000): 372–73. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93326.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys -ohjelman (VSOP) kohteina ovat vapaan sivistystyön omat työntekijät, siis kansanopistoväki sekä kansalaisopistojen ja opintokeskusten työntekijät, heidän pätevyytensä päivitys ja ammattitaidon nosto.
4
Forsten-Astikainen, Riitta, und Susanna Kultalahti. „Esimiehen ja työntekijän vuorovaikutussuhde – heijastumia muuttuvaan työelämään“. Puhe ja kieli, Nr. 1 (10.06.2019): 3–21. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69722.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämässä meneillään oleva murros edellyttää ihmisiltä yhä enemmän vuorovaikutustaitoja; työt pirstaloituvat (silpputyö) ja siirtyvät verkostoihin, digitalisoituminen, monimuotoistuminen monikulttuurisuuden ja uusien työntekijäsukupolvien myötä ja entinen osaaminen kohtaavat huomattavia muutospaineita. Erityisesti esimiehillä on merkittävä rooli, ja heidän vuorovaikutuskyvykkyytensä on avaintekijä muutoksissa, arjen sujumisessa, tuottavuuden ja työmotivaation ylläpidossa sekä työyhteisön työhyvinvoinnin ja työilmapiirin kehittymisessä.Artikkelissa tutkitaan eri työntekijäryhmien kokemuksia vuorovaikutussuhteesta esimiehen kanssa sekä suhteen vaikutuksia työn imuun, yksilön ja yksikön osaamiseen ja yksikön suoriutumiseen sekä joustavuuteen. Tutkimuksen perustana on LMX-teoriaan pohjautuva käsitys esimiehen ja alaisen välisestä suhteesta. Aineisto on kerätty 4500 vastaajalta 93 pk-yrityksestä eri toimialoilta Suomessa ja analysoitu kvantitatiivisesti. Tutkimus liittyy Vaasan yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston 2015-2016 toteuttamaan HERMES-projektiin.Tutkimuksen keskeisin havainto liittyy työsuhteen tyyppiin ja työntekijän kokemukseen vuorovaikutuksen tasosta. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät arvioivat vuorovaikutuksen esimiehen kanssa parhaimmaksi verrattuna vakituisessa ja vuokratyösuhteessa oleviin. Löydös on yllättävä, ja kertoo vuorovaikutussuhteen merkityksellisyydestä ja uniikista kokemisesta. Vuorovaikutussuhteet erosivat myös sukupuolen ja esimiesaseman suhteen ja työntekijän asema vaikutti vuorovaikutussuhteen kokemisessa.
5
Rautaparta-Pennanen, Kaija, Marjatta Kekkonen, Kaija Collin, Marja Leena Böök und Anna Rönkä. „Vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukeminen ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä“. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23, Nr. 1 (29.08.2022): 13–40. http://dx.doi.org/10.30675/sa.107618.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työntekijöiden kuvauksia ja havaintoja siitä, miten ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä tuetaan vanhemmuutta ja selviytymiskykyisyyttä. Tutkimuksen viitekehyksenä sovellettiin resilienssitutkimuksen ja Seligmanin (2011) PERMA-hyvinvointiteorian käsitteitä. Tutkimuksen kontekstina oli matalan kynnyksen perhekeskustoiminta ja kohteena äiti–lapsi-vertaisryhmä. Lähestymistapana sovellettiin tapaustutkimusta, ja menetelminä olivat työntekijöiden (N=2) parihaastattelut tutkimusjakson alussa ja lopussa sekä puolistrukturoidut päiväkirjat, joihin työntekijät kirjasivat huomioitaan omista toimintatavoistaan ja vuorovaikutustilanteista äitien ja lasten ryhmätapaamisista kolmelta ajanjaksolta. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin neljä selviytymiskykyä ja vanhemmuutta vahvistavaa työntekijän toimintatapaa: yhteisen tekemisen järjestäminen ja toiminnan sanoittaminen, kannustaminen ja vahvuuksien tunnistaminen, myönteisen ilmapiirin luominen sekä lähellä oleminen. Sosiaalipedagoginen työote ilmeni vertaisryhmän työntekijöillä toimivan vuorovaikutuksen rakentamisena, yhteisöllisyyden vahvistamisena ja yhteisön kasvatuksellisten mahdollisuuksien etsimisenä. Tutkimus antaa uutta tietoa työkäytänteistä, joilla voidaan vahvistaa vanhempien selviytymiskykyisyyttä perhekeskuksen matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.
6
Luhtinen, Vilma, Anu Immonen, Anne Mäkikangas, Mari Huhtala und Taru Feldt. „Työn tuunaamisen profiilit sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa: yhteydet työhyvinvointiin“. Työelämän tutkimus 19, Nr. 2 (15.06.2021): 197–221. http://dx.doi.org/10.37455/tt.99646.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työn tuunaaminen on oma-aloitteista työn kehittämistä työn voimavaroja ja vaatimuksia muokkaamalla. Tutkimme, millaisia tuunausprofiileja voidaan löytää kolmesta erilaisesta tuunaustavasta, jotka olivat työn voimavarojen lisääminen, työn vaatimusten lisääminen ja työn vaatimusten optimoiminen. Selvitimme myös, miten työhyvinvointi vaihtelee profiileissa. Sähköiseen kyselyyn osallistui 1 024 sosiaali- ja terveysalan organisaation työntekijää. K-keskiarvojen klusterianalyysin avulla tunnistimme neljä työn tuunaamisen profiilia: aktiiviset tuunaajat (19 %, monipuolinen tuunaaminen), optimoivat tuunaajat (21 %, työn vaatimusten optimointi), passiiviset tuunaajat (27 %, keskimääräistä vähemmän tuunausta) ja keskiverrot tuunaajat (34 %, keskimääräisesti tuunauksen eri tapoja). Moniulotteinen kovarianssianalyysi osoitti, että aktiiviset tuunaajat kokivat eniten työn imua ja työn merkityksellisyyttä. Passiiviset tuunaajat kokivat niitä vähiten. Aktiivisilla tuunaajilla ja optimoivilla tuunaajilla oli hieman muita profiileja enemmän emotionaalista uupumusta. Nuoremmat työntekijät olivat vanhempia työntekijöitä aktiivisempia työn tuunaajia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sote-alalla kannattaa edistää työn tuunaamisen tapoja, sillä monipuolinen työn tuunaaminen oli yhteydessä erityisesti työn imuun ja työn merkityksellisyyteen.
7
Tolonen, Jonna, Sirpa Tölli und Liisa Kiviniemi. „Tutkimus INSPIRE-mittarin käytettävyydestä mielenterveystyössä“. Kuntoutus 45, Nr. 1 (16.03.2022): 29–38. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.115397.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Toipumisorientaatio (recovery-orientation) mielenterveystyössä on asiakkaan henkilökohtaista toipumista korostavan toiminnan viitekehys. Toipumisorientaatiossa mielenterveyttä tarkastellaan laajemmin kuin häiriön puuttumisena. Toipumisella käsitetään koko henkilökohtaisten asenteiden, arvojen, tunteiden ja taitojen muutosprosessia, jossa korostuu henkilön omakohtainen kokemus mielekkäästä elämästä. Yhteistyösuhteella työntekijän kanssa on tärkeä merkitys toipumiselle. INSPIRE-mittari on kehitetty yhteistyösuhteen laadun ja toipumista edistävän tuen arviointia varten. Tässä kuvatun tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida INSPIRE-mittarin käytettävyyttä mielenterveystyössä asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli kuvata asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä INSPIRE-mittarin käytettävyydestä. Tutkimus toteutettiin mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä.
Tulokset osoittivat, että INSPIRE-mittari on hyödyllinen työkalu toipumisorientaation edistämisessä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Asiakkaat kuvasivat mittarin sisältävän kysymyksiä heille merkityksellisistä asioista, kuten toimivasta yhteistyösuhteesta. Työntekijät kokivat INSPIRE-mittarin käytön vahvistavan heidän työskentelyssään toipumisorientoitunutta työotetta. Tulosten perusteella mittarin sisältöalueet tulevat ohjaamaan työntekijöiden työskentelyä asiakkaiden kanssa. Näin ollen mittari voi osaltaan olla edistämässä mielenterveystyön henkilöstön työskentelyä kohti toipumisorientaation mukaista työotetta.
8
Pennanen, Sirpa. „MAATALOUSYRITTÄJIEN JA LOMITTAJIEN ALTISTUMINEN VARASTOPUNKEILLE MAATILOILLA: SIKALAT, KANALAT JA TALLIT“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 21 (31.01.2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76703.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Huonepölypunkkien ja allergioiden välinen yhteys on tunnettu jo kauan. Kosteusvaurioiden yleistyessä sekä kodeissa että työpaikoilla, on havaittu myös varastopunkkien merkitys allergioiden aiheuttajina. Suomalaisen ammattitautitilaston mukaan vuosittain punkkien aiheuttaman ammattitaudin saa 50150 työntekijää. Työpaikkojen punkeista tiedetään kuitenkin erittäin vähän. Punkkien esiintyminen runsain määrin työpaikalla voi aiheuttaa työntekijöille oireilua, ja pahimmassa tapauksessa ammattitaudin. Kuopion aluetyöterveyslaitoksella ympäristömikrobiologian laboratoriossa olemme tutkineet maatiloilla työskentelevien ihmisten altistumista ja herkistymistä punkeille. Halusimme selvittää, mitä varastopunkkilajeja valituissa työympäristöissä esiintyy, mitkä ovat niiden runsaussuhteet ja vaihtelevatko lajisto tai punkkimäärät vuodenaikojen mukaan. Samoin tutkimme punkkien kulkeutumista maatalousympäristössä. Selvitimme myös tutkimukseen valittujen työntekijöiden oireilua, allergiasairauksia ja mahdollista herkistymistä varastopunkeille.Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän maatilaa (kolme sikalaa, kanalaa ja tallia) ja 23 maatalouslomittajaa. Punkkeja löytyi kaikista tutkituista työympäristöistä. Tuotantoeläimen pieni koko (kana) ja pölyisyys liittyivät suuriin punkkimääriin. Noin 40% maatalouden näytteistä sisälsi enemmän punkkeja kuin arvioitu herkistymisraja-arvo (100 punkkia grammassa pölyä) on. Lajistollisesti kaikki nyt tutkimamme kohteet olivat samankaltaisia, näytteistä löytyi pääasiassa varastopunkkeja.Pyroglyphidae-heimon punkkeja (huonepölypunkkien heimo) löytyi merkittävästi vain kanaloista. Punkkien esiintyminen maatalouden kohteissa vaihteli vuodenajoittain. Eläintiloista punkkeja löytyi eniten syksyllä ja talvella, kun taas kesä oli kotien punkkirikkainta aikaa. Vaihtelu johtunee ko. tiloissa vallitsevista ja vuodenajan mukaan vaihtelevista kosteus ja lämpötilaolosuhteista. Punkit myös kulkeutuivat eläintiloista koteihin. Erityisesti Acaridae- jaTarsonemidae-heimojenpunkkeja löytyi yhtäaikaa sekä eläintiloista että kotoa. Oirekyselyn perusteella lomittajat kärsivät ihooireista enemmän kuin viljelijät. Tutkittujen sikaloiden ja kanaloiden työntekijät kärsivät hengitystieoireista enemmän kuin tallien työntekijät. Lääkärin toteamia allergiasairauksia oli yleensä viljelijöillä saman verran kuin väestössä keskimäärin ja lomittajilla hiukan tavanomaista enemmän. Lomittajista oli 17 % herkistynyt ainakin yhdelle punkille. Riski altistua ja herkistyä punkeille on ilmeinen maatalouden parissa, joten altistumisen ehkäisy on tärkeää. Punkkien määrän voi minimoida tehokkalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisaksi toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja kosteus riittävän alhaisina. Riittävä ilmanvaihto ja oikeanlainen suojautuminen ovat tärkeitä keinoja altistumisen vähentämiseksi.
9
Silvennoinen, Heikki. „Toiminta opettaa, toimien oppii“. Aikuiskasvatus 32, Nr. 1 (15.02.2012): 4–5. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93964.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
”Kilpailu työstä on myös yksilötasolla globaalia. Monilla aloilla työntekijät eivät voi osaamisen kehittämisellä vaikuttaa työnsä säilyttämiseen. Työhön sitoutuminen alkaa olla työntekijöille haitaksi.”
10
Ajamaa, Anu K., und Juha Tuunainen. „Snellmanin sivistyskäsitys jatkuvan oppimisen ja työorganisaatioiden kehittämisen lähtökohtana ja haasteena“. Aikuiskasvatus 41, Nr. 3 (05.10.2021): 278–82. http://dx.doi.org/10.33336/aik.111586.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Snellmanilainen sivistyskäsite syventää keskustelua jatkuvasta oppimisesta. Se kuitenkin edellyttää uudenlaisia tutkimusavusteisia menetelmiä ja oppimisympäristöjä, joissa työntekijät, kehittäjät ja johtajat yhdessä kehittävät työtään ja osaamistaan ja tuottavat ratkaisuja ongelmiin.
11
Ristolainen, Heidi, und Marion Fields. „Järjestötyöntekijä huolehtii osaamisestaan“. Aikuiskasvatus 37, Nr. 1 (15.02.2017): 19–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88394.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kolmannen sektorin merkitys työnantajana on kasvanut viime vuosikymmeninä. Kasvun syynä ovat erityisesti järjestöjen palveluntarjonnan laajeneminen ja hankerahoitusten lisääntyminen. Samalla kun työntekijöiden määrä on lisääntynyt, myös määräaikaisten työntekijöiden suhteellinen osuus on kasvanut ja on muita työelämän sektoreita suurempi. Uudet toimintamuodot lisäävät osaamistarpeita. Artikkelissa selvitetään, eroavatko määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden osaamisen kehittämisen käytännöt ja onko järjestön koolla tai toimialalla merkitystä. Tutkimus perustuu 844 eri alojen järjestötyöntekijöiden vastausaineistoon. Tulokset osoittavat, että vakituiset työntekijät kehittävät määräaikaisia useammin osaamistaan työpaikan ulkopuolisessa ammatillisessa koulutuksessa. Määräaikaiset työntekijät hyödyntävät puolestaan enemmän informaalin oppimisen lähteitä, kuten työkavereita ja sosiaalista mediaa. Järjestöissä, joissa ollaan tekemisissä ulkoisen rahoittajan kanssa, koulutus koetaan tärkeämmäksi kuin sellaisissa, joissa näin ei ole. Suurimmaksi osaamisen kehittämisen esteeksi vastaajat sanovat kiireen sekä resurssien ja kehittämiskäytäntöjen puutteen. Ne korostuvat pienillä työnantajilla. Verkostomaisten oppimismuotojen aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen on kannattavaa järjestöille tyypillisillä osaamisalueilla.
12
Hakkarainen, Kai, Sami Paavola und Lasse Lipponen. „Käytäntöyhteisöistä innovatiivisiin tietoyhteisöihin“. Aikuiskasvatus 23, Nr. 1 (15.02.2003): 4–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93451.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkijat ovatkin alkaneet puhua kokonaan uudentyyppisistä sosiaalisista verkostoista, joissa nykyajan työntekijät toimivat. Näitä ovat yksilön itsensä aktiivisesti ylläpitämät suhteet (ns. intensionaaliset verkostot) ja nk. solmutyöskentely. Nopeatempoisessa projektityössä yksittäiset asiantuntijat ovat enenevässä määrin riippuvaisia itse ylläpitämästään henkilökohtaisesta sosiaalisesta verkostosta.
13
Kotilainen, Lari, und Inkeri Lehtimaja. „Kielenvaihto monikielisissä kokouksissa - osallistujien kielitaito ja vuorovaikutuksen sujuva eteneminen“. Puhe ja kieli, Nr. 3 (10.01.2020): 221–39. http://dx.doi.org/10.23997/pk.76602.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Yhä useammilla suomalaisilla työpaikoilla puhutaan kotimaisten kielten lisäksi myös muita kieliä, esimerkiksi englantia tai maahanmuuttajakieliä. Uusi kielitilanne johtaa vuorovaikutuksen haasteisiin, sillä kaikki työntekijät eivät välttämättä osaa hyvin kaikkia työkieliä. Tässä artikkelissa esittelemme tapoja, joilla työntekijät hyödyntävät työympäristön monikielisyyttä varmistaakseen mahdollisimman tehokkaasti etenevän vuorovaikutuksen. Tarkemman kiinnostuksen kohteena ovat kohdat, joissa vaihdetaan puhuttavaa kieltä. Aineistonamme on videoituja työkokouksia suomalaisesta kulttuurialan järjestöstä. Kokousten yleisimmät kielet ovat suomi ja venäjä. Metodinamme on etnometodologinen keskusteluntutkimus, eli tarkastelemme kielenvaihtoja vuorovaikutuksen mikrotason käytänteinä. Lähestymme monikielisen työvuorovaikutuksen käytänteitä sellaisten kielenvaihtojen kautta, jotka liittyvät vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtiin. Tarkastelemme ensinnäkin sitä, missä tilanteissa ja miten osallistujat vaihtavat itselleen vahvempaan kieleen, ja toisaalta sitä, mitkä tekijät saavat heidät vaihtamaan vastaanottajalle vahvempaan kieleen. Tarkastelemamme kielenvaihdot liittyvät ongelmiin joko puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä tai aktiivisessa vastaanottajuuden osoittamisessa. Vaihtamalla kieltä joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan – ja toisinaan vastoin eksplisiittisiä sopimuksia käytettävästä kielestä – osallistujat varmistavat, että kokousvuorovaikutus etenee ja kaikilla kokouksen osanottajilla on mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen mahdollisimman täysipainoisesti.
14
Humppi, Sari-Leena. „DINE PM -projekti tuo tasa-arvoa koulumaailmaan“. Aikuiskasvatus 17, Nr. 4 (01.12.1997): 297–99. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92465.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Entisen Mikkelin läänin koulut on verkotettu kuva- ja ääniyhteyteen tietokoneisiin asennettujen videoneuvottelulaitteiden avulla. Projektin 19 miljoonan markan kustannuksista kolmasosa on saatu EU-rahoituksena. Lopusta vastaavat opetusministeriö, projektiin osallistujat ja muutama alueen yritys. Tavoitteena on tarjota harvaanasutun alueen ihmisille suurten taajamien oppimismahdollisuudet. Etäopiskelun ansiosta opettajat ja yritysten työntekijät on saatu pienin kustannuksin koulutuksen piiriin.
15
Onnismaa, Jussi. „Työelämän kaksoissidokset ja niiden vastamyrkyt“. Aikuiskasvatus 27, Nr. 2 (15.05.2007): 103–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93748.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työelämässä ja organisaatioissa voi tunnistaa paradoksaalisia suhteita ja rakenteita, jotka eivät ole miltä näyttävät tai kuulostavat. Työntekijät ja keskijohto joutuvat elämään hämmennyksen vallassa yrittäessään vastata ristiriitaisiin vaatimuksiin. Artikkelissa tunnistetaan työelämän kaksoissidoksia ja luonnostellaan niille vastamyrkkyjä: kulttuurintutkija Batesonin kuvaamaa kolmannen tason oppimista, kielellisten ilmaisujen ristiriitaisuuden tunnistamista sekä työntekijöiden ja organisaatioiden yhteisten kertomusten muistamista hyödyntämällä niin kutsuttua toista tietoa.
16
Saari, Tiina. „Työssä kehittyminen tietotyöntekijän oikeutena ja velvollisuutena“. Aikuiskasvatus 33, Nr. 2 (15.05.2013): 95–106. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94031.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Onko työssä kehittyminen työntekijän oikeus vai työnantajan asettama velvollisuus? Tietotyössä se on osa psykologista sopimusta, johon kuuluu kaksisuuntaisuus ja vastavuoroisuus. Yleensä työntekijä kuitenkin itse huolehtii omien oikeuksiensa toteutumisesta, kuten lisäkouluttautumisesta.
17
Kokko, Niina, Matti Vartiainen und Marko Hakonen. „Hajautetun työskentelyn osaamisvaatimukset“. Aikuiskasvatus 23, Nr. 4 (01.12.2003): 269–82. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93509.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kehittyvä tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa uusia ja aiempaa joustavampia työskentelytapoja yksilöille, työryhmille ja organisaatioverkostoille. Monet perinteiset organisaatiot] ja työryhmät ovat muuttuneet verkostomaisiksi ja hajautuneiksi vuorovaikutusrakenteiksi. Työntekijöiden välinen yhteistyö ja kommunikaatio tapahtuvat yhä useammin välittyneesti kuin kasvotusten. Tiimien työntekijät valitaan tarvittavan asiantuntemuksen ja erityisosaamisen mukaan riippumatta siitä, missä päin maailmaa he työskentelevät. Saumaton ja tuloksellinen yhteistyö hajautetussa organisaatiossa vaatii paljon osaamisen kehittämistä. Avainasemassa ovat avoin kommunikaatio, luottamus ja yhteiset toimintamallit. Tässä kirjoituksessa käsitellään hajautetussa työskentelyssä tarvittavaa osaamista.
18
Mäkinen, Sirpa. „Tehdastyöläisen puheenvuoro koulutuksesta ja oppimisesta“. Aikuiskasvatus 27, Nr. 2 (15.05.2007): 93–102. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93747.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työn jatkuva muutos yhdessä elinikäisen oppimisen ajattelun kanssa korostaa yksilön oikeutta, mutta myös velvollisuutta oppimiseen, itsensä kehittämiseen ja kouluttautumiseen. Kun työstä, oppimisesta ja koulutuksesta on ollut puhe, äänessä ovat olleet lähinnä edelläkävijät, menestyjät, asiantuntijat ja kehittämishankkeet. Teollinen työ sinänsä tai sen työntekijät ovat jääneet katveeseen. Sirpa Mäkisen artikkelissa ääneen pääsevät tehdastyöläiset tuottamaan moniulotteisemman kuvan ihmisestä työssä, koulutuksen merkityksistä ja oppimisen mahdollisuudesta, oikeudesta ja pakosta kuin mitä työelämään kohdistunut kasvatustieteellinen tutkimus on tähän mennessä piirtänyt. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Oppiminen marginaalissa : pitkittäistutkimus tekstiilitehtaan työntekijöistä (Tampereen yliopisto 2005).
19
Mänttäri-van der Kuip, Maija. „Palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset haasteet ja työntekijöiden toimintamahdollisuudet julkisen sektorin lastensuojelutyössä“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30, Nr. 1 (21.03.2022): 21–43. http://dx.doi.org/10.30668/janus.107864.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun ammattilaisten työtä ja työoloja toimintamahdollisuuksien viitekehyksestä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset tekijät hankaloittavat työntekijöiden toimintamahdollisuuksien toteutumista julkisen sektorin lastensuojelutyössä ja miten nämä haasteet realisoituivat heidän työssään. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan mahdollisuuksia työskennellä tavalla, jota työntekijät pitävät lastensuojelutyössä tavoiteltavana. Tutkimusaineisto muodostui kolmesta ryhmähaastattelusta, jotka tehtiin kolmessa eri työyhteisössä toteutettavan osallistavan toimintatutkimuksen alkuvaiheessa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Palvelujärjestelmään liittyvät haasteet jäsentyivät kolmen toisiinsa kietoutuvan pääluokan, palvelujärjestelmän monimutkaisuuden, pirstaleisuuden sekä sen resurssiniukkuuden kautta. Haasteiden realisoitumismuotoja yhdisti, että ne vaikeuttivat inhimillisen, kokonaisvaltaisen ja suunnitelmallisen lastensuojelutyön tekemistä yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa.
20
Pesonen, Pete. „Luvalla tai ilman. Firabelityöt 1900-luvun alusta 1960-luvulle“. Väki Voimakas, Nr. 28 (02.11.2023): 231–46. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122913.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Pete Pesonen toteaa artikkelissaan, että teollisuuden työpaikoissa tehdyt niin sanotut firabelityöt saattoivat erityisesti poikkeusaikoina olla kaivattu lisä perheen talouteen. Toisaaltaerilaisten arkipäivän tarvekalujen tekeminen oli osa työyhteisön kulttuuria ja ”me-hengen” luomista. Pesonen uskoo, että firabelitöiden tekeminen nousi uuteen kukoistukseen toisen maailmansodan jälkeen. Monilla tehtailla elvytettiin myös perinteisiä luontaisetuja, kuten työntekijöiden yhteisiä perunamaita. Kiinnostavaa on, että työntekijät tekivät selkeän eron varastamisen ja firabelityön välillä. Voikin kysyä, minkälaisen lisän firabelityöt ja luontaisedut toivat perhetalouteen toisen maailmansodan jälkeisen säännöstelyn kautena, jolloin myös mustan pörssin kaupalla oli oma tärkeä merkityksensä.
21
Larjovuori, Riitta-Liisa, und Kirsi Heikkilä-Tammi. „Työhyvinvoinnin rakentuminen ja edistäminen itseohjautuvassa organisaatiossa“. Työelämän tutkimus 22, Nr. 2 (28.06.2024): 136–68. http://dx.doi.org/10.37455/tt.131483.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Perinteisiä hierarkioita purkavat ja korvaavat työn organisoimisen ja ohjaamisen mallit ovat yleistyneet viime aikoina. Matalahierarkkisen tai itseohjautuvan työn organisoimisen odotetaan usein vastaavan paremmin sekä dynaamisen ja ennakoimattoman toimintaympäristön vaatimuksiin että työntekijöiden tarpeisiin ja odotuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan niin sanottujen itseohjautuvien organisaatioiden toimintaa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Viiden itseohjautuvuuteen pyrkivän suomalaisen työpaikan työntekijöiltä kerätyn teemahaastatteluaineiston (n=35) sisällönanalyysin avulla kuvataan, miten työntekijät itse aktiivisella toiminnallaan rakentavat työhyvinvointiaan ja millaisia yhteisöllisiä käytäntöjä työhyvinvoinnin tukemiseen työpaikoilla on rakentunut. Toimijuuden ja yhteisöllisten käytäntöjen teemat luokiteltiin analyysissa yksilön hyvinvointiin, työyhteisöön, työhön ja organisaatioon tai organisointiin yleisemmin liittyviin luokkiin. Työhyvinvoinnin tukemisessa yhteisölliset käytännöt ovat itseohjautuvissa organisaatioissa keskeisiä toiminnan mahdollistajia.
22
Korhonen, Satu-Mari. „Analyysi kehittämishankkeen keskusteluista“. Aikuiskasvatus 25, Nr. 2 (15.05.2005): 100–109. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93616.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Mitä enemmän asioita yritetään muuttaa, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan (Seymour Sarason 1971, 2). Perinteiset muutosta ja kehittämistä koskevat teoriat lähtevät liikkeelle ajatuksesta, että muutos toteutetaan ylhäältä-alas (ks. Kotter 1996). Tällaiselle käsitykselle on ollut ominaista tulkita työntekijöiden rooli muutoksen toteutumista estävänä tekijänä. Käsitys nojautuu perinteiseen vastarinta-metaforaan. Työyhteisöä ja työtä on mahdollista kehittää osallistavallakin tavalla, jolloin työntekijät itse toteuttavat kehittämistyötä. Osallistavassa kehittämismenetelmässä kohdataan kuitenkin haaste, sillä työntekijöiden tulisi suhtautua reflektoiden omaan työhönsä. Mikäli tällainen oman toiminnan ”kriittinen sivusta seuraaminen” ei onnistu, voi tämä estää kehittelyä ja aiheuttaa pitäytymisen vanhassa. Tarkoituksenani on tutkia muutoskeskusteluja myyteistä käsin. Millaisia myyttejä keskusteluissa esiintyy? Mitä puheessa oikeastaan tapahtuu kun yhteinen työn kyseenalaistava tutkiminen ”pysähtyy”.
23
Törrönen, Maritta, Susanna Kalliola und Sari-Anne Paaso. „”Sit tietää mitä sille lapselle on tapahtunut” - Alle 12-vuotiaiden lasten kuuleminen lastensuojelutyössä“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, Nr. 2 (08.06.2023): 128–44. http://dx.doi.org/10.30668/janus.116372.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tässä artikkelissa analysoidaan pääasiassa alle 12-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaina olevien suomalaisten lasten käsityksiä siitä, miksi lastensuojelun työntekijöiden on tärkeää tavata ja kuulla heitä. Lasten ja työntekijöiden kohtaamiset ovat osa yhteiskunnan demokraattista käytäntöä, joka antaa lapsille kokemuksia siitä, miten oikeudenmukaisuus ja reiluus toteutuvat heidän kohdallaan. Teoreettisesti artikkeli kiinnittyy Senin (2009) toimintakykyteoriaan. Tutkimusaineistona on lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaana olevalta lapselta kerättyä kirjallista vastausta (n=116), jotka on analysoituteoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lapset toivovat, että kuulemisen avulla työntekijät ovat tietoisia heidän elämäntilanteestaan, auttavat heitä tarvittaessa muutokseen sekä vahvistavat heidän turvallisuuden tunnettaan. Kohtaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa antavat pienille lapsille ensikokemuksia siitä, miten yhteiskunta toimii heitä kohtaan ja millaisia mahdollisuuksia heillä on vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
24
Kääntä, Liisa. „Proaktiivista tutustumista mobiiliteknologiaan – Työntekijöiden teknologiaa kotoistavat kysymykset hoitoalan koulutusvuorovaikutuksessa“. Työelämän tutkimus 22, Nr. 2 (28.06.2024): 198–222. http://dx.doi.org/10.37455/tt.108993.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa tarkastellaan mobiiliteknologian käyttöönottokoulutuksia terveysalan julkisessa organisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida koulutettavien eli työntekijöiden kysymyksiä ja kouluttajien vastauksia hyödyntämällä multimodaalista keskustelunanalyysia. Teoreettisesti tutkimus kytkeytyy näkemykseen teknologian diskursiivisesta kotoistamisesta ja työelämän teknologiakeskeisestä vuorovaikutuksesta. Artikkelissa osoitetaan, että työntekijöiden kysymykset suuntautuvat pääosin tulevaisuuteen, koska niillä selvitetään ja selvennetään kohdeteknologian ominaisuuksia ja käyttötapoja tuottaen samalla diskurssia kohdeteknologian merkityksestä. Toisin sanoen työntekijät ennakoivat kysymyksissään niitä hetkiä, kun he käyttävät sovellusta arkisissa työtehtävissään. Kouluttajien vastaukset vaihtelevat tukemisesta neuvomiseen ja tiedon välittämisestä kokemuksista kertomiseen, joilla myös diskursiivisesti kotoistetaan kohdeteknologiaa. Tällainen kysymys-vastaus-toiminta ilmentää proaktiivista vuorovaikutusta, jossa osallistujat omalla toiminnallaan luovat ja merkityksellistävät työn muutoksesta ja digitalisaatiosta käytävää keskustelua samalla sitä muokaten.
25
Manninen, Sirpa M., Samuli Koponen, Timo Sinervo, Antti-Jussi Kouvo und Sanna Laulainen. „Työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevat tekijät sairaalaorganisaatiossa“. Työelämän tutkimus 21, Nr. 1 (12.04.2023): 58–83. http://dx.doi.org/10.37455/tt.109916.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Terveydenhuoltoalan työhyvinvointi on ollut maailmanlaajuinen huolenaihe erityisesti covid-19-pandemian seurauksena. Työpaikkaostrakismia eli työpaikalla sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulossulkemista on tutkittu maailmalla varsin paljon, mutta suomalaisissa työ- ja organisaatiotutkimuksissa se on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä työpaikkaostrakismiin liittyvistä tekijöistä. Tutkimukseen osallistuivat kahden suomalaisen yliopistosairaalan eri ammattiryhmien työntekijät ja johtajat (N=569). Tutkittavat vastasivat puolistrukturoidulla kyselylomakkeella erilaisiin työhyvinvointia mittaaviin väittämiin, joilla selvitettiin käsityksiä työtovereilta ja lähijohtajalta saadusta tuesta, vaikutusmahdollisuuksista työtahtiin, sosiaalisesta ilmapiiristä (QPSNordic) sekä koetusta ja havaitusta työpaikkaostrakismista (WOS). Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä. Analyysin mukaan keskeisesti työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevia tekijöitä olivat työtovereilta saatu tuki ja hyvä sosiaalinen ilmapiiri, jotka suojasivat työpaikkaostrakismilta. Tulokset osoittavat, että kokemus osallisuudesta tukee merkittävästi työhyvinvointia.
26
Lampi, Anna, und Tiina Sihto. „Kotihoidon työntekijöiden teknologiaan liittyvät tunteet“. Työelämän tutkimus 20, Nr. 3 (13.12.2022): 411–35. http://dx.doi.org/10.37455/tt.114442.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tarkastelemme artikkelissamme kotihoidon työntekijöiden teknologian käyttämiseen liittyviä tunteita ja syitä niiden takana. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Millaisia tunteita kotihoidon työntekijät liittävät työssä käyttämäänsä teknologiaan? 2) Millaisia syitä kotihoidon työntekijöiden tunteiden taustalta on havaittavissa? Artikkelimme perustuu vuonna 2019 kerättyyn kyselytutkimusaineistoon ja sen avokysymykseen, joka koskee työssä käytettyyn teknologiaan liittyviä tunteita. Tarkastelemme niiden 819 vastaajan vastauksia, jotka ovat ilmoittaneet pääasialliseksi toimipaikakseen kotihoidon. Analysoimme tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysimme osoittaa, että vastauksissa painottuivat kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten turhautuminen, epävarmuus ja suuttumus. Toisaalta aineistossa näkyi melko paljon myös myönteisiä tunteita, kuten iloa ja innostusta teknologiasta. Osa vastaajista kuvasi sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Kielteiset tunteet eivät kuitenkaan kohdistu niinkään itse teknologiaan vaan sen käyttöön liittyviin olosuhteisiin, kuten teknologian toimimattomuuteen sekä kotihoidon heikkoihin työskentelyolosuhteisiin ja työntekijöiden aikapaineisiin.
27
Nykänen, Hanna, Leena Mikkola und Laura Asunta. „Sosiaalipalveluiden työntekijöiden ja vammaisten asiakkaiden vuorovaikutuksen diskurssit sosiaalisessa mediassa“. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, Nr. 3 (13.09.2018): 208–27. http://dx.doi.org/10.30668/janus.67872.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa vammaisten ihmisten käyttämien sosiaalipalveluiden asiakasvuorovaikutukseen liittyviä diskursseja, jotka ilmenevät asiakkaiden keskusteluissa sosiaalisessa mediassa. Keskusteluista analysoitiin, kuinka sosiaalipalveluiden asiakkaat representoivat asiakkaan ja sosiaalipalveluiden työntekijän ja kuinka keskusteluissa representoidaan asiakas-työntekijävuorovaikutusta. Blogikirjoituksia analysoitiin käyttämällä diskurssianalyysia. Aineistosta rakentui kolme erilaista diskurssia, jotka tunnistettiin analysoimalla representoituja identiteettejä ja erilaisten vuorovaikutustilanteiden ja -suhteiden kuvauksia; 1) kansalaisdiskurssiksi, 2) sortamisdiskurssiksi ja 3) yhteistyödiskurssiksi. Sekä kansalais- että sortamisdiskurssissa vuorovaikutus näyttäytyy asiakasta toiseuttavana, mutta erityisesti kansalaisdiskurssi toiseuttaa myös sosiaalipalveluiden työntekijää sekä koko sosiaalialaa. Yhteistyödiskurssissa korostuu puolestaan sosiaalisen tuen merkitys asiakas-työntekijäsuhteessa.
28
Pikkarainen, Aila, Päivi Hökkä, Katja Vähäsantanen, Susanna Paloniemi und Anneli Eteläpelto. „Ikääntyneet aikuiset kuntoutustyöntekijöiden puheessa“. Aikuiskasvatus 39, Nr. 3 (01.10.2019): 192–207. http://dx.doi.org/10.33336/aik.85709.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa kuvataan kuntoutustyöntekijöiden puhetta ikääntyneistä aikuisista ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Aineisto koostuu kuudesta kuntoutustyöntekijöiden moniammatillisesta fokusryhmäkeskustelusta, jotka toteutettiin kuudessa kuntoutuslaitoksessa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä hyödyntäen. Kuntoutustyöntekijöiden puheesta tunnistettiin viisi puhetapaa, joista arviointipuhe liittyi sosiaali- ja terveysalan (sote) kontekstiin, ohjaus- ja riskipuhe asiakkaiden oppimisen ja muutoksen kontekstiin sekä toiseus- ja oivalluspuhe työntekijöiden asiantuntijuuteen. Kuntoutuksessa tavoitellusta asiakaslähtöisyyden periaatteesta huolimatta työntekijöiden arviointi-, ohjaus- ja riskipuhetavoissa ikääntyneet aikuiset kuvattiin kuntoutustyön kohteina, joskin kussakin puhetavassa eri painotuksin ja näkökulmin. Toiseuspuheessa ilmaistiin ensisijaisesti vierautta vanhuuden ikävaihetta ja ikääntyneitä asiakkaita kohtaan sekä asiakasryhmän herättämiä tunteita. Oivalluspuheessa ikääntyneet aikuiset kuvattiin asiakasryhmänä, joka sai työntekijät tarkastelemaan omaa osaamistaan ja ammatillisuuttaan sekä rutinoitunutta kuntoutustyötä. Siinä tuli lisäksi esille oman työn ja koko organisaation kehittämisajatuksia. Tulosten pohjalta voidaan keskustella siitä, toteutuuko ikääntyneiden aikuisten oikeus yhdenvertaisiin ja monipuolisiin kuntoutuspalveluihin, joissa on läsnä kuunteleva ja kunnioittava asiakaslähtöinen ohjaus- ja neuvontatyö ilman yleistäviä vanhustamisen sivumerkityksiä.
29
Koskela, Inka, Marja Känsälä und Eveliina Saari. „Teknologian vai ihmisen ehdoilla? Toiminnanohjausjärjestelmän käytön ja hyvän hoivan yhteensovittamisen keinot kotikäyntejä tekevien hoitajien arjessa“. Työelämän tutkimus 21, Nr. 3 (07.12.2023): 362–86. http://dx.doi.org/10.37455/tt.122274.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Ikääntyneiden kotihoidossa on käytössä paljon erilaisia hoivatyötä tehostavia ja hoivapalvelujen laatua sekä riittävyyttä varmistavia teknologioita. Yksi keskeisimmistä on hoivatyön päivittäiseen johtamiseen ja organisoimiseen sekä asiakastietojen kirjaamiseen tarkoitettu toiminnanohjausjärjestelmä. Kysymme, millaisia muutoksia toiminnanohjausjärjestelmä tuo hoivatyön toteuttamiseen ja hyvän hoivasuhteen rakentamiseen kotihoidossa. Tarkastelemme sosiomateriaaliseen ja käytäntöteoreettiseen viitekehykseen nojaten, miten kotihoidon työntekijät kertovat ratkaisevansa hyvän hoivan tuottamiseen ja mobiilin toiminnanohjausjärjestelmän käyttöön liittyviä jännitteitä työn arjessa. Toteutimme laadullisen tapaustutkimuksen kahdessa julkisessa kotihoidon organisaatiossa, kahdessa suomalaisessa kaupungissa. Tutkimusaineisto koostuu 12 hoitajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston analysoimme sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena löysimme viisi mobiilikirjaamisen ja hyvän hoivan yhteensovittamisen keinoa sekä neljä keinoa, joilla hoitajat sovittavat yhteen toiminnanohjausjärjestelmän mitoittamaa aikaa ja hyvään hoivaan tarvittavaa aikaa. Hoitajien hyödyntämät keinot ilmentävät heidän pyrkimystään vaalia ja suojella hyvää hoivasuhdetta asiakkaan kanssa. Kotihoitoa tekevillä hoitajilla on arjessaan autonomiaa toteuttaa hoivatyötä ihmisen ehdoilla ja ylittää toiminnanohjausjärjestelmään ”sisäänkirjoitettuja” ominaisuuksia ja sen käyttöön liittyviä odotuksia.
30
Koivunen, Tuija. „Täyttä päivää työttömänä“. Aikuiskasvatus 36, Nr. 4 (01.12.2016): 270–78. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88512.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkeli sijoittuu uuden työn tekemisen muotojen mukanaan tuomaan kehykseen, jossa työelämä haurastuu ja muuttuu monin eri tavoin yhä epävarmemmaksi. Tätä haurastumista ja yhteiskunnallisten asemien menettämistä kutsutaan prekarisoitumiseksi. Prekarisoitumisen välttämiseksi tai vähentämiseksi monet työntekijät ovat alkaneet tehdä yhä enemmän ei-työtä, joka tähtää työnteon edellytysten parantamiseen. Myös koulutus ja opiskeleminen korostuvat uudella tavalla, kun niiden avulla pyritään vähentämään tai kompensoimaan työn ennakoimattomuutta. Artikkelissa analysoin, millä tavoin uuden työn myötä prekaarissa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden työ jäsentyy ja limittyy ei-työn kanssa. Lisäksi pohdin, millaisia seurauksia työelämän haurastumisella on työntekijöiden muuhun elämään. Tarkastelen uutta työtä ja sen mukanaan tuomia muutoksia erityisesti feministisen työelämän tutkimuksen käsitteistön ja keskustelujen pohjalta, koska ne tarjoavat artikkelin kysymyksenasettelun kannalta tarpeellista tarttumapintaa työelämän laitamien ja ei-työn tarkasteluun. Siihen, miten uuden työn jaot ja niiden seuraukset jakaantuvat naisten ja miesten kesken, en voi ottaa kantaa tämän artikkelin aineiston perusteella. Artikkelin empiirinen materiaali koostuu 21 puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin pohjautuva menetelmää, jossa olen keskittynyt uuden työn ja sukupuolen kannalta keskeisiin teemoihin ja kysymyksiin.
31
Paasonen, Jyri, und Jesse Vainio. „Vankilaturvallisuus ja -väkivalta – vankilan henkilöstön kokema fyysinen ja henkinen väkivalta“. Kriminologia 2, Nr. 1 (29.11.2022): 39–59. http://dx.doi.org/10.54332/krim.110816.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Vankilaväkivalta on ollut viime vuosina esillä mediassa ja noussut huolenaiheeksi myös Euroopan kidutuksen vastaisen komitean ja eduskunnan oikeusasiamiehen vankiloihin tekemien tarkastuskäyntien yhteydessä. Vankilaturvallisuudesta on tehty viime aikoina myös selvityksiä ja aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä on uudistettu. Vankilaväkivaltaa koskeva tutkimus on kuitenkin ollut Suomessa vähäistä ja kansainvälinen tutkimus on keskittynyt enimmäkseen Pohjois-Amerikkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vankiloiden henkilöstön väkivaltakokemuksia ja sitä koskevaa huolta. Tarkoitus on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) kuinka paljon ja minkälaista henkistä taikka fyysistä väkivaltaa vankiloiden henkilöstö kokee työtehtävissään ja 2) kuinka huolissaan henkilöstö on heihin kohdistuvasta väkivallasta taikka vankien keskinäisestä väkivallasta. Tutkimusaineistona toimii kyselytutkimus (N = 537), joka toteutettiin Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoisessa arvioinnissa vankiloiden henkilöstölle vuonna 2021. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä logistista että lineaarista regressioanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että henkilöstö kokee runsaasti henkistä väkivaltaa. Miehet kokevat henkistä väkivaltaa enemmän kuin naiset ja vartijat enemmän kuin muut työntekijät. Sen sijaan vastaajista vain miehet olivat kokeneet fyysistä väkivaltaa, joka oli vastauksissa selvästi henkistä väkivaltaa harvinaisempaa. Henkilöstö ei ole erityisen huolissaan siitä, että heihin kohdistuisi väkivaltaa. Suurin huoli liittyykin vankien keskinäiseen väkivaltaan.
32
Vuori, Johanna. „Vapautta, vastuuta, valtaa: fenomenografinen tutkimus itseohjautuvuudesta“. Työelämän tutkimus 19, Nr. 3 (22.09.2021): 348–72. http://dx.doi.org/10.37455/tt.98465.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Termiä itseohjautuvuus käytetään tarkoittamaan montaa eri asiaa suomalaisessa työelämässä. Erilaiset tulkinnat aiheuttavat sekaannusta, jos esihenkilö ymmärtää termin eri tavalla kuin työntekijä tai -hakija. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja esittää itseohjautuvuuskäsitysten kirjo suomalaisen asiantuntijatyön kontekstissa. Tutkimuksessa tuotettiin fenomenografisen analyysin avulla kuvauskategoriat itseohjautuvuudesta niin, että kategoriat muodostavat loogisen hierarkian eivätkä ole keskenään päällekkäisiä. Aineisto perustuu 50 haastateltavan määritelmään siitä, mitä on itseohjautuvuus. Tutkimuksen tuloksena esitetään neljä kategoriaa itseohjautuvuudesta. Kaksi niistä liittyy yksilötason itseohjautuvuuteen. Näistä toinen korostaa itseohjautuvuutta autonomiana, toinen esimieheltä siirtyneenä päätöksentekomandaattina. Kolmas kuvauskategoria koskee itseohjautuvuutta tiimityönä, ja neljäs kuvaa itseohjautuvuutta organisaation joukko-ohjautuvuutena. Kategorioiden välinen ero syntyi työntekijöiden ja johdon erilaisista kompetensseista kussakin kategoriassa. Tutkimuksessa tuotettu itseohjautuvuuskäsitysten kategorisointi auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä, minkälaista työskentelyä ja kompetensseja itseohjautuvuus vaatii toisaalta työntekijältä ja toisaalta organisaation johtamiselta.
33
Kaustell, Kim O., Tiina E. A. Mattila, Anne Marie Heiberg und Risto H. Rautiainen. „Vierastyövoiman työturvallisuuteen ja -terveyteen vaikuttavat tekijät“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 28 (31.01.2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75498.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Suomalaiset puutarha- ja maatilayrittäjät palkkaavat vuosittain noin 15 000 ulkomaista työntekijää, pääasiassa kausityövoimaksi. Norjassa vastaava luku on 27000 (tiedot vuodelta 2007). Maatalous on yksi vaarallisimpia elinkeinoja, ja ulkomaalaistaustaisella työvoimalla on useiden tutkimusten mukaan kotimaista työvoimaa suurempi tapaturmariski. Ulkomaisen työntekijän tapaturmariskiä kasvattaa se, että hän on monessa riskiryhmässä samanaikaisesti. Tässä Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamassa tutkimushankkeessa olivat mukana Norja, Ruotsi ja Suomi. Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa työturvallisuuteen ja –terveyteen vaikuttavia tekijöitä mm. haastattelujen ja työntekijöiden itsedokumentoinnin (n=14) keinoin. Hankkeessa käytettiin hyväksi myös aiemmin vierastyövoimalle tehtyjä haastatteluja (n=40).Saadut tulokset vahvistavat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Erityisiä kompastuskiviä työnteon turvallisuudelle ja terveellisyydelle olivat kielieroista johtuvat kommunikaatiovaikeudet, erot turvallisuusasenteissa, -tiedoissa ja –kulttuurissa, puutteellinen työkokemus sekä työntekijöiden pidättyvyys epäkohtien raportoinnissa työnantajalleen. Myös pitkät työpäivät sesongin aikana sekä urakkapalkkaus saattavat suoraan tai välillisesti nostaa tapaturmariskiä. Vakituisesti ulkomailla asuvien työntekijöiden koti-ikävä näyttää heikentävän työhyvinvointia. Jatkohankkeessa v. 2012–2013 tuloksista jalostetaan työkaluja, joita voidaan käyttää vierastyövoimaa palkkaavilla tiloilla mm. monipuolistamaan turvallisuuteen liittyvää kommunikaatiota ja koulutusta. Tutkimuskokonaisuutta rahoittavat Pohjoismainen ministerineuvosto, Työsuojelurahasto sekä Stiftelsen KSL Matmerk (Norja).
34
Saari, Pirjo, und Pirjo Juvonen-Posti. „Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta“. Kuntoutus 44, Nr. 4 (17.12.2021): 31–39. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.112851.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Katsauksessa kuvataan tärkeimpiä tuloksia Välitä viljelijästä -projektin toimenpiteistä, joita ovat alueellisten työntekijöiden tarjoama ammatillinen apu sekä ostopalvelusitoumuksilla hankittu asiantuntija-apu. Katsauksessa kuvataan erityisesti toimenpiteiden työkykyvaikutuksia. Tulokset koskevat projektin toimia vuosilta 2017–2018.
Tulosten mukaan Välitä viljelijästä -projektin toimenpiteet ovat hyödyttäneet kyselyyn vastanneita maatalousyrittäjiä. Vastanneista maatalousyrittäjistä 87 prosenttia oli tyytyväisiä ostopalvelusitoumuksella hankittuun asiantuntija-apuun ja kolme neljästä koki alueellisen työntekijän avun riittäväksi. Taustamuuttujista nousi tilastollisesti merkitseväksi vain ikä. Lisäksi asiantuntija-avusta oli vastaajien arvioimana hyötyä sekä psykososiaaliseen kuormitukseen että koettuun työkykyyn.
Jälkeenpäin kysyttynä koettu työkyky oli parantunut ostopalvelusitoumuksella hankitun asiantuntija-avun myötä selvästi. Ennen asiantuntija-apua vastaajat antoivat työkyvylleen arvioksi 4,9, asiantuntija-avun jälkeen 6,9 asteikolla 0–10. Vastaajista 45 prosenttia koki työkykynsä parantuneen asiantuntija-avun myötä. Työkyvyn parantumista selittivät sosiaalisen hyödyn mittari (se, oliko kokenut saaneensa asiantuntija-avusta hyötyä omaan jaksamiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin), ammatillisen hyödyn mittari (se, oliko kokenut saaneensa asiantuntija-avusta hyötyä tilan talouteen, johtamiseen ja työtyytyväisyyteen) sekä riittävän avun saanti alueelliselta työntekijältä. Tulokset tukivat tutkimuksessa käytettyä integroitua työkykykäsitystä.
35
Tuure, Veli-Matti, Janne Karttunen, Tapani Kivinen, Kim O. Kaustell, Kristiina Hakkarainen und Timo Hurme. „Toimiva pihatto työntekijän näkökulmasta“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 23 (31.01.2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75903.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Työntekijän kannalta toimivassa karjatalousrakennuksessa työt sujuvat, työn tuottavuus on hyvä, työn tekeminen ei vaaranna työntekijän terveyttä eikä turvallisuutta, työ on miellyttävää, sopivasti kuormittavaa ja se koetaan tarkoituksenmukaiseksi. Laajassa 100 nykyaikaisen suomalaisen pihaton tutkimuksessa pihaton toimivuutta työntekijän kannalta tutkittiin selvittämällä päivittäisten hoitotöiden työmäärään ja työntekijän tyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät. Tutkimukseen otettiin mukaan vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana valmistuneita yli 40-paikkaisia lämpimiä makuuparsipihattoja, jolloin kohderyhmä edusti kotimaisen pihattosuunnittelun viimeaikaisimpia näkemyksiä ja ratkaisuja. Aineisto koottiin keväällä 2005 kyselyn ja tiloille tehtyjen tutkimuskäyntien avulla. Karjan tuotos- ja terveystarkkailutiedot saatiin Maatalouden Laskentakeskuksesta. Työmäärävaihtelut samankokoisillakin nykyaikaisilla lypsykarjapihattotiloilla ovat hyvin suuria. Tässä aineistossa vaihtelua selittävät käytettävissä olevat työmenetelmät lypsyssä ja väkirehuruokinnassa, makuuparsien ja eläinten käytettävissä olevan tilan mitoitus, eläinten siirtoreitin suoruus eläintilasta lypsyasemalle sekä makuuparsien puhdistuskerrat ja lypsylle osallistuvien henkilöiden lukumäärä. Työmäärä riippuu siis koko työjärjestelmän toimivuudesta. Tutkimusaineistossa lypsyrobottitiloilla eläinkohtainen päivittäisten töiden työnmenekki oli runsaat 40 prosenttia pienempi kuin perinteisiä lypsyasematyyppejä käyttävillä tiloilla. Myös robottitilojen välillä oli hyvin suurta vaihtelua työnmenekissä. Erityisesti tulee välttää kaksinkertaisen lypsyjärjestelmän käyttöä. Tässä aineistossa eläintilassa oleviin rehukioskeihin perustuva väkirehun jakotapa on työtä säästävin väkirehumenetelmä; seosrehumenetelmä ei siis välttämättä tuo ajansäästöä ruokintaan. Makuuparsien tulee olla riittävän pitkiä (noin 250 cm), jolloin puhtaanapitotöiden tarve pysyy kohtuullisena. Toimivassa lypsyssä lehmien tuloreitti lypsyasemalle on suora (korkeintaan yksi 90-asteen käännös, mutta ei juuri ennen asemalle tuloa) ja lypsyasemalla työskentelee vain yksi henkilö ainakin 55−70 lypsylehmän karjakokoon asti. Merkittävällä osalla suomalaisista ja myös tässä tutkimuksessa mukana olevista maitotiloista karjanhoitotöiden tehokasta organisointia vaikeuttaa perinteinen pyrkimys työllistää kaksi tai jopa useampia työntekijöitä karjamäärästä riippumatta. Eniten tyytymättömyyttä aiheuttivat tutkimustiloilla lehmien ajon tarve lypsylle ja siitä johtuva lypsyn venyminen sekä niska-hartiavaivat, jotka yleistyvät karjamäärän kasvaessa. Työn yksipuolistuminen ja painottuminen nopeatahtiseen ja kestoltaan pidentyvään lypsyyn uhkaa laajentavan lypsykarjatilan työntekijöiden terveyttä. Toimiviksi koettuja ratkaisuja olivat puolestaan eläintilassa oleviin kioskeihin perustuva väkirehuruokinta sekä seosrehuruokinnassa kurottajan käyttö rehukomponenttien lastauksessa.
36
Räty, Kaisa. „”Hyvästä opiskelijasta hyvä työntekij䔓. Kuntoutus 39, Nr. 3 (20.12.2021): 31–36. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.112994.
Der volle Inhalt der Quelle
37
Onnismaa, Jussi. „Työ muuttuu, muuttuuko työntekijä?“ Aikuiskasvatus 35, Nr. 1 (15.02.2015): 70–72. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94126.
Der volle Inhalt der Quelle
38
Kinni, Riitta-Liisa, Helena Taskinen, Elsa Paronen, Katja Pesonen und Sari Rissanen. „Työssä jatkaminen ja eläkkeelle siirtyminen ikääntyvien työntekijöiden pohdinnoissa“. Kuntoutus 40, Nr. 3-4 (21.09.2021): 45–58. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111386.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Ikääntyvien työurien odotetaan pitenevän niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Aikaisempi tutkimus on tarkastellut monipuolisesti työurien pitenemiseen yhteydessä olevia yksilö- ja organisaatiotason tekijöitä. Tässä artikkelissa kuvaamme jäsenkategorisoinnin analyysin keinoin, millaisina ikääntyvät työntekijät näkevät itsensä eläkkeelle jääjinä tai työssä jatkajina. Lisäksi tarkastelemme, näkyvätkö työkykyyn, terveyteen tai kuntoutukseen liittyvät teemat kategorisoinneissa. Tavoitteena on ymmärtää työelämässä jatkamiseen tai eläkkeelle siirtymiseen liittyviä tekijöitä yksilöiden näkökulmista.
Aineistona oli 35 yli 40-vuotiaan työntekijän tai toimihenkilön haastattelua neljästä eri yrityksestä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti jäsenkategorisoinnin analyysillä. Aineistosta löytyi neljä tapaa järkeillä suhdetta työhön ja eläköitymiseen: leiväntienaajien, velvollisuudentuntoisten, tekemistä tarvitsevien ja työstä nauttivien. Nämä kategoriat sisältävät myös käsityksiä työkyvyn ja kuntoutuksen merkityksestä.
Ainoastaan työstä nauttivat ovat kiinnostuneita jatkamaan työuraa eläkeiän jälkeen. Heille työn sisällöllä on suuri merkitys. Leiväntienaajille työllä on välineellinen merkitys toimeentulon lähteenä – jonka myös lottovoitto toisi. Velvollisuudentuntoisille työelämässä pysyminen asetettuun eläkeikärajaan saakka näyttäytyy itsestäänselvyytenä. Tekemistä tarvitsevilla taas esimerkiksi omaisten hoivaaminen voisi korvata työelämän.
Eri kategorioissa tehdään päätöksiä työssä jatkamisesta erilaisin perustein. Kaikissa kategorioissa tuotiin kuitenkin esille terveyden, työssä jaksamisen ja työkyvyn merkitys. Tutkimuksessa on tärkeä keskittyä arvioimaan erilaisten kannusteiden merkitystä työssä jatkamiselle erilaisissa ryhmissä. Jaksamisen tukemiseen sekä työkyvyn ylläpitoon ja parantamiseen tarvitaan henkilökohtaistettuja ratkaisuja.
Abstract
Ageing employees reasoning work and retirement
Working careers of ageing employees are expected to extend in Finland, as well as internationally. Previous research has revealed various factors on individual and organisational level that have an impact on longer working careers. This article describes how ageing employees see themselves as retiring or continuing at work by the means of category analysis. It also explores if the themes of work ability, health or rehabilitation are found in categorisations. The aim of the study is to understand factors related to retiring or continuing work from the individual point of view.
The data consists of 35 interviews of employees 40 years of age or above in four enterprises. Data were analysed data-driven by membership category analysis. Four different ways to reason one’s attitude to work and retirement were found: those of breadwinners, dutiful ones, those who need activities and those who enjoy working. These categories also include perceptions on the significance of an ability to work and rehabilitation.
Only those who enjoy working are interested to continue in working life beyond their retirement age. The content and meaning of work is very important to them. To a breadwinner work is instrumental in earning one’s living – which would also be fulfilled by winning in lottery. Dutiful ones think it is self-evident to stay in working life until the institutional retirement age but not beyond. Those who need activities could compensate paid work for caring.
People in different categories make decisions on continuing in working life on different grounds. However, the significance of health, coping at work and ability to work were mentioned as decisive factors in all categories.
It is suggested that it is important to focus on evaluating the meaning of incentives for continuing work in different groups. In addition, personalised solutions are needed in supporting workers to cope at work and also in maintaining and improving their working ability.
Keywords: continuing at work, retirement, vocational rehabilitation, membership category analysis
39
Kuukka, Anu Katriina, Anna Siippainen und Maarit Alasuutari. „“No periaatteessa minun tiedossani se aika lailla on”: Palveluohjauksen työntekijän tiedollinen asema varhaiskasvatuksen palveluohjauskeskusteluissa“. Prologi 15, Nr. 1 (20.12.2019): 22–35. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.80529.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kunnilla on laissa säädetty velvollisuus antaa huoltajille tietoa erilaisista varhaiskasvatuksen vaihtoehdoista. Tätä tiedottamista kutsutaan palveluohjaukseksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan huoltajan ja kunnan palveluohjauksen työntekijän välisiä puhelinkeskusteluja. Palveluohjauskeskusteluja tutkitaan institutionaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Institutionaaliselle vuorovaikutukselle on ominaista osallistujien roolien muotoutuminen vuorovaikutuksen edetessä (esim. Drew & Heritage, 1992). Artikkelissa kiinnitämme huomion vuorovaikutukseen osallistujien tiedollisiin suhteisiin hyödyntämällä tietämisen alueen käsitettä (Heritage, 2012). Artikkelissa tutkitaan, miten palveluohjauksen työntekijän tiedollinen asema rakentuu vuorovaikutuksessa huoltajan kanssa ja minkä tiedon tulkitaan keskusteluissa kuuluvan työntekijän tietämisen alueeseen. Aineisto koostuu varhaiskasvatuksen palveluohjauksen puhelinkeskustelujen tallenteista (n=24), joiden analyysi pohjaa diskurssianalyyttiseen tarkasteluun. Työntekijän tietämisen alueen kuvataan muodostuvan tiedon tarjoamisen, tiedonannon vaiheittaisuuden ja tietämisen oikeutuksen kokonaisuudesta. Tiedon tarjoaminen ja samalla työntekijän ammatillisen tietämisen alue käsitti kunnan varhaiskasvatuspalveluita koskevan perustiedon. Lisäksi siihen katsottiin kuuluvan huoltajien työtilanne, minkä seurauksena puhelinkeskusteluja sävytti työelämäorientoituneisuus. Sen sijaan niihin ei juurikaan sisältynyt keskustelua lapsesta.
40
Pesonen, Sanna, Pirjo Juvonen-Posti, Hanna-Leena Ristimäki, Elina Weiste, Inka Koskela, Johanna Ruusuvuori und Riitta Seppänen-Järvelä. „Yhteistoimijuus työterveysneuvottelussa“. Kuntoutus 44, Nr. 3 (15.10.2021): 5–20. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111698.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Eri toimijoiden välisen yhteistoimijuuden on todettu edesauttavan työuravaikutusten syntymistä. Työterveysneuvottelu on tärkeä työntekijän, työpaikan, työterveyshuollon yhteistyön ja kuntoutuksen yhteistyöfoorumi. Sen tavoitteena on tukea työntekijän työssä jatkamista ja työurien pidentymistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteistoimijuuden ilmenemisen tapoja sekä sen toteutumisen esteitä työterveysneuvottelussa.
Tutkimus oli moniaineistoinen monitapaustutkimus. Neljäntoista tapauksen aineiston muodostivat työterveysneuvotteluun osallistuvien ennakkokysely ja neuvottelun jälkeinen haastattelu, neuvottelun videotaltiointi, neuvottelun muistio sekä kyseisen työpaikan työkyvyn tuen kirjalliset mallit. Moninäkökulmainen aineisto kerättiin neuvotteluun osallistuneelta työntekijältä, esihenkilöltä ja työterveyslääkäriltä sekä videotaltioinnin osalta kaikilta neuvotteluun osallistuneilta. Aineisto analysoitiin sisällön- ja keskustelunanalyysillä.
Yhteistoimijuus ilmeni institutionaalisena, emotionaalisena, kommunikatiivisena ja supportiivisena ulottuvuutena. Institutionaalinen ulottuvuus ilmeni esimerkiksi toimijoiden roolien selkeytenä, emotionaalinen ulottuvuus kuulluksi tulemisena, kommunikatiivinen ulottuvuus yhteisenä päätöksentekona ja supportiivinen työntekijän tukemisena. Yhteistoimijuuden toteutumista estivät epäselvyys eri toimijoiden rooleista ja yhteisen näkemyksen tai yhteisen päätöksenteon puuttuminen. Kestävän työhönpaluun onnistumiseksi työntekijän toimijuutta tulisi tukea yhteistoimijuuden keinoin. Yhteistoimijuuden rakentumisen kannalta keskeistä oli tunnistaa työterveysneuvottelutilanne julkiseksi neuvotteluksi.
Abstract
Multi-actor shared agency at joint negotiations on the employee’s return-to-work
Collaboration between workplace, health care and rehabilitation actors has been shown to contribute to the working career impact. Joint negotiations on the employee’s return-to-work solutions is one key forum for co-operation between an employee, workplace’s actors, and actors of occupational health care and rehabilitation services. The aim of this collaboration is to support job retention and to prolong working careers. This article discusses which forms of multi-actor shared agency took place and what kind of obstacles to collaboration were found in the joint negotiations on the employee’s return-to-work.
The study was a multiperspective, multi-data study on multiple, altogether 14 joint negotiation, cases. Data on each case consisted of the questionnaire collected before the negotiation, the video-recorded data of the joint negotiation, three interviews after the negotiation, the negotiation memo and the workplace’s model of work ability support. The questionnaires and interviews were collected from employees, supervisors and occupational health physicians and video-recorded data was collected from all participants in the joint negotiation. The data was analyzed by a multidisciplinary research team with content and discussion analysis.
Multi-actor shared agency was definable to institutional, emotional, communicative and supportive dimensions. New institutional dimension included elements of clarity of the roles of the actors. The emotional dimension included experiences of being heard and of confidentiality. The communicative dimension included elements of collaborative decision-making, and last, the supportive dimension included elements of employee’s support. The lack of clarity regarding the roles of the various actors, secondly, the lack of a shared target and collaborative decision-making prevented the realization of the multi-actor shared agency. In order to succeed in returning to work, the employee's agency should be supported by the multi-actor shared agency means. It was essential for the multi-actor shared agency to recognize that negotiations with workplace actors on return to work are held, instead of internal health care platforms, in a public platform.
Keywords: agency, multi-actor shared agency, collaboration, work-related rehabilitation, joint negotiation, returning to work, vocational rehabilitation, occupational health care, multiple case study, qualitative research
41
Lotta, Elina, Sanna Korpela und Hilla Nordquist. „Psykososiaalisen tuen lähteet, tarpeet ja esteet pelastusalalla“. Kuntoutus 47, Nr. 1 (02.04.2024): 6–21. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.144679.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tutkimuksessa selvitettiin pelastusalalla saatua psykososiaalista tukea ja sen lähteitä, tuentarpeita sekä esteitä tuen hakemiselle ja saamiselle. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat pelastuslaitosten työntekijät, jotka olivat osallistuneet posttraumatyöpajaan keväällä 2021 (n = 15). Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla kuusi kuukautta posttraumatyöpajan jälkeen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan psykososiaalista tukea saadaan organisaatiolta, esihenkilöiltä, kollegoilta, läheisiltä ja ulkoisista palveluista, mutta tuki jää monin osin vaillinaiseksi. Tuen hakemista ja saamista vaikeuttaa mielenterveysasioihin liitetty stigma, ja tärkeänä pidetään sitä, että auttajalla olisi pelastusalan toimintaympäristön tuntemusta. Pelastusalan posttraumatyöpajan vakiinnuttamisen lisäksi kehittämiskohteeksi nousee olemassa olevien muiden tukimuotojen vakiintuminen ja systematisoituminen osana psyykkisen avun palveluita.
Abstract
Sources, needs and challenges of psychosocial support in emergency services
This study examined psychosocial support and its needs and barriers in seeking and receiving support in emergency services in Finland. The target group was emergency service workers (paramedics and firefighters) who had participated in the Post Critical Incident Seminar in spring 2021 (n=15). The data was collected through individual interviews six months after the seminar. The material was analyzed with inductive content analysis. According to the results, the sources of psychosocial support are the organization and its superiors, colleagues, loved ones, and external mental health services, however, the support remains lacking in many aspects. The stigma attached to mental health issues makes it difficult to obtain successful psychosocial support. The importance of knowledge of the special work environment of the emergency services is considered important for a helper. On top of establishing Post Critical Incident Seminar, the development areas based on this study are for example settling other already existing support interventions for mental health needs and systematizing them as part of psychosocial support services.
Keywords: psychosocial support, psychological well-being at work, post critical incident seminar
42
Raivola, Reijo. „Työntekijä tiedon kuluttajasta sen tuottajaksi“. Aikuiskasvatus 21, Nr. 1 (15.02.2001): 71–72. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93344.
Der volle Inhalt der Quelle
43
Mäittälä, Jukka, Kyösti Louhelainen, Outi Lankia und Juhani Kangas. „Työntekijän altistuminen pölyille ja kaasuille suuressa pihattonavetassa“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 19 (31.01.2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77089.
Der volle Inhalt der Quelle
44
Eskelinen, Kaisa. „Hyvän työntekijän taidot tietoteknisen toiminnanohjauksen säätelemässä kotihoidossa“. Gerontologia 37, Nr. 1 (10.03.2023): 4–20. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.110608.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kotihoidon organisaatioissa yleistynyt toiminnanohjaus edustaa hoito- ja hoivatyön johtamiselle ominaista medikaalis-manageristista suuntausta, jossa korostuu työn kustannustehokkuus tietojärjestelmiä hyödyntämällä (Wrede & Henriksson 2004; Henriksson & Wrede 2008). Artikkelissani kysyn, mitkä työntekijän taidot korostuvat ajankäyttöä ja kirjaamista yhdenmukaistavassa toiminnanohjauksessa ja miten toiminnanohjaus sopii yhteen hoivan logiikan (Mol 2008) eli asiakkaan tarpeet kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti huomioivan työntekijäihanteen kanssa. Aineiston analyysi perustui 24 kunnallisen kotihoidon esihenkilön ja heidän työparinaan toimivan palveluohjaajan haastatteluihin. Analysoin vuosina 2010–2011 toteutetut haastattelut laadullisen deduktiivisen sisällönanalyysin metodein. Käytin aineiston sisällönanalyysissä käsitteitä näkyvyys, kontrolli ja vertailtavuus (Bowker & Star 1999). Ne ovat tietoteknisen luokittelujärjestelmän ja johtamisen periaatteita, jotka ohjaavat työntekijöiden työtä toiminnanohjauksessa. Toiminnanohjaus korostaa hoivatyötä teknisenä, kirjallisena ja ajanhallinnallisena taitona, ei niinkään kokonaisvaltaisena ja ruumiillisena taitona. Onkin tärkeää tukea työntekijän mahdollisuuksia arvioida ja sovittaa itse työtään toiminnanohjaukseen, jotta työntekijöiden hoivan logiikan mukaiset taidot säilyvät toiminnanohjauksen määrittämässä työssä. The skills of a good worker in elderly home care regulated by enterprise planning system Enterprise resource planning (ERP) systems are widespread in home care organizations and represent medico-managerial management of care work, emphasizing cost-effective organization of care work by using information systems (Wrede & Henriksson 2004; Henriksson & Wrede 2008). Based on a content analysis of interviews with middle managers from two municipal homecare organizations in Finland and their service adviser colleagues, this study examines which worker skills are emphasized in ERP that standardizes the use of time and documentation of care work, and how ERP supports the worker ideal according to a logic of care (Mol 2008). This ideal refers to a worker who takes care of customers’ needs holistically and individually. The analysis uses the concepts of visibility, control, and comparability (Bowker & Star 1999), which are the principles of the classification systems of information infrastructures as well as management, and principles which direct workers’ work in the ERP. ERP emphasizes documenting and time management skills, which partly contradicts holistic worker conduct. ERP also emphasizes technical and written skills of care workers, not so much embodied and situational skills. It is, therefore, important to support workers’ discretion and possibilities to adjust their work to ERP, so that they can retain worker skills consistent with the logic of care while engaging in work determined by ERP.
45
Lätti, Markku, Veli-Matti Tuure und Perttu Pyykkönen. „Viljelijän oman työvoiman riittävyys maitotilalla“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 30 (31.01.2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75285.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Maatalouden voimakkaan rakennekehityksen myötä viljelijän oman työvoiman riittävyys nousee keskeiseksi tarkastelun kohteeksi. Tässä tutkimuksessa mallinnettiin tuotantoa laajentavan maitotilan työt viljelijäperheen oman työvoiman riittävyyden selvittämiseksi. Perusvaihtoehtona on nykyistä keskikokoa vastaava tila, joka hoitaa itse koko rehuntuotannon ja lannanlevityksen. Tarkasteltavia laajentamisvaihtoehtoja ovat tilakoon kasvattaminen yhden ja kahden lypsyrobotin tilakokoluokkaan. Lypsyrobottivaihtoehdon lisäksi myös asemalypsyvaihtoehdot samoissa karjakokoluokissa ovat mukana laajentamisvaihtoehdoissa. Lisäksi kahden robotin kokoluokan maitotilan malleissa on mukana hiehonkasvatuksen ulkoistavan tilan mallit. Työmäärälaskelmat tehtiin maatalouden standardiaikatietoja käyttävällä TTS-Manager-ohjelmalla. Laskelmia täydennettiin peltotöiden siirtymiin, kuljetuksiin ja pellolla tapahtuviin valmisteluihin liittyvällä erillisellä taulukkolaskentaohjelmapohjaisella laskelmalla. Näitä laskelmia varten mallitiloille määritettiin tilusrakenne vastaavankokoisten Pohjois-Savossa sijaitsevien maitotilojen tilusrakenteiden perusteella pohjautuen vuoden 2012 Peltolohkorekisteritietoihin. Säilörehunkorjuuketjut valittiin tilakokoluokan korjuukapasiteettitarpeen perusteella. Jos noin 70 lehmän lypsyasematilojen yrittäjät haluavat pitää kiinni kohtuullisesta vuosityömäärästä, tilalle tarvitaan viljelijäperheen kahden hengen työpanoksen lisäksi yhden palkatun työntekijän työmäärää vastaava työpanos, ellei peltotöitä ulkoisteta reilusti. Vastaavan kokoisilla robottilypsytiloilla pärjätään kahden hengen työpanoksella. Kahden robotin maitotilalla kotieläintyöt hoituvat vielä kahden henkilön voimin, mutta peltoviljelytöihin ja muihin tilan töihin tarvitaan kausityövoimaa. Lisäksi peltoviljelykaluston kapasiteettia on kasvatettava, jotta työt voidaan tehdä oikea-aikaisesti, ja sesonkitöihin tarvitaan työvoimaa, jos kaikki työt tehdään tilalla itse. Ulkoistamalla töitä voidaan vaikuttaa lähinnä sesonkityöntekijöiden sekä peltotöiden koneinvestointien tarpeeseen. Lisäksi hiehojen kasvatuksen ulkoistaminen vähentää nuorkarjatilojen tarvetta, mikä merkitsee pienempää rakennusinvestointia. 140 lehmän asemalypsytilalla työntekijätarve nousee neljään työntekijään, jos kaikki työt tehdään itse. Lisäksi tarvitaan sesonkityöntekijöitä sadonkorjuun työsesonkeihin. Ulkoistamalla peltotöitä tai hiehonkasvatus 140 lehmän asemalypsytilalla selvitään kolmella kokoaikaisella työntekijällä, mutta lisäksi tarvitaan ¼ –½ palkkatyöntekijän työpanos (yksi kausityöntekijä). Maitotilan suunnitellessa merkittävää muutosta nykyiseen tuotantoonsa on tärkeää, että työmäärä- ja työvoimaresurssikysymykset otetaan huomioon. Tällöin tila voi päätöksiä tehdessään valita sille parhaiten sopivan vaihtoehdon tarjolla olevista ja pitää kunkin henkilön työkuorma kohtuullisena. Näillä ratkaisuilla tuetaan sekä maataloustyötä tekevien jaksamista että kestävää ja laadukasta maataloustuotantoa.
46
Paloniemi, Susanna. „Myöhäismodernissa ikänormit murtuvat – ikä on itsestä kiinni“. Aikuiskasvatus 23, Nr. 3 (15.09.2003): 193–203. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93493.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kun tutkittiin työntekijäin käsityksiä siitä, mikä on iän merkitys ammatillisessa osaamisessa ja osaamisen kehittymisessä, nousi aiempaa selvemmin esiin ikääntyvien työntekijäin kokemuksellinen osaaminen sekä monet työelämän tarvitsemat osaamisen vahvuudet. Kronologista ikää tärkeämmäksi koettiin persoonalliset ominaisuudet. Kun ikää, osaamista ja sen kehittymistä tarkastellaan, tulisikin tarkasteltavaksi ottaa työtehtävien laatu, kokemuksen merkitys ja kokemuksen suhde ikään.
47
Nikkola, Tiina, und Esko Harni. „Sisäistyneet ristiriidat, tunnetyö ja tietotyöläissubjektiviteetin rakentuminen“. Aikuiskasvatus 35, Nr. 4 (01.12.2015): 244–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94154.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Yliopistotyö on esimerkki uuden työn muodoista, joissa työ kiinnittyy aiempaa vahvemmin yksilöön. Samalla vastuu työelämän vaatimuksiin yltämisestä siirtyy työntekijälle itselleen. Työyhteisön ristiriitatilanteissa organisaation ongelmat sisäistyvät työntekijän yksityisiksi ja tunne-elämän ongelmiksi.
48
Vehviläinen, Sirpa, Marja Harri und Matleena Takaluoma. „Koulutuksella arvostusta vanhustyöhön?“ Aikuiskasvatus 27, Nr. 4 (01.12.2007): 297–303. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93783.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Miksi vanhustyön erikoistumiskoulutukseen hakeuduttiin? Millaiseksi osallistujat kokivat opiskelunsa merkityksen? Artikkeli käsittelee vanhustyön erikoistumiskoulutukseen hakeutumisen syitä ja sen koettuja merkityksiä. Lisäksi artikkelissa pohditaan saatujen tulosten hyödyntämistä vanhustyön käytännön, koulutuksen ja arvostuksen kannalta. – Artikkelissa tarkastellaan kahden Aktivoiva vanhustyö -erikoistumisopintoihin osallistuneen terveysalan työntekijän kokemuksia koulutuksestaan.
49
Lahti-Kotilainen, Leena. „Huomioita monikulttuurisesta henkilöstöjohtamisesta“. Aikuiskasvatus 19, Nr. 1 (15.02.1999): 92–95. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93209.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) 2500 työntekijää Washington DC:ssa edustavat noin 130 kansallisuutta IMF:n 182 jäsenmaasta, useimpia maailman valtauskontoja, kieliä, etnisiä ryhmiä, kulttuureita ja poliittisia ryhmittymiä. Kolme neljäsosaa henkilöstöstä on muuttanut vieraalle maalle työnsä takia ja usein työ ja työtoverit täyttävätkin koko elämän. Henkilöstöjohtaminen monikansallisessa työyhteisössä on oma maailmansa.
50
Günther, Kirsi, und Outi Oja. „”Valvotun vaihdon säännöt” -sarjakuvasopimus multimodaalisena genrenä asiakkaan ja työntekijän välistä toimintaa rakentamassa“. Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, Nr. 33 (30.10.2023): 11–46. http://dx.doi.org/10.5128/lv33.01.
Der volle Inhalt der Quelle