Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Toimivalta“

Katsauksessa tarkastellaan koulujen tarkastustoiminnan yli 100-vuotista elinkaarta ja erityisesti sen päättymisvaihetta osana koulutuksen valvontaa ja koulujärjestelmän kehittämistä. Ensimmäisten kahdeksan päätoimisen tarkastajan viran perustamisesta vuodesta 1885 peruskoulujärjestelmän toimeenpanoon saakka koulutarkastukset antoivat tietoa kansakoulujen tilasta opettajille, kuntien päättäjille sekä keskushallinnolle. Oppikouluja valvoi Kouluhallitus. Tarkastajilla oli säännöksiin perustuva toimivalta edellyttää parannuksia tarkastuskäyntien aikana havaittuihin epäkohtiin. Lääninhallituksiin 1970 kootut koulutoimentarkastajat osallistuivat tarkastustehtävien ohella monipuolisesti ja tuloksellisesti myös peruskoulu-uudistuksen valmisteluun, kokeiluun sekä itse uudistuksen toimeenpanoon. Peruskoulu-uudistuksen myötä opetushallinnon työnjako muuttui. Koulutuksen järjestäjän ja itse koulun toimivalta, vastuu ja asiantuntemus vahvistuivat. Tulollaan olleessa 1990-luvun hajautetussa hallintomallissa ei katsottu tarkastustoiminnan tuottavan lisäarvoa koulutuksen kehittämiseen. Ratkaiseva päätös tarkastustoiminnan lakkaamisesta tehtiin vuonna 1988 ilman tavanomaisia perusteluja. Tilalle kehittyi ennen pitkää kansainvälisestä käytännöstä poiketen ulkopuolisen arvioinnin riippumattomuutta korostava ja arvioinnin asiantuntijuutta monipuolisesti ja verkostomaisesti hyödyntävä arviointijärjestelmä. Vuodesta 2014 lähtien suomalaisesta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista on vastannut oppimistulosten arviointia myöten Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Valtion aluehallintoon jäi koulutuksen saavutettavuuden seurantaan keskittyvä peruspalvelujen arviointi sekä oppilaiden oikeusturvaa koskevien valitusten ja kantelujen ratkaiseminen. Näiden lisäksi koulujärjestelmää tukevat ylikansalliset arvioinnit.

Fosforilannoitteiden kohonneet hinnat ja ympäristötietoisuus ovat lisänneet viljelijöiden kiinnostusta sivutuotteiden sisältämää fosforia kohtaan. Jätevesilietteet ovat merkittävä fosforilähde, mutta niiden käyttöä rajoittavat mm. haitallisten metallien pitoisuutta ja kuormitusta koskevat rajat sekä levityksestä seuraavat viljelyrajoitukset. Fosforilannoitteeksi soveltuvuuteen vaikuttaa myös jätevesilietteiden sisältämän fosforin liukoisuus, johon taas vaikuttaa suuresti fosforin saostuksessa käytetyt kemikaalit. Tässä tutkimuksessa verrattiin erilaisten lietteiden käsittelymenetelmien vaikutusta lietetuotteiden fosforin liukoisuuteen sekä sen muutoksia kalkitsemattomassa ja kalkitussa maassa ajan kuluessa. Jätevesilietteet olivat peräisin viideltä eri paikkakunnalla toimivalta jätevedenpuhdistamolta (Forssa, Biovakka Oy; Vehmaa, Pori, Kaarina ja Uusikaupunki). Fosforin saostuksessa oli käytetty rauta- ja alumiinipohjaisia kemikaaleja. Lietetuotteiden hygienisointiin käytettiin KemiCond®-menetelmää sekä kalkkistabilointia. Lisäksi lietettä mädätettiin (Forssa, Biovakka Oy) ja separoitiin kiinto- ja nestejakeen erottamiseksi (Biovakka Oy). Lietetuotteiden fosforin liukoisuus määritettiin Hedleyn fraktioinnilla, jossa näytettä uutetaan peräkkäisillä uuttoliuoksilla (vesi, 0,5 M NaHCO3, 0,1 M NaOH ja 1 M HCl, uuttosuhde 1:60). Jätevesilietteiden vaikututa fosforin liukoisuuteen maassa tutkittiin vuoden kestäneellä inkubointikokeella, minkä aikana koemaasta otettiin maanäytteet Hedleyn fraktiointia varten neljän kuukauden väliajoin. Verranteena käytettiin superfosfaattia. Maahan lisätty kokonaisfosforilisä oli 100 mg kg-1 maata. Jätevesilietteiden kokonaisfosforipitoisuudet kuiva-ainetta kohden olivat noin 2 %. Rauta- ja alumiinipohjaisten saostuskemikaalien käytön seurauksena suurin osa fosforista (noin 80 %) oli sitoutuneena rauta- ja alumiiniyhdisteisiin. Saostuskemikaalien käyttö laski vesiliukoisen fosforipitoisuuden alle 1 %:n lietteiden kokonaisfosforipitoisuudesta. Saostetun lietteen kalkkistabilointi kasvatti happoliukoisen fosforipitoisuuden jopa 87 %:iin kokonaisfosforista, kun taas vesiliukoisen fosforin osuus jäi ainoastaan 0,1 %:iin. Kalkkistabiloitu jätevesiliete kasvatti koemaan vesiliukoista fosforipitoisuutta 36 % superfosfaatin aikaansaamasta pitoisuuden kasvusta neljän kuukauden inkuboinnin jälkeen, kun se kalkkistabiloimattomalla rauta- ja alumiiniyhdisteillä saostetuilla lietteillä oli enimmillään 12 %. Eniten vesiliukoista fosforipitoisuutta kasvatti Biovakan mädätysjäännöksestä separoitu nestefraktio (rejektivesi), jopa 82 % enemmän kuin superfosfaatin aikaansaama lisäys kalkitussa koemaassa. Jätevesilietteet kasvattivat maan labiilia (vesi + 0,5 M NaHCO3 uutot), kasveille käyttökelpoista fosforipitoisuutta vähemmän kalkitussa (pH 6,8) kuin kalkitsemattomassa maassa (pH 5,4). Inkubointiajan pidetessä jätevesilietteiden aikaansaama labiili fosforipitoisuus kasvoi suhteessa superfosfaatin vastaavaan. Saostuskemikaalien käyttö alentaa jätevesilietteiden sisältämän fosforin liukoisuutta merkittävästi ja sitä kautta myös sen käyttökelpoisuutta kasveille. Pidemmällä ajanjaksolla lieteperäisen fosforin liukoisuus maassa kuitenkin kasvoi suhteessa superfosfaattina lisättyyn fosforiin. Jätevesilietefosfori voikin toimia paremmin pitkäkestoisena fosforilannoitteena.

Asumiseen liittyvä huono-osaisuus näkyy aikuissosiaalityössä päivittäin. Vaikeimmassa asemassa ovat henkilöt, joilla mielenterveyden häiriöt, päihteet, asumisen ongelmat ja taloudelliset vaikeudet kietoutuvat yhteen. Vuokra-asuntojen ja palvelujen sijoittelu sekä Kelan asumiskulujen normit vaikeuttavat poispääsyä huono-osaisuudesta. Asumiseen liittyvien ongelmien syntyä tulisi ehkäistä toimivalla yhdyskuntasuunnittelulla, jossa olisi hyödynnettävä nykyistä enemmän myös sosiaalityön asiantuntemusta.

Monet aikuiskoulutuksen oppilaitokset ovat soveltaneet laadunvarmistukseen, kehittämistyöhön ja itsearviointiin työkaluja, jotka on alun alkaen kehitetty teolliseen toimintaan ja yrityselämään. Tarkasteltaessa menetelmien sisintä olemusta on voitu havaita niiden soveltuvan erinomaisesti myös koulutusprosessin kehittämiseen. Pääkaupunkiseudulla toimivalla Edupolilla on tällaisessa laatutyössä jo perinteet. Monen vaiheen kautta on edetty nykyiseen tilanteeseen, jossa laadunvarmistus on osa jokapäiväistä toimintaa ilman, että sanaa laatu tarvitsee erikseen korostaa. – Edupoli on aikuiskoulutukseen erikoistunut oppimiskeskus.

Tutkimus tarkastelee etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen vallan ja toimijuuden välistä dynamiikkaa Moskovassa asuvien paperittomien lapsiperheiden koulunkäynnin järjestymisessä. Tutkimus paikantuu niihin Moskovassa asuviin Georgian mingreleihin, jotka pakenivat 1990-luvulla Abhasiassa alkaneita sotatoimia, ja jotka ovat tästä syystä asuneet Moskovassa vähintään kymmenen vuotta ilman oleskeluun ja työntekoon oikeuttavia asiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Steven Lukesin teoria vallan kolmesta ulottuvuudesta (1974, 2005). Tutkimusmateriaalin perusteella paperittomien lapsiperheiden siteet yhteiskuntaan toimivat vallan kanavina. Paperittomat lapsiperheet ovat helposti hiljennettävä ja tärkeä taloudellinen resurssi harmaalle taloudelle sekä lahjuksia vastaanottaville viranomaisille. Tarvittaessa paperittomat perheet toimivat myös poliittisen vaikuttamisen työkaluina niin paikallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Kirjoittaja tarkastelee artikkelissa sitä, miten Suomessa toimivat liiketalouden koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut edistävät kestävää kehitystä ympäristökasvatuksen keinoin ja miten ympäristökasvatusta voitaisiin kehittää tällä koulutusalalla.

Toimijuutta tarkastellaan useimmiten yksilön suunnitelmina ja valintoina. Silloin ei tavoiteta sitä, miten ihmiset toimivat ja voivat toimia suhteissa tilanteisiin, toimintaympäristöiin, rakenteisiin ja aikakauteen.

Artikkelin tehtävänä on pohtia, kuinka nykysoittotekniikoilla ja niiden notaatiolla voi kommunikoida vasta-alkajien kanssa, joilla yleensä ei ole kokemusta nykysoittotekniikoiden ilmaisusta ja nuotinnuksesta. Sävelsin saksofoniteokseni Piilo (2021) saksofonisti, musiikkipedagogi Kalle Oittisen toiveesta saada uusia teoksia saksofonisteille: ammattimuusikoille ja harrastajille. Taiteellinen toimintatutkimukseni tarkastelee yksittäistä tapausta: Piilo ja siihen liittyvää prosessia, teoksen nuotinnusta ja interaktiivisia kortteja, jotka kehitin tukemaan nykysoittotekniikoihin tutustumista. Välineenä tutkimukseni tavoitteiden saavuttamiseksi toimi vuorovaikutteinen säveltämisprosessi, jossa säveltäjä, muusikko-pedagogi ja soittoharrastajat olivat aktiivisia ja sosiaalisia toimijoita. Projektissa keskeneräinen ja valmis musiikillinen materiaali ja sen nuotinnus toimivat taipuisina kokeilujen, dialogin ja reflektion välineinä. Tutkimusaineistona toimivat projektin aikana tekemäni päiväkirjamerkinnät, sähköpostit ja keskustelut Kalle Oittisen kanssa teoksen nykysoittotekniikoista sekä videot neljästä suunnittelemastani työpajasta, joissa saksofonistit tutustuivat sävellyksessäni esiintyviin soittotekniikoihin Piilo-korttien avulla. Poimin artikkeliin työpajoissa tehtyjä huomioita ja tein niistä päätelmiä.

Artikkelin aiheena on kulttuuriperintöyrittäjyys maaseutumatkailun kehittämisessä ja kulttuuriperintöprosesseissa. Olen kiinnostunut siitä, mikä saa yrittäjän lähtemään kulttuuriperintöyrittäjäksi, millaisia ominaispiirteitä maaseudun kulttuuriperintöyrittäjyyteen liittyy sekä millaista kulttuuriperintöä yrittäjät hyödyntävät ja millä tavoin. Lisäksi tarkastelen maaseudulla toimivien yrittäjien roolia kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Tutkin kulttuuriperintöyrittäjyyttä käyttämällä esimerkkinä pääasiassa matkailualalla toimivia pienyrittäjiä Merikarvialla. Tutkimusaineisto koostuu yrittäjien teemahaastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista, jotka toteutin vuonna 2020. Aineistoa olen analysoinut laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimukseni mukaan kulttuuriperintöyrittäjäksi ryhdytään monista eri syistä ja yrittäjien taustat ovat hyvin erilaisia. Kulttuuriset arvot ja kestävä kehitys ovat kuitenkin taloudellisten arvojen rinnalla kaikille yrittäjille tärkeitä toimintaa ohjaavia kriteereitä. Maaseudulla toimivat kulttuuriperintöyrittäjät hyödyntävät liiketoiminnassaan sekä paikallista kulttuuriperintöä että luontoa. Heillä on muiden paikallisten toimijoiden ohella tärkeä rooli paikallisidentiteetin, paikan imagon ja maaseutumatkailun kehittämisessä. Lisäksi kulttuuriperintöä jalostavat yrittäjät toimivat muiden kulttuuriperintötoimijoiden rinnalla kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Jalostamalla perintöä eläväksi ja tuottamalla elämyksiä yrittäjät ylläpitävät ihmisten kiinnostusta kulttuuriperintöön ja luontoon.

Erityisopetuksen strategian (2007) jälkeen muutoksien erityisopetuksen järjestelyissä on toivottu vaikuttaneen laaja-alaisesti kouluissamme. Muutoksien tulisi näkyä kouluissamme paitsi tuen tarpeiden uudelleen määrittelyinä, että yhä voimakkaammin näkemyksenä jokaisen oppilaan mahdollisuudesta saada tasa-arvoista opetusta oppilaiden erilaiset tarpeet huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvavaa monimuotoisuutta luokkahuoneissa sekä painottaa yhä enemmän ajatusta opettajien pedagogiikan muotoutumisesta inklusiivisempaan suuntaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (POP 2016) painottaa myös ajatusta opettajien yhteistyönmuodoista yhtenä ratkaisuna inkluusion tuomiin haasteisiin koulumaailmassa. Tässä tutkimuksessa inkluusion toteutumiseen ja oppilaiden osallisuuden tukemiseen liittyviä mahdollisuuksia on lähdetty tarkastelemaan yhteisopetusta työssään toteuttavien opettajien vuorovaikutuksen tutkimisen kautta. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esille, millaista on opettajien vuorovaikutus yhteisopetuksen aikana sekä kuinka vuorovaikutus edistää inkluusiota ja tukee oppilaiden osallisuutta luokassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu inklusiivisen koulukulttuurin sekä vuorovaikutuksen muotoutumisen tarkastelusta yhteisopetuksen näkökulmista. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus ja se on toteutettu yhteistyössä yhteisopetusta työssään toteuttavien opettajien kanssa. Empiirinen tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahta luokanopettajaa sekä observoimalla heidän toimintaansa yhteisopetuksen oppituntien aikana. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella opettajien vuorovaikutuksella on selkeä myönteinen vaikutus inkluusion edistämisessä sekä oppilaiden osallisuuden tukemisessa yhteisopetuksen aikana. Tutkimuksessa opettajien välinen avoin ja spontaani vuorovaikutus mahdollisti muun muassa opettajien tehokkaan ja joustavan ajankäytön yhteisopetuksen oppitunneilla mikä puolestaan mahdollisti opetuksen rikastuttamisen opettajien omia vahvuusalueita hyödyntäen. Tutkimustulokset antavat myös osviittaa siitä, miten yhteisopetusta työssään toteuttavat opettajat kuvailevat vuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä yhteistyönsä perustana.

Yliopistopedagogisella tutkimuksella on merkittävä rooli yliopisto-opetuksen kehittämisessä ja opiskelijoiden oppimisen laadun edistämisessä. Yliopisto-opettajan käsikirjassa esitellään uusinta yliopistopedagogista tutkimustietoa ja käytännönläheisiä esimerkkejä muun muassa opetuksen suunnittelusta, uusista opetusmenetelmistä, vaihtoehtoisista tenttikäytännöistä ja opintojen ja opinnäytetöiden ohjauksesta. Käsikirja tukee opettajan pedagogisen ajattelun kehittymistä. Kirjoittajat toimivat Helsingin yliopistossa yliopisto-oppimisen ja -opettamisen asiantuntijoina, ja kirjan aiheet perustuvat heidän opetus- ja koulutuskokemuksiinsa sekä tutkimuksiinsa.