Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Tieteellinen tieto“

Hyvä KTS:n jäsen, entinen jäsen tai seuran toiminnassa mukana ollut, Onko Sinun hallussasi tai oppiaineesi hyllyssä Kirjallisuudentutkijain Seuran historiaan liittyvää materiaalia – valokuvia, pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, kirjeenvaihtoa, vuosiseminaariohjelmia tms.? KTS kokoaa aineistoaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, jossa sitä on ennestään KTS:n perustamisvuodesta 1927 lähtien. Toivomme aineiston karttuvan jatkossakin mahdollisimman täydellisenä. Tieteellisten seurojen aineistojen arkistointi oli esillä myös Tieteiden talolla 2.11.2018 järjestetyssä tieteellisten seurojen edustajien tapaamisessa. Tieteellisten seurojen arkistoaineistojen talteen saaminen olisi tärkeää tieteenalojen historiankirjoituksen kannalta, mutta vaatii vaivannäköä, jotta aineistot eivät katoaisi oppiaineiden muuttaessa ja luottamushenkilöiden vaihtuessa. Kirjallisuudentutkijain Seuran arkiston tilanne on yleisesti ottaen hyvä, sillä suuri osa aineistosta on jo arkistossa, toisin kuin monen muun tieteellisen seuran. KTS:n aineistoa on SKS:n arkistossa yhteensä 1,64 hyllymetriä, ja aineisto on osin järjestetty. Arkisto sisältää pöytäkirjoja ja esityslistoja, talousasiakirjoja, seminaari- ja juhla-aineistoja, sääntöjä, vuosikertomuksia, jäsenluetteloita, kirjeenvaihtoa ja painotuotteita. Lisäksi yksittäisiä Kirjallisuudentutkijain Seuran tilaisuuksia on valokuvattu ja äänitetty. Aineistojen talteen saaminen tulevaisuudessakin edellyttää aktiivisuutta. Jos Sinulla tai oppiaineesi tiloissa on Kirjallisuudentutkijain seuran arkisto-aineistoa (esim. pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, vuosiseminaarien ohjelmia), ota yhteyttä KTS:n sihteeriin Kasimir Sandbackaan (sihteeri.kts@gmail.com) tai suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon (arkisto@finlit.fi) aineiston luovuttamiseksi. Jos hallussasi on seuran toimintaan tai tilaisuuksiin liittyviä valokuvia, jotka voisit luovuttaa, ota yhteyttä SKS:n arkistoon (arkistokuvat@finlit.fi). Voit vapaasti luovuttaa itse ottamiasi valokuvia. Mikäli kuvat ovat jonkun toisen ottamia, kerro se kuvia luovuttaessasi, sillä valokuviin liittyy tekijänoikeus. Liitä mukaan myös tieto siitä, missä ja milloin kuvat on otettu. Valokuvat olisivat hieno lisä KTS:n aineistoon! KTS:n hallitus

Tieto- ja oppikirjailja Hanna Vilkka on tehnyt tervetulleen kirjan akateemisen opinnäytteen kirjoittajille ja opinnäytteiden ohjaajille. Teos on lukemaan, kirjoittamaan, ajattelemaan ja keskustelemaan innostava käytännönläheinen käyttö- ja toimintaopas. Se soveltuu oivasti myös tieteellisen kirjoittamisen opetukseen.

Kriittisen lukutaidon puute ja vajavaiset tiedot tieteellisen tutkimuksen luonteesta saattavat johtaa siihen, että tieteellistä tietoa tulkitaan virheellisesti tai omaksutaan harhaanjohtavaa tietoa. Artikkelissa tarkastellaan kehysanalyysin keinoin lukion oppilaiden tekemiä arvioita rokotekielteisen ja uskomushoitoja markkinoivan verkkotekstin luotettavuudesta. Verkkotekstistä saatettiin esittää hyvin erilaisia tekstin luotettavuutta puolustavia arvioita riippuen siitä, miten luotettavina oppilas piti lähteitä, joita tekstin kirjoittaja käytti todisteena tukeakseen näkemyksiään. Verkkotekstiä luotettavana pitävien oppilaiden arviot muodostivat selkeästi pää­kehysparin, jotka nimettiin tieteellisen tutkimuksen ja yksilöllisen kokemuksen kehyksiksi. Tieteellisen tutkimuksen kehyksessä oppilaat kiinnittivät huomiota siihen, miten verkkotekstin kirjoittaja tukeutuu yleistettäviin ja objektiivisiksi koettuihin asioihin, kuten tutkimustuloksiin, tilastoihin, tunnettuihin lähteisiin ja asiantuntijuuteen. Yksilöllisen kokemuksen kehyksessä oppilaat arvioivat tiedon luotettavuutta sen mukaan, miten kirjoittaja tukeutui tekstissä yksittäisiin asioihin kuten esimerkkitarinoihin sekä kirjoittajan ja lukijan henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tulkintakehyksiä käytettiin yksittäin, rinnakkain tai päällekkäin siten, että yksilöl­lisen kokemuksen kehys määritti, miltä osin rokotteita koskevaa tutkimustietoa pidettiin luotettavana. Tulkintakehykset toimivat oppilaiden vastauksissa kahtena tietoteoreettisilta lähtökohdiltaan erilaisina kriteeristöinä, joiden sisällä oppilaat saattoivat arvioida tiedon luotettavuutta eri tavalla. Yksilöllisen kokemuksen ja tieteellisen tutkimuksen kehykset vaikuttavat merkittävästi siihen, miten verkko­tekstin luotettavuutta arvioidaan. Lukio­opetuksessa tulisikin auttaa oppilasta ymmärtämään miten näiden kehysten avulla todellisuuden joitakin alueita koroste­taan muita enemmän.

Annales Academiae Scientiarum Fennicae (AASF) on Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisusarja, jonka pitkä historia ulottuu Tiedeakatemian perustamiseen saakka. Tiedeakatemian yleisten tavoitteiden mukaisesti se haluaa edistää tieteidenvälistä vuoropuhelua ja välittää valistuneelle lukijakunnalle tietoa ajankohtaisista tieteellisen tutkimuksen kysymyksistä ja uusista haasteista. AASF:n myötä Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisutoiminta palaa juurilleen ja ottaa samalla tähän aikaan sopivan muodon: se on monitieteinen, verkossa ilmestyvä aikakauslehti. AASF:n ensimmäiseen numeroon on koottu artikkeleita vuosina 2020 ja 2021 hyväksytyiltä uusilta Suomalaisen Tiedeakatemian jäseniltä. Näitä riittää seuraavaankin numeroon, mutta myös aiemmin valitut jäsenet, tänä vuonna valitut ja muut eturivin tutkijat voivat tarjota julkaisuun tekstejä, joissa he kertovat oman tutkimusalansa ajankohtaisista aiheista ja omista kiinnostuksen kohteistaan.

Pölyttäjähyönteisten katoaminen on osallistanut ihmisiä lajien suojeluun. Vihertalouden myötä on muotoutunut myös mielikuvia pölyttäjähyönteisten optimaalisista elinympäristöistä sekä pölyttäjäkasveista. Suomessa tieteelliset pölyttäjähyönteisten pitkäkestoiset elinympäristötutkimukset ovat rahoituksen puuttuessa tuottaneet vain niukasti tietoa pölyttäjäkeskusteluun. Tämä monivuotinen ja useampaan metodiin pohjautuva tutkimus tarkastelee kimalaisten vuorovaikutussuhdetta erilaisiin ihmisen muokkaamiin ympäristöihin ja niiden kasveihin. Vahvan kestävyysajattelun tavoitteiden mukaisesti tutkimus hyödyntää tutkimusasetelmissaan eri tieteenalojen lähestymiskulmia: taidetta ja taidekasvatusta elämäsidonnaisemman tutkimusaluerakenteen muodostamisessa, maantiedettä mittausmenetelmissä ja alueellisissa tarkasteluissa, kasvi- ja eläinbiologiaa lajistovuorovaikutusseurannoissa ja filosofiaa pohdintojen kokoajana. Tutkimus tarttuu eettisiin kysymyksiin paitsi pölyttäjähyönteisten elinympäristöjen myös tutkimusmenetelmien ja tutkijan itsensä osalta.

Missä kulkevat elävää materiaalia hyödyntävän biotaiteen rajat? Millaista tietoa jää tieteellisen tutkimustyön ulkopuolelle? Miten biotaide voidaan muuttaa taidelähtöisten menetelmien kautta tiedoksi ja taiteelliseksi ajatteluksi? Esimerkiksi näihin kysymyksiin etsii vastausta Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan vuonna 2021 perustettu BioARTech-laboratorio, joka tutkii biotaidetta ja sen yhtymäkohtia taiteeseen ja tutkimukseen. Laboratorio tukee biotaiteen, muodin, tekstiilitaiteen, luovan tutkimuksen (art-based method, art-based research), biotekniikan ja tieteen välistä tutkimustyötä. Keskeistä BioARTech-laboratorion toteuttamissa kenttätutkimuksissa ja laboratorion taiteilija-tutkijoiden käyttämissä taidelähtöisissä menetelmissä on poikkitieteellisyys ja pyrkimys kohti kestäviä prosesseja. Biotaiteen avulla voidaan kehittää innovatiivista suunnittelua luonnon ja ei-inhimillisen kanssa sekä saada aikaan uusia suunnitteluratkaisuja, prosesseja ja muutoksia yhteistyössä lappilaisten yritysten kanssa. BioARTech-laboratorion päätutkijat ovat tekstiilialan professori Heidi Pietarinen, palvelumuotoilun professori, dekaani Satu Miettinen ja dosentti Melanie Sarantou, jotka tarkastelevat biotaidetta eri näkökulmista taidelähtöisissä tutkimuksissaan.

Tarkastelen suomalaisten hevossuhteen muuttumista 1940-luvun maatalousyhteiskunnasta tämän päivän tietoyhteiskunnan vapaa-ajankulttuuriin. Tässä esityksessä haen vastausta kysymykseen, kuinka suomalaisessa hevoskulttuurissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet ihmisen ja hevosen suhteeseen ja hevostaitoon. Vertailuajankohtina ovat 1940-luvun työhevoskulttuuri ja 2000-luvun ratsastuskoulukulttuuri sekä näissä molemmissa konteksteissa viisi käsitettä: hevoskäsitys, yhteisöllisyys, sukupuoli, paikka ja aika. Käytän tutkimuksessani laadullisia aineistoja ja menetelmiä. Aineistona minulla on vuosina 1995-2009 keräämäni kenttätyöaineisto ja siihen liittyvät haastattelut ja kenttätyömuistiinpanot, vuonna 2004 tekemäni hevostaitokysely sekä kirjalliset kertomusaineistot Hevostarina ja Hevoset sodassa 1939-1944 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tutkimukselleni muodostavat narratiivinen lähestymistapa ja kognitiivinen antropologia. Tulokset osoittavat, että hevostaidot olivat 1940-luvulla osa toimeentuloon liittyvää tietoa, jota voidaan kutsua nykypäivän näkökulmasta perinnetiedoksi. Taitoja tarvittiin ennen kaikkea työntekoon ja lapset kasvatettiin eläinten käsittelyyn jo pienestä pitäen. Hevoskäsitys oli hyvin ihmiskeskeinen ja hevosta välineellistävä, mutta silti hevonen oli tärkeä myös emotionaalisesti ja osa yhteisöä. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin, niitä kutsuttiin sotasankareiksi ja aseveljiksi. Hevosen hoidolla oli yhteisöllistä merkitystä. Hevostaidot olivat yksi miehen työväline ja hänen arvonsa mitta. Hevonen oli osa miehen identiteettiä. Vaikka hevonen oli julkisesti miehen työtoveri ja hevoskulttuuri siten miellettiin hyvin maskuliiniseksi, ovat lapset aina osallistuneet myös hevosten hoitoon ja naiset toimittivat askareitaan hevosten kanssa. Hevosia oli kaikkialla ja niiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat hevossuhdetta. Maatalousyhteiskunnan tiiviiseen ja kokonaisvaltaiseen hevossuhteeseen verrattuna nykypäivän vapaa-aikaan liittyvä hevossuhde näyttäytyy pirstaleisena, kun koko yhteiskunnan kattavasta hevoskulttuurista on siirrytty kapeampiin alakulttuureihin kuten ravi- ja ratsastuskulttuureihin. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen merkityksen täydellistä muuttumista työvälineestä työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi. Hevosesta on tullut erityisesti ratsutelleilla osa naisten ja tyttöjen kulttuuria. Siitä on tullut harrastekumppani, jonka hoitoon ja käsittelyyn etsitään tietoa monista lähteistä. Kaupungistuminen on ajanut eläimet marginaaliin, niille varattuihin tiloihin ja samalla ne ovat etääntyneet tavallisen suomalaisen kokemusmaailmasta. Hevossuhde on muuttunut ihmiskeskeisestä ja välineellistävästä, mutta hevosta arvostavasta suhtautumisesta nykyiseen tieteellisen tiedon tuomaan eläinkeskeisempään näkökulmaan ja empaattisempaan suhtautumiseen hevosta kohtaan.

Ilmastonmuutos ja ekokriisi(t) ovat aikamme suurimmat haasteet. Uutiset, tieteelliset artikkelit, asiantuntijahaastattelut, internet-meemit ja lukuisat muut tiedonvälityksen muodot jakavat tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksen tuomasta vääjäämättömästä tuhosta. Toisaalta IPCC:n (2023) tuore raportti kertoi, ettei toivoa kuitenkaan ole syytä heittää kokonaan metsään – ainakaan 1,5 celsiusasteen rajoissa pidettävän ilmaston lämpenemisen suhteen. Tässä kat­sausartikkelissa tarkastelen kolmea paljon keskustelua herättänyttä teosta, jotka kaikki tunnustavat tilanteen vakavuuden, mutta pyrkivät tarjoamaan polkuja kohti siedettävää tulevaisuutta. Käsittelen ensiksi Matthew T. Huberin teosta Climate Change as Class War (2022), joka ehdottaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja kurssin kääntämisen keinoksi fossiilikapitalismin selättämistä luokkataistelun voimin. Tämän jälkeen käsittelen kahta degrowthia, eli nykymuotoisen kvantitatiivisen talouskasvun loppua, esittelevää teosta: Jason Hickelin kirjaa Less is More (2020) sekä Matthias Schmelzerin, Andrea Vetterin ja Aaron Vansintjanin kirjaa The Future is Degrowth: A Guide to a World Beyond Capitalism (2022). Kaikki kolme teosta edustavat kapitalismille ja nykyiselle fossiilisia polttoaineita ylikuluttavalle tuotantotavalle vaihtoehtoisia näkemyksiä ja politiikkasuosituksia, mutta niiden välillä on niin strategisia kuin teoreettisiakin eroja. Keskeinen erottava tekijä liittyy väittelyyn degrowth-liikkeen (ks. Butler 2021) ja joidenkin ekososialistien välillä (ks. Schwartzman 2021). Karkeasti sanottuna ensimmäisen tavoitteena on kyseenalaistaa kapitalistinen talouskasvun imperatiivi ja samalla luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ilman talouskasvua. Jälkimmäisten tavoitteena on puolestaan haastaa fossiilikapitalismi ja luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta siirtymällä kohti uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa sähköistettyä yhteiskuntaa.

Kaupallisen tiedonkeruuelektroniikan nopea kehitys on lisännyt radiotaajuuskomponenttien integrointiastetta ja alentaa niiden kustannuksia dramaattisesti. Monipuolisia miniatyyrilaitteita voidaan koota muutaman euron komponenteista. Vaikka pellolle asennettavia radiolähettimiä jo käytetään, ei kokonaan maan alle asennettavia tiedustelijoita (soil scouts) maaperän ominaisuuksien reaaliaikaiseksi mittaamiseksi ole kuitenkaan saatavilla, sillä sovelluskohde on radioteknisesti haastava. Vaikka tiedustelijaa voitaisiin käyttää minkä tahansa maanalaisen tiedon keruuseen, on peltomaa järjestelmän kehittämisen kannalta hyvä sovelluskohde, sillä peltomaan sähkömagneettiset parametrit tunnetaan ehkä parhaiten. Maan vesitaloutta, typpi- ja fosforivirtauksia sekä kastelujärjestelmiä simuloidaan kehittyneillä malleilla, joiden soveltaminen käytäntöön edellyttää usein maan kosteuden ja lämpötilan reaaliaikaista seurantaa. Järjestelmästä onkin tarkoitus kehittää tieteellisen tutkimuksen lisäksi käytännön tuotantoon sopiva keino helpottamaan viljelijän päätöksentekoa, ympäristön tilan seurantaa tai vaikka kompostimassan monitorointia. Tiedustelijapopulaation avulla voitaisiin kerätä tietoa myös vaikeasti saavutettavista kohteista. Maan alta lähtevä radioaalto absorboituu maa-ainekseen ja sekä taittuu että heijastuu eri kosteuskerrosten ja maanpinnan rajapinnoissa. Lisäksi aalto hajaantuu voimakkaasti siirryttäessä maasta ilmaan. Näiden ilmiöiden laskennallista mallia on validoitu kenttämittauksin. Tulosten mukaan malliin on sisällytetty kaikki oleelliset signaalin tason ennustamiseen tarvittavat mekanismit ainakin hieta- ja savimailla. Mallin avulla on voitu laskea tiedustelijalta vaadittava lähetysteho, jotta asennussyvyys voisi olla 0,5 metriä ja kantama ilmassa joitain satoja metrejä. 15 dBm:n teho riittänee useimmissa olosuhteissa. Tältä pohjalta on alettu kehittää prototyyppiä tiedustelijasta. Yleisten elektroniikkasuunnittelun vastoinkäymisten lisäksi on tunnistettu kaksi keskeistä ongelmaa: antennisuunnittelu ja virtalähde. Tässä tekstissä esitellään maanalaisten tiedustelijoiden (soil scouts) toimintaympäristön ominaisuuksia, osoitetaan radioliikenteen olevan toteutettavissa sekä käsitellään tästä toimintaympäristöstä seuraavia teknisiä ongelmia ja mahdollisuuksia.

Lastensuojelun toimintamallit voivat olla lupaava tapa parantaa lastensuojelua,mutta systemaattisen kirjallisuuskatsauksemme mukaan niiden vaikuttavuudesta onvielä hyvin vähän tietoa. Tarve mallien vaikuttavuustutkimukselle on suuri. Lastensuojelun tutkimusperustaisuuden edistämisessä voidaan toimintamallien ohellahyödyntää muita rinnakkaisia strategioita. Kehittämistyöhön tulisi kytkeä nykyistä enemmän arviointitutkimusta. Näin uusista lupaavista ­menetelmistä ja malleista saataisiin tuotettua tietoa aiempaa järjestelmällisemmin. Tieto olisi myös paremmin yleistettävissä, kun sen tuottamista olisivat ohjanneet tieteellisen ­tutkimuksen yleiset eettiset periaatteet ja hyvä tieteellinen käytäntö.