Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Tieteellinen ajattelu“

Filosofian tohtori Minna Kaartinen-Koutaniemi tarkastelee yliopistopedagogiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan Tieteellinen ajattelu yliopisto-opinnoissa kolmen oppiaineen, psykologian, teologian ja farmasian, yliopisto-opiskelijoiden tieteellistä ajattelua. Tieteellinen ajattelu ja tietokäsitys vaihtelevat riippuen opiskelijan iästä, opintovaiheesta ja opiskelualasta. Tutkimus osoittaa tieteellisen ajattelun kehittymisen ja tieteen tekemisen taitojen oppimisen olevan yhteydessä opettajien antamaan opetukseen sekä oppiainelaitoksen pedagogisiin ratkaisuihin. Opiskeluympäristö ja opettajien tuki erityisesti asiantuntijaksi kehittymisessä ja opinnäytetöiden ohjauksessa osoittautui opiskelijoille tärkeäksi.

”Korkeakouluopetuksen yksi ydinkysymys on se, millaista on asiantuntijuus, jota korkeasti koulutetuilta yhteiskunnan jäseniltä odotetaan. Tämän päivän asiantuntijatyölle on ominaista, että siinä yhdistyvät perinteiset akateemiset hyveet, kuten tieteellinen ajattelu, ja nykypäivän yhteiskunnan toiminnassa keskeisiksi nousevat verkostoitumis- ja sosiaaliset taidot. Keskeinen kysymys korkeakouluopetuksen kehittämisessä onkin se, miten voimme kehittää sellaista pedagogiikkaa, joka samanaikaisesti edesauttaa tieteellistä ajattelua ja yleisiä työelämän taitoja”, kirjoittaa professori Päivi Tynjälä. – Päivi Tynjälän virkaanastujaispuhe Jyväskylän yliopistossa 7.5.2008.

Tieto- ja oppikirjailja Hanna Vilkka on tehnyt tervetulleen kirjan akateemisen opinnäytteen kirjoittajille ja opinnäytteiden ohjaajille. Teos on lukemaan, kirjoittamaan, ajattelemaan ja keskustelemaan innostava käytännönläheinen käyttö- ja toimintaopas. Se soveltuu oivasti myös tieteellisen kirjoittamisen opetukseen.

Historianopetus on kulttuurisesti ja poliittisesti herkkä alue, jonka sisällöstä ja tavoitteista käydään ajoittain kiistoja. Katsauksessani tarkastelen Suomen historianopetuksen vaiheita toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista 2010-luvulle. Viittaan historiandidaktikkourani aikaisiin ammatillisiin keskusteluihin, opetussuunnitelmakehitykseen ja oppikirjojen muutoksiin. Erityisesti painotan kansainvälisen tieteellisen keskustelun osuutta historianopetusta koskevien näkemysten muutoksessa. Peruskoulu-uudistuksen aikana pedagogista ajattelua hallitsi amerikkalainen behaviorismi, joka valoi eri oppiaineet samaan muottiin. Behaviorismin jälkeisen historiandidaktiikan lähtökohtana on historiallisen tiedon ominaislaatu. Historian opetuksen ja oppimisen tutkimus on Suomessa edennyt kahden vastakkaisen tradition ristivedossa. Keskieurooppalainen humanistinen historiandidaktiikka tutkii historiaa identiteettiaineena ja toimii vasta-argumenttina angloamerikkalaiselle positivismille, jota noudattava tutkimus keskittyy kriittisen historiallisen ajattelun taitoihin. 2000-luvun arviointijärjestelmät tukevat positivistista traditiota ja painottavat kriittisen tiedonkäsittelyn harjoittamista kouluopetuksessa. Historianopetuksen politiikassa ovat eri vuosikymmeninä ottaneet yhteen sekä kylmän sodan osapuolet että kulttuurikeskustelun konservatiivit ja liberaalit.