Zeitschriftenartikel zum Thema „Taidehistoria“
Um die anderen Arten von Veröffentlichungen zu diesem Thema anzuzeigen, folgen Sie diesem Link: Taidehistoria.
Geben Sie eine Quelle nach APA, MLA, Chicago, Harvard und anderen Zitierweisen an
Machen Sie sich mit Top-25 Zeitschriftenartikel für die Forschung zum Thema "Taidehistoria" bekannt.
Neben jedem Werk im Literaturverzeichnis ist die Option "Zur Bibliographie hinzufügen" verfügbar. Nutzen Sie sie, wird Ihre bibliographische Angabe des gewählten Werkes nach der nötigen Zitierweise (APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver usw.) automatisch gestaltet.
Sie können auch den vollen Text der wissenschaftlichen Publikation im PDF-Format herunterladen und eine Online-Annotation der Arbeit lesen, wenn die relevanten Parameter in den Metadaten verfügbar sind.
Sehen Sie die Zeitschriftenartikel für verschiedene Spezialgebieten durch und erstellen Sie Ihre Bibliographie auf korrekte Weise.
1
Tuulas-Inkinen, Minna. „”Tyylin luojat, tunnelman tuojat”“. Tahiti 13, Nr. 1 (10.05.2023): 101–6. http://dx.doi.org/10.23995/tht.127324.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Lectio praecursoria: Minna Tuulas-Inkisen taidehistorian alan väitöskirja “'Tyylin luojat, tunnelman tuojat'. Taiteilijatapetit Suomessa 1950-luvulla" tarkastettiin Turun yliopistossa 10.2.2023. Vastaväittäjänä toimi Dos. Susanna Aaltonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena Prof. Tutta Palin (Turun yliopisto).
2
Stahl, Kai. „Dualismit marginaaleissa“. Tahiti 13, Nr. 2 (24.10.2023): 141–45. http://dx.doi.org/10.23995/tht.137849.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Lectio praecursoria: Kai Stahlin taidehistorian alan väitöskirja ”Dualismit marginaaleissa. Naistekijyys ja modernisaatio Natalie Mein 1910–1920-lukujen tuotannossa” tarkastettiin Turun yliopistossa 7.10.2023. Vastaväittäjänä toimi dos. Juha-Heikki Tihinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Tutta Palin (Turun yliopisto).
3
Räsänen, Elina. „Fragmentaarisuutta ja kuvakalsketta“. Tahiti 13, Nr. 2 (24.10.2023): 93–100. http://dx.doi.org/10.23995/tht.136028.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Fragmentaarisuus ja kuvakalskeen jäljet keskiajan ja uuden ajan alun esineissä -tutkimushankkeessa tarkastellaan esineiden fragmentaarisuutta ja tuotetaan tietoa siitä, miksi esineitä on hajotettu osiin ja miten ne ovat jatkaneet elämäänsä. Tutkimusmateriaali koostuu noin aikavälillä 1300–1600 Itämeren alueella valmistetuista tai käytössä olleista esineistä. Hankkeessa sovelletaan ja kehitetään edelleen ranskalaisen tieteenhistorioitsijan Bruno Latourin (1947–2022) ajatuksia ikonoklasmin eli kuvainraaston monitahoisuudesta ”kuvakalske”-käsitteen (iconoclash) avulla. Kolmevuotisessa (2020–2023), Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa toimii neljä taidehistorian alan tutkijaa.
4
Paavilainen, Kukka. „Freud, Morelli ja kerronnan kudelma“. Tahiti 13, Nr. 1 (10.05.2023): 36–60. http://dx.doi.org/10.23995/tht.128840.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Taiteentuntija Giovanni Morellin (1816–1891) kirja Della Pittura italiana (1897) päätyi psykoanalyytikko Sigmund Freudin (1856–1939) kirjastoon Unien tulkinnan (1899) kirjoitusvaiheessa. Kirjassaan Morelli hyödynsi proosan kirjoittamisen menetelmiä. Hänen esimerkkinsä innoittamana pohdin taiteellistatutkimusta edustavassa artikkelissani taidemaalarin kerronnallisia keinoja ja tietoa, jota tutkimusaiheesta on mahdollista tuottaa yhdistämällä taidemaalarin ja taidehistorioitsijan lähestymistavat. Koska Freud vieraili Morellin kuvaamissa taidekokoelmissa vain lukemalla, lainaan samojen museoiden puutarhoissa puoli vuotta aiemmin maalanneen Ellen Thesleffin (1869–1954) teoksia jäljittääkseni mielikuvia, joita Morellin kirjan lukeminen on saattanut Freudissa synnyttää. Pohdin lisäksi, saiko Freud vaikutteita Morellilta, kuten hän kertoi esseessään ”Michelangelon Mooses” (1914), sekä miten vaikutteet näkyivät Freudin varhaisissa julkaisuissa. Ehdotan lopuksi luovan kirjoituksen katkelmia aineistoksi taiteilijan teosta edeltävien mielikuvien tutkimiseen, korjaan taidehistorian alalle syntyneen väärinkäsityksen erottelemalla freudilaisen lipsahduksen sairauden oireesta ja osoitan Freudin erottaneen Mooses-veistoksesta kirjoittaessaan empiirisen havainnoinnin psykologisesta havainnoinnista. Morellin ja Freudin tarkastelutapojen leikkauspiste tarjoaa teoreettisen lähtökohdan tarkastella tutkivan taiteilijan syntyvän teoksensa äärellä harjoittamaa empiiristä havainnointia ja siitä seuraavan kokemuksen tulkintaa.
5
Lahelma, Marja. „Rappiosta renessanssiin“. Historiallinen Aikakauskirja 121, Nr. 2 (19.06.2024). http://dx.doi.org/10.54331/haik.120796.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Suomen taidehistoriassa on vakiintunut käsitys 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta kansallisen taiteen kultakautena. Tässä artikkelissa tarkastellaan kultakausikertomuksen historiallista rakentumista nostalgian käsitteen valossa. Aineistona toimivat kahden sotienvälisen Suomen keskeisen taidevaikuttajan Onni Okkosen ja Ludvig Wennervirran kirjoitukset. Niiden pohjalta pyritään osoittamaan kultakausikertomuksen taustalla vaikuttavia ideologisia ja poliittisia aatteita, jotka nykynäkökulmasta näyttäytyvät varsin epäilyttävinä. Okkonen ja Wennervirta vaalivat ajalleen tyypillistä kansallishenkeä ja suhtautuivat mielenkiinnolla myös fasismin ja kansallissosialismin kaltaisiin ilmiöihin. Näitä kirjoittajia motivoi entistävä nostalgia, jonka tarkoituksena oli muodostaa menneisyydestä kuva, joka palvelisi nykypäivän tarkoituksia. He näkivät oman aikansa taiteen rappeutuneena, ja uskoivat uuden taiteen kukoistuksen olevan mahdollista vain jos taiteilijat kääntyisivät jälleen ammentamaan oman maansa luonnosta ja kansasta. Näitä myytin ulottuvuuksia ei enää tietoisella tasolla muisteta, mutta ne jatkavat elämäänsä myytin rakenteissa tavalla, jolla on vaikutusta myös nykypäivään. On pohdittava esimerkiksi kysymystä siitä, kuka saa kuulua siihen kansaan, jonka tuntoja kansallisen taiteen tradition ajatellaan ilmentävän. Tästä syystä on tärkeää tunnistaa kultakausikertomuksen myyttiluonne ja kohdistaa huomio sen historialliseen rakentumiseen. Asiasanat: nostalgia, kultakausi, Onni Okkonen, Ludvig Wennervirta, Suomen taide, taidehistoria
6
Kaitaro, Timo. „Surrealismin taidehistoriaa psykoanalyyttisesti“. Tiede & edistys 27, Nr. 4 (01.04.2002). http://dx.doi.org/10.51809/te.104715.
Der volle Inhalt der Quelle
7
Aaltonen, Susanna. „Taidehistorian seuran kuulumisia“. Tahiti 8, Nr. 3 (29.12.2018). http://dx.doi.org/10.23995/tht.77448.
Der volle Inhalt der Quelle
8
Kuusamo, Altti. „Käytännön teoriapitoisuudesta: Emeritusprofessorin teoriatestamentti“. Tahiti 8, Nr. 1 (10.02.2018). http://dx.doi.org/10.23995/tht.69294.
Der volle Inhalt der Quelle
9
Lamberg, Essi. „Taidehistorian ja kehitysmaatutkimuksen suhde poikkitieteellisenä haasteena“. Tahiti 11, Nr. 2 (07.12.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112172.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kirjoituksessa tarkastellaan sitä, minkälaisia haasteita arkkitehtuurihistorian tutkimus niin kutsutuissa kehitysmaissa nostaa esiin ja minkälaisia valmiuksia ne taidehistorian tutkijalta edellyttävät. Keskeisimpänä tarkastelun kohteena on taidehistorian tieteenalan suhde kehitysmaatutkimukseen. Artikkeli perustuu kirjoittajan poikkitieteellisen, suomalaisten arkkitehtien liikkuvuutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kehitysyhteistyön vaikutuspiirissä 1960–1980-luvuilla tarkastelevan väitöskirjahankkeen aikana muodostuneisiin tutkimustuloksiin ja havaintoihin. Kehitysyhteistyöhankkeisiin osallistuminen edellytti arkkitehdeilta uutta ammatillista aluevaltausta alakohtaisine tiedollisine ja kyvyllisine vaatimuksineen. Samalla tavalla alan tutkimus edellyttää tutkijalta muidenkin tieteenalojen kuin taidehistorian hallintaa. Se, miten tieteenalarajat ja niiden olemus mielletään, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten luontevana tai epäluontevana taidehistorian ja kehitysmaatutkimuksen välinen suhde näyttäytyy.
10
Häyrynen, Maunu, und Linda Leskinen. „Pitkospuut vai laajentuva kenttä?“ Tahiti 11, Nr. 2 (07.12.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112149.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkeli tarkastelee insinöörisuunnittelua sekä puutarha- ja maisemasuunnittelua suomalaisen taidehistorian marginaaleissa. Näin selvitetään, mitä niiden asemointi tutkimuksen kenttään kertoo alan institutionaalisista rajoista. Taidehistorian tutkimusalue määritellään nykyisin laajasti sekä taiteellisia että muita ilmiöitä käsittäväksi. Artikkelissa kuitenkin pohdimme, onko hierarkkinen jako taiteeseen ja ei-taiteeseen silti edelleen voimassa. Taide tutkimuskohteena määrittelee yhä tieteenalan identiteettiä ja jäsentyy edelleen kaanoneina. Vaikka niin puutarha- ja maisemasuunnittelu kuin insinöörisuunnittelu on kelpuutettu kotimaisen taidehistorian tutkimuskohteiksi, sen piirissä ylläpidetään silti näiden alojen ja arkkitehtuurin välistä erottelua. Tarkastelu osoittaa alan kaksijakoisen suhteen muihin kuin taiteellisiin tutkimuskohteisiin. Ne voidaan hyväksyä, mutta niiden näkyvyys taiteen kaanoniin yhä perustuvissa alan yleisteoksissa tai opetussisällöissä on satunnaista.
11
Palin, Tutta. „Taiteen arkea ja juhlaa“. Tahiti 10, Nr. 1 (03.03.2020). http://dx.doi.org/10.23995/tht.90558.
Der volle Inhalt der Quelle
12
Kivelä, Hanna, und Anna Vuolanto. „Kokemuksia taidehistorian opiskelijoiden ja taidemuseon yhteistyöstä: Otto W. Furuhjelmin kokoelma“. Tahiti 8, Nr. 3 (29.12.2018). http://dx.doi.org/10.23995/tht.77450.
Der volle Inhalt der Quelle
13
Westergård, Ira. „Miten museokokoelman merkitystä voisi arvioida?“ Tahiti 9, Nr. 1 (18.03.2019). http://dx.doi.org/10.23995/tht.79916.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kirja-arvio teoksesta Visa Immonen & Elina Räsänen, toim. "Kauneus, arvo ja kadonnut menneisyys – Näkökulmia Klaus Holman muistokokoelmaan". THT – Taidehistoriallisia tutkimuksia (Taidehistorian Seura, 2018).
14
Aaltonen, Susanna, Marja-Leena Ikkala, Hanna Kemppi und Juhana Lahti. „Mihin suomenkielisiä käsitteitä tarvitaan?“ Tahiti 11, Nr. 2 (07.12.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112317.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Katsausartikkeli käsittelee Suomessa tehtyä ja tekeillä olevaa taidehistorian ja kulttuuriperinnön käsitetyötä, sen haasteita ja tulevaisuuden näkymiä digiajalla. Esimerkkeinä ovat Museoviraston kulttuuriympäristön ontologiaprojekti ja Tieteen termipankki.
15
Kivirinta, Marja-Terttu. „Fragmenteista kuvaan ja maisematilaan“. Tahiti 8, Nr. 1 (10.02.2018). http://dx.doi.org/10.23995/tht.69295.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Arvio professori Ville Lukkarisen juhlakirjasta: Anna Ripatti, Jukka Cadogan ja Linda Leskinen (toim.), Fragmentti, muisto, maisema: Ville Lukkarisen kirjoituksia taiteesta ja arkkitehtuurista. Taidehistoriallisia tutkimuksia. Konsthistoriska studier 48 (Helsinki: Taidehistorian Seura, 2017).
16
Räsänen, Elina. „Kalannin alttarikaappi“. Tahiti 10, Nr. 2–3 (03.12.2020). http://dx.doi.org/10.23995/tht.100178.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkeli tarkastelee Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvan myöhäiskeskiaikaisen Kalannin alttarikaapin merkitystä suomalaisessa taidehistorian kentässä sekä analysoi teoksen ajoitukseen ja tekijäkysymykseen liittyviä seikkoja. Taidehistorian kirjoituksessa merkittäväksi nostettua teosta tulkittiin historiallisissa vaiheissa eri tavoin ja 1940-luvulla se haluttiin nähdä erillisenä Suomen taiteen historiasta. Artikkelissa selvennetään, että teoksen nykyinen, useiden tutkijoiden esittämä myöhäisempi ajoitus 1430-luvulle on lähellä saksalaisessa tutkimuksessa ohitetun K. K. Meinanderin jo 1900-luvun alussa tekemää ajoitusehdotusta. Tiivistäen viimeaikaisten tutkimusten tuloksia alttarikaapin provenienssista, artikkelissa osoitetaan, että teos todennäköisesti tilattiin Kalannin kirkkoon sen valmistumisen jälkeen 1430-luvulla. Kirkon 1700-luvun lopun arkistolähteissä siitä kirjoitetaan vanhanaikaisena. Edelleen artikkelissa argumentoidaan, että uudet ehdotukset attribuoida Kalannin alttarikaapin maalaukset Konrad von Vechta -nimiselle taiteilijalle eivät ole vakuuttavia, ja vaikka emme tiedäkään mitään mestari Francke -nimellä tunnetun henkilön elämästä, tämä on kuitenkin edelleen hyödyllinen tekijänimi.
17
Ikkala, Marja-Leena. „Etiikka ja esoteria rakennusmuodoissa“. Tahiti 12, Nr. 1 (15.03.2022). http://dx.doi.org/10.23995/tht.113563.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Lectio praecursoria: Marja-Leena Ikkalan taidehistorian väitöskirja ”Etiikka ja esoteria rakennusmuodoissa – Rudolf Steinerin ensimmäinen ja toinen Goetheanum” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 14.10.2021. Vastaväittäjänä toimi Annika Waenerberg (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena Ville Lukkarinen (Helsingin yliopisto).
18
Keltanen, Minerva. „Serenade to a Cat: An Iconography of Laughter“. Tahiti 11, Nr. 2 (07.12.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112381.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Lectio praecursoria: Minerva Keltasen taidehistorian alan väitöskirja “Serenade to a Cat: An Iconography of Laughter” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 17.11.2020. Vastaväittäjänä toimi Dr. Sheila McTighe (The Courtauld Institute of Art) ja kustoksena Prof. Ville Lukkarinen (Helsingin yliopisto).
19
Ortiz-Nieminen, Oscar. „Kaikenlaiselle toiminnalle tilaa riittää, kaikenlaisille seurakuntalaisille paikkoja on“. Tahiti 12, Nr. 1 (15.03.2022). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112775.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Lectio praecursoria: Oscar Ortiz-Niemeisen taidehistorian alan väitöskirja "Kaikenlaiselle toiminnalle tilaa riittää, kaikenlaisille seurakuntalaisille paikkoja on: Monitoimikirkkoarkkitehtuuri Helsingin seudulla 1900–1960-luvuilla" tarkastettiin Helsingin yliopistossa 7.5.2021. Vastaväittäjänä toimi Prof. Pirjo Markkola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena Prof. Kirsi Saarikangas (Helsingin yliopisto).
20
Hiltunen, Kirsi, Anne-Maria Pennonen und Hanne Tikkala. „Adolf von Beckerin identtiset Ateljeessa-maalaukset – aitoja, kopioita vai väärennöksiä?“ Tahiti 11, Nr. 2 (07.12.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.112244.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa esittelemme kahden Adolf von Beckerin nimiin signeeratun Ateljeessa-teoksen tutkimusta taidehistorian, maalaustekniikan ja materiaalitutkimuksen näkökulmista. Samalla pyrimme tuomaan esiin mitä uutta moniammatillinen yhteistyö ja luonnontieteessä käytetyt menetelmät on tuoneet taideteosten tutkimukseen. Tutkimuksessa voitiin osoittaa, että toinen teoksista on alkuperäinen ja toinen on kopio siitä. Kopion maalaajaksi osoittautui Hilda Granstedt. Tutkimusmenetelminä käytettiin perinteisen arkistotutkimuksen lisäksi erilaisia sähkömagneettista säteilyä tallentavia kuvantamismenetelmiä, kuten röntgen-, ultravioletti- ja infrapunareflektiokuvausta, sekä materiaalianalyyttisiin menetelmiin kuuluvaa energiadispersiivista röntgenfluoresenssispektrometriaa (EDXRF) ja polarisaatiomikroskopiaa (PLM).
21
Logrén, Anna. „Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen julkisuuskuva“. Tahiti 8, Nr. 1 (10.02.2018). http://dx.doi.org/10.23995/tht.69292.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Harva on se taiteilijajoukko Suomessa, johon kohdistetaan aktiivista muistityötä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Monen taiteilijan elämäntyö kaventuu vähitellen taidehistorian kaanonissa yksittäisten mainintojen kautta alaviitteisiin nimimaininnaksi, ja lopulta nimikin jää uusista painoksista ja tutkimuksista kokonaan pois. Toisinaan taiteilijan muistelussa aktivoidutaan tasavuosien tai -vuosikymmenten lähestyessä. Kuvanveistäjä Eva Ryynästä (1915–2001) muisteltiin eri tavoin Pohjois-Karjalassa vuonna 2015, jolloin taiteilijan syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Jo aiemmin Ryynäsen elämänvaiheita ja tuotantoa on esitelty jonkin verran yleistajuisissa julkaisuissa, mutta tutkimustietoa hän taiteilijaurastaan on niukasti. Tämä artikkeli vastaa puutteeseen käsittelemällä Ryynäsen julkisuuskuvan rakentumista lehdistöaineiston valossa. Samalla artikkelissa käsitellään Ryynäsen asemaa kotimaisessa kuvataidekentässä.
22
Mikkonen, Kai, und Ilona Lindh. „Matkakirjallisuuden kokemus ja maailma“. AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, Nr. 4 (08.12.2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.87378.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Matkakirjallisuus on perinteikäs ja alati uudistuva kirjallisuuden osa-alue, joka yhdistää omakohtaisuutta ja maailmaa koskevia havaintoja ainutlaatuisella tavalla. Tutkimuksen kannalta matkakirjallisuus on antoisa kohde, jonka kautta voi perehtyä esimerkiksi subjektiivisen tilan ja paikan kokemuksen, identiteetin, vierauden kohtaamisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kuvaukseen kirjallisuuden keinoin. Läheinen yhteys historiankirjoitukseen, matkustamisen historiaan ja kartografiaan, taidehistoriaan, maantieteeseen sekä etnografiaan on ilmeinen, mutta aihepiiri tarjoaa runsaasti haastavia kysymyksiä myös tietokirjallisuuden, kertomuksen ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tutkijoille.
23
Grén, Roni. „Tie ulos nykyisyydestä“. Tahiti 10, Nr. 1 (03.03.2020). http://dx.doi.org/10.23995/tht.90556.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkeli käsittelee vertaillen ja kontekstualisoiden kirjailija ja taidehistorioitsija Carl Einsteinin (1885–1940) kahta tekstiä: vuoden 1915 klassikkoteosta Negerplastik ja vuonna 1930 Documents-julkaisussa ilmestynyttä artikkelia "L'enfance néolithique". Artikkeli kysyy niiden osalta miten ja mistä syistä afrikkalaisen kulttuurin, Einsteinin teksteissään esittämän taidenäkemyksen ja historiankirjoituksen suhde – toisin sanoen afrikkalaisen kulttuurin historiografinen paikka – määräytyy näissä teksteissä niiden esittämällä tavalla, ja mistä syistä näiden kahden tekstin kohdalla tämä suhde tulee esiin varsin eri tavoin? Tämä kysymys johdattaa lukijan Einsteinin kirjoittajanuran laajoihin yhteiskunnallisiin teemoihin sekä avaa afrikkalaisen kulttuurin ja nk. primitiivisen taiteen merkitystä modernismille ja sen sisäisille vastareaktioille. Matkan varrella käsitellään teemoja mm. koskien formalistisen taidehistorian metodiikkaa, taiteen poliittista voimattomuutta ja etnografisen tutkimuksen vastuita. Artikkeli osoittaa Einsteinin käyttäneen huomattavasti toisistaan poikkeavia strategioita käsitellyissä kahdessa eri konsteksteissa pyrkiessään tarkastelemaan länsimaisen taidekäsityksen suhdetta ja modernismin suuntaviivoja suhteessa afrikkalaisiin visuaalisiin kulttuureihin ja aikansa länsimaiseen fantasiaan niistä.
24
Heinonen, Heikki. „Sosiaalisen tuottamisen näkökulma tilaan kuvataidekasvatuksessa“. Kasvatus & Aika 16, Nr. 1 (18.03.2022). http://dx.doi.org/10.33350/ka.97284.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tämä kuvataidekasvatuksen tutkimuksen kenttään paikantuva artikkeli käsittelee tilan ja kuvataidekasvatuksen yhteyttä.1 Tila on yksi kuvataideopetuksen opetustilanteiden osatekijöistä, mutta myös keskeinen osa oppiaineen opetussubstanssia ja tapaa käsitteellistää opetusta. Usein tilaa käsitellään kuvataideopetuksessa tilan representaatioiden, kuten perspektiivipiirrosten kautta. Artikkelissa pohditaan, mitä tilan lähestyminen sosiaalisen tuottamisen kautta voisi tarjota kuvataidekasvatukselle. Kysymystä tarkastellaan toisin tekemisen ajatuksen avulla keskusteluttamalla keskenään erilaisia kuvataidekasvatuksen, taidehistorian, kasvatustieteiden ja filosofian antamia näkökulmia. Kuvataideopetuksessa tapahtuvaa koko opetusryhmän yhteisen installaation tekemistä käytetään esimerkkinä teoreettisissa pohdinnoissa. Installaation tapa haastaa kartesiolainen keskeisperspektiivi ja toisaalta yhdessä tehtävien installaatioiden hetkellisyys osoittautuvat kiinnostaviksi löydöiksi. Yhdessä tehtävän installaation prosessissa keskeisiä osatekijöitä ovat tila, aika ja sosiaalisuus. Artikkelissa esitetään, että yhdessä tehty installaatio on vertauskuvallinen agora eli tila, joka on työskentelyn alusta asti aidosti kaikkien osallistujien jakama. Agoraa ehdotetaan metaforaksi Marjo Räsäsen käyttämän silta-metaforan rinnalle kuvataidekasvatusta käsitteellistettäessä silloin, kun kyseessä on lineaarisuutta haastava tilaan, aikaan ja sosiaalisuuteen kiinnittyvä työskentely. 1 Artikkeli pohjautuu kirjoittajan maisterin opinnäytetyöhön (2019).
25
Hautala-Hirvioja, Tuija. „Koti sydämessä“. Tahiti 10, Nr. 4 (07.03.2021). http://dx.doi.org/10.23995/tht.103183.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissani tarkastelen pääasiassa runoistaan ja musiikistaan tunnetun saamelaistaiteilijan Nils-Aslak Valkeapään (1943–2001) myöhempää 1980- ja 1990-luvun kuvataidetta. Tutkimukseni on monitieteinen, ja rakennan analyysikehikkoni taidehistorian tutkimusperinteen sekä saamen- ja alkuperäiskansatutkimuksen pohjalta. Esitän, että erityisesti intertekstuaalisuus tarjoaa oivan taustan pohtia materiaalisuutta ja immateriaalisuutta sekä niiden merkitystä Valkeapään taiteessa. Tarkastelen hänen teoksiaan länsimaisen ja perinteisen saamelaistiedon, vanhan perinteen ja uuden saamelaispoliittisen ajattelun valossa sekä osana modernistuvaa saamelaiskulttuuria. Valkeapää oppi länsimaisen piirustus- ja maalaustavan valmistuttuaan kansakoulun opettajaksi Kemijärven seminaarista. Hän ei halunnut hyödyntää pelkästään saamaansa taideopetusta, vaan hän alkoi kehittää saamelaiskulttuuriin pohjautuvaa kuvakieltä. Valkeapää tunsi henkistä yhteyttä ensimmäisiin saamelaistaiteilijoihin ja erityisesti Johan Turinin (1854–1943) tuotantoon. Valkeapää oli vahvasti kiinni monikulttuurisessa porosaamelaisuudessa. Hänen laajan taiteellisen toimintansa tarkoituksena oli tukea ja vahvistaa saamelaisten kulttuuria sekä tuoda esille vähemmistökielen ja -kulttuurin oikeutta olla olemassa, kehittyä ja muuntua. 1970-luvun myötä kansainvälinen alkuperäiskansa-ajattelu laajensi hänen maailmankuvaansa, mikä näkyi myös hänen taiteessaan. Valokuvaus ja installaatiot tulivat tärkeäksi osaksi Valkeapään ilmaisua 1980- ja 1990-luvulla. Hänen monipuolinen taiteensa on esikuva monelle nuorelle saamelaistaiteilijalle ja jälleen ajankohtaista. Nils-Aslak Valkeapää / Áillohaš -retrospektiivinen näyttely on esillä Henie Onstad Kunstsenterissa Oslossa (23.10.2020–2.5.2021).
Asiasanat: alkuperäiskansatutkimus, arktinen luonto, saamen tutkimus, saamelaiskulttuuri