Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Synti“

Sodoma-kertomuksesta on aikojen saatossa tullut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastaisen propagandan perusteksti. Polemiikki ei kuitenkaan nouse suoraan Genesiksen luvusta 19 vaan sen pitkästä (homo)seksualisoivasta tulkintahistoriasta. Kertomuksen varhaisimmat tulkinnat kiinnittävät hämmästyttävän vähän huomiota sodomalaisten seksuaaliseen käyttäytymiseen. Pikemminkin heitä moititaan hegemonisen maskuliinisuuden röyhkeimmistä toteuttamistavoista, ylpeydestä ja väkivallasta. Sodoman synti seksualisoituu ensimmäisen kerran Riemuvuosien kirjassa ja samansukupuolinen elementti yhdistyy siihen vasta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Filonin ja Josefuksen kirjoituksissa. Päähuolena näissä tulkinnoissa on maskuliinisuus pikemminkin kuin (homo)seksuaalisuus. Kun näkökulma käännetään homoseksuaalisuudesta miehuuteen, huomio kiinnittyy Sodoma-kertomuksessa ja sen tulkinnoissa tärkeämpiin elementteihin kuin seksiin.

The mechanism of glucose-induced biphasic insulin release is unknown. We used total internal reflection fluorescence (TIRF) imaging analysis to reveal the process of first- and second-phase insulin exocytosis in pancreatic β cells. This analysis showed that previously docked insulin granules fused at the site of syntaxin (Synt)1A clusters during the first phase; however, the newcomers fused during the second phase external to the Synt1A clusters. To reveal the function of Synt1A in phasic insulin exocytosis, we generated Synt1A-knockout (Synt1A−/−) mice. Synt1A−/− β cells showed fewer previously docked granules with no fusion during the first phase; second-phase fusion from newcomers was preserved. Rescue experiments restoring Synt1A expression demonstrated restoration of granule docking status and fusion events. Inhibition of other syntaxins, Synt3 and Synt4, did not affect second-phase insulin exocytosis. We conclude that the first phase is Synt1A dependent but the second phase is not. This indicates that the two phases of insulin exocytosis differ spatially and mechanistically.

In utero mammalian development relies on the establishment of the maternal–fetal exchange interface, which ensures transportation of nutrients and gases between the mother and the fetus. This exchange interface is established via development of multinucleated syncytiotrophoblast cells (SynTs) during placentation. In mice, SynTs develop via differentiation of the trophoblast stem cell-like progenitor cells (TSPCs) of the placenta primordium, and in humans, SynTs are developed via differentiation of villous cytotrophoblast (CTB) progenitors. Despite the critical need in pregnancy progression, conserved signaling mechanisms that ensure SynT development are poorly understood. Herein, we show that atypical protein kinase C iota (PKCλ/ι) plays an essential role in establishing the SynT differentiation program in trophoblast progenitors. Loss of PKCλ/ι in the mouse TSPCs abrogates SynT development, leading to embryonic death at approximately embryonic day 9.0 (E9.0). We also show that PKCλ/ι-mediated priming of trophoblast progenitors for SynT differentiation is a conserved event during human placentation. PKCλ/ι is selectively expressed in the first-trimester CTBs of a developing human placenta. Furthermore, loss of PKCλ/ι in CTB-derived human trophoblast stem cells (human TSCs) impairs their SynT differentiation potential both in vitro and after transplantation in immunocompromised mice. Our mechanistic analyses indicate that PKCλ/ι signaling maintains expression of GCM1, GATA2, and PPARγ, which are key transcription factors to instigate SynT differentiation programs in both mouse and human trophoblast progenitors. Our study uncovers a conserved molecular mechanism, in which PKCλ/ι signaling regulates establishment of the maternal–fetal exchange surface by promoting trophoblast progenitor-to-SynT transition during placentation.

Artikkelini tarkastelee eksistentiaalisten tunteiden kerrontaa ja minäkerronnan epäluotettavuutta Kerttu-Kaarina Suosalmen novellissa ”Synti eli punapartainen ikoni” (1957). Novelli kuuluu modernistiseen kertomustraditioon, jossa eksistentiaalinen kokemuksellisuus hahmottuu keskeiseksi osaksi inhimillisen tietoisuuden kuvausta. Artikkelin keskiössä ovat epäsuoran retorisen kommunikaation keinot, joiden avulla tekijä pyrkii herättämään lukijassa ristiriitaisia tunnereaktioita. Artikkeli keskittyy ennen kaikkea epäluotettavaan kerrontaan, jota Suosalmi hyödyntää säädelläkseen kerronnallista etäisyyttä ensimmäisen persoonan kertojan ja lukijan välillä. Millaisia tietoon ja tunteisiin liittyviä vaikutuksia epäluotettava kerronta herättää lukijassa ja kuinka erilaiset tulkinnat ja tunnereaktiot elävät lukuprosessin aikana? Artikkeli osoittaa, että Suosalmi hyödyntää sekä lähentävän että etäännyttävän epäluotettavan kerronnan (Phelan 2007) keinoja ohjatakseen lukijan tunnereaktioita. Suosalmen novellissa kerronnan epäluotettavuus kumpuaa usein kertojan eksistentiaalisesta kärsimyksestä, mikä vähentää tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Tämä ensimmäistä tyyppiä edustava epäluotettavuus herättää lukijassa sympatiaa ja sääliä pikemminkin kuin epäluottamusta. Jälkimmäistä tyyppiä edustava kerronnan epäluotettavuus puolestaan viittaa eettisiin vääristymiin, joka lisäävät tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Toisaalta Suosalmen novellin eksistentiaalisten tunteiden kerronta johtaa kyseenalaistamaan epäluotettavan kerronnan teorian dikotomioita, erityisesti sen ennakko-oletuksia kertojien ”normaaliudesta” tai ”hulluudesta”. Novellin epäsuora retorinen kommunikaatio ohjaa lukijaa uudelleenarvioimaan minäkertojan ongelmallista maailmankuvaa ja identiteettiä suhteessa sisäistettyyn sosiaaliseen vallankäyttöön ja mahdollisesti jopa väkivaltaan.

Non-Von Neumann computing application constituted by artificial synapses based on electrochemical random-access memory (ECRAM) has aroused tremendous attention owing to its capability to perform parallel operations, thus reducing the cost of time and energy spent [1-3]. Existing ECRAM synapses comprise two-terminal memristors and three-terminal synaptic transistors (SynT). While low cost, scalability, and high density are the highlights for memristors, their nonlinear, asymmetric state modulation, high ON current withdrawal, and sneak path in crossbar array integration prevent them from becoming the ideal synaptic elements for artificial neural networks (ANN) [4]. SynT configuration, on the other hand, offers an additional electrolyte-gated control from which ion doping content can be monitored via redox reactions, thus decoupling write-read actions and improving the linearity of programming states [5-6]. Nevertheless, existing SynTs suffer from different integration issues stemming from liquid-based ionic conductors and manually exfoliated channels. Moreover, several kinds of SynTs possess highly conductive channels in the range of µS to mS, significantly scaling up the energy spent for analog states reading. Despite having numerous communications on the performance of different ECRAM, a comprehensive electrochemical view of ion intercalation into the active material, the main root of conductance modulation, is clearly missing. In this work, we present the elaboration procedure of an all-solid-state synaptic transistor composed of nanoscale electrolyte and channel layers. The devices have been elaborated on 8’’ Silicon wafers using microfabrication processes compatible with conventional semiconductor technology and CMOS back end of line (BEoL) integration. (Figure 1a) We demonstrate the excellent synaptic plasticity properties of short-term potentiation (STP) and long-term potentiation (LTP) of our SynT. We performed tests to study the correlation between linearity, asymmetry, and the number of analog states. By averaging the amount of injected ions per write operation, we estimated the energy consumed for switching among adjacent states of this device is 22.5 pJ, yielding area-normalized energy of 4 fJ/µm2. In addition, operating in the range of nS, our SynTs meet the critical criteria of low energy consumption for both write and read operations. Endurance was highlighted by cycling in ambient conditions with 100 states of potentiation and depression for over 1000 cycles with only a slight variation of Gmax/Gmin ratio of 6.2 % (Figure 1b, c). Approximately 95 % accuracy in MNIST pattern recognition test on ANN in the crossbar array configuration has been obtained by simulation with SynTs as synaptic elements reassured SynT is a promising candidate for future neuromorphic computing hardware. To shed light on the properties of intercalation phenomena of Li ions into the TiO2 layer, a further electrochemical study on a cell comprising Ti/TiO2/LiPON/Li corresponding to the SynT gate stack was performed. This understanding will help to elucidate the correlation with conductance modulation characteristics for a synaptic transistor. Multiple tests were carried out, including cyclic voltammetry (CV) with different scan rates, rate capability with Galvanostatic cycling with potential limit (GCPL), and electrochemical impedance spectroscopy (EIS) on different states of charge. A circuit model was introduced to fit the frequency response of the cell, and it explained well the behavior of charging capability at different OCV (Figure 1d). References [1] P. Narayanan et al., “Toward on-chip acceleration of the backpropagation algorithm using nonvolatile memory,” IBM J. Res. Dev., vol. 61, no. 4/5, p. 11:1-11:11, Jul. 2017, doi: 10.1147/JRD.2017.2716579. [2] J. Tang et al., “ECRAM as Scalable Synaptic Cell for High-Speed, Low-Power Neuromorphic Computing,” in 2018 IEEE International Electron Devices Meeting (IEDM), San Francisco, CA, Dec. 2018, p. 13.1.1-13.1.4. doi: 10.1109/IEDM.2018.8614551. [3] Y. Li et al., “In situ Parallel Training of Analog Neural Network Using Electrochemical Random-Access Memory,” Front. Neurosci., vol. 15, p. 636127, Apr. 2021, doi: 10.3389/fnins.2021.636127. [4] M. A. Zidan, H. A. H. Fahmy, M. M. Hussain, and K. N. Salama, “Memristor-based memory: The sneak paths problem and solutions,” Microelectron. J., vol. 44, no. 2, pp. 176–183, Feb. 2013, doi: 10.1016/j.mejo.2012.10.001. [5] Y. van de Burgt et al., “A non-volatile organic electrochemical device as a low-voltage artificial synapse for neuromorphic computing,” Nat. Mater., vol. 16, no. 4, pp. 414–418, Apr. 2017, doi: 10.1038/nmat4856. [6] E. J. Fuller et al., “Li-Ion Synaptic Transistor for Low Power Analog Computing,” Adv. Mater., vol. 29, no. 4, p. 1604310, Jan. 2017, doi: 10.1002/adma.201604310. Figure 1

The author analyzes the experience of transcription of the compositions of J. Bull, C. Monteverdi, J. Bach, C. Debussy and S. Prokofiev for a synth keyboard Synthi 100 done by the Russian composers A. Artemiev, V. Martynov, Yu. Bogdanov in 1980, and released on the disc “Metamorphoses”. The author also considers the composers’ range of artistic tasks and sound solutions and the variants of work with the texture of the original compositions. The electronic interpretations, contained in the “Metamorphoses”, not only demonstrate the examples of transcribing the original text for a synth keyboard, but also illustrate the 4 criteria of electronic music formulated by K. Stockhausen: unified temporal structuring (a common temporal field), the disintegration of sound, a multidimensional spatial composition, and the equality of the tone and the noise.  In spite of the fact that the transcription of classical music pieces for a synth keyboard was carried out by the Russian composers several decades ago, this experience hasn’t been studied yet. Probably, it is explained by the fact that the analysis and description of electronic music using traditional means is complicated, since the material under study is not noted: all transformations carried out by the interpreter are fixed only in the audiorecord.  The analysis of transcriptions is complicated by the fact that electronic instruments are regularly upgraded and transformed, and therefore their artistic capacity is increased. The change of instruments caused the transformation of approach to music art. The article analyzes the transformation of the author’s text, the transformation of a piano texture into the electronic score, and the role of the arranger as a co-author of the composition.  

The synapsin family offers a strong linkage between synaptic mechanisms and the epileptic phenotype. Synapsins are phosphoproteins reversibly associated with synaptic vesicles. Synapsin deficiency can cause epilepsy in humans, and synapsin II (SynII) in knockout (KO) mice causes generalized epileptic seizures. To differentiate between the direct effect of SynII versus its secondary adaptations, we used neonatal intracerebroventricular injections of the adeno-associated virus (AAV) expressing SynII. We found that SynII reintroduction diminished the enhanced synaptic activity in Syn2 KO hippocampal slices. Next, we employed the epileptogenic agent 4-aminopyridine (4-AP) and found that SynII reintroduction completely rescued the epileptiform activity observed in Syn2 KO slices upon 4-AP application. Finally, we developed a protocol to provoke behavioral seizures in young Syn2 KO animals and found that SynII reintroduction balances the behavioral seizures. To elucidate the mechanisms through which SynII suppresses hyperexcitability, we injected the phospho-incompetent version of Syn2 that had the mutated protein kinase A (PKA) phosphorylation site. The introduction of the phospho-incompetent SynII mutant suppressed the epileptiform and seizure activity in Syn2 KO mice, but not to the extent observed upon the reintroduction of native SynII. These findings show that SynII can directly suppress seizure activity and that PKA phosphorylation contributes to this function.

Abstract Introduction: The SynAI solution is an adaptive AI-driven in silico drug synergism screening solution aiming to discover the potential therapeutic value of compounds at an early development stage. Given one of both compound inputs in SMILE sequences, SynAI can predict the potential Bliss score of compounds in any given cell line without the need for compound synthesis or structural analysis.The evaluation version of SynAI is accessible at https://synai.crownbio.com Methods: The AI core of SynAI was constructed using the MLP (multi-layer perceptron) network under the PyTorch machine learning framework. The AI core of SynAI was trained against NCI-Almanac and DrugCombDB datasets. In total, these datasets consist of over 12 million in vitro synergism tests across 150 cancer cell lines of different origins. On average, each cell line is tested against over 6000 two-compound combinations of FDA-approved cancer drugs. One MLP network was trained for each cell line. Essentially, these networks predict the Bliss score for any combination of SMILE-based feature sets known as molecular fingerprints. The networks were trained against the NCI Almanac set and verified against NCI and DrugCombDB using n-fold cross-validation to avoid model overfitting. During the training, a hyperparameter tuning (HT) study was performed for SynAI and other popular algorithms; allowing an objective comparison of SynAI performances. Results: Compared to existing synergism prediction platforms, SynAI yields similar performance in all categories (cf. Table 1) but provides more flexibility for data input using SMILE sequences directly. In addition, the AI core of SynAI can be constantly updated with new inputs from different cell lines and drug combinations. Table 1. Pearson cross correlation (PCC) between measured and predicted Bliss scores of NCI test set Conclusions: Its adaptive and dynamic nature allows SynAI to learn from new data feeds from future studies and has significant potential in reducing the time and cost of synergism screening. PCC Score Cell Lines Algorithm MCF7 OVCAR-8 SK-MEL-5 SynAI 0.68 ± 0.02 0.56 ± 0.07 0.86 ± 0.02 RF 0.64 ± 0.02 0.55 ± 0.03 0.89 ± 0.02 GBX 0.66 ± 0.02 0.48 ± 0.05 0.88 ± 0.02 RNN 0.54 ± 0.12 0.43 ± 0.06 0.83 ± 0.08 Citation Format: Kuan Yan, Runjun Jia, Sheng Guo. SynAI: An AI-driven cancer drug synergism prediction platform [abstract]. In: Proceedings of the American Association for Cancer Research Annual Meeting 2024; Part 1 (Regular Abstracts); 2024 Apr 5-10; San Diego, CA. Philadelphia (PA): AACR; Cancer Res 2024;84(6_Suppl):Abstract nr 3515.

Rehujen vapaaehtoisen syönnin arviointi on yksi ruokinnansuunnittelun tärkeimmistä asioista, koska syönnin vaihtelu on erittäin suurta. Se vaikuttaa lehmien ravintoaineiden saannin vaihteluun huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi rehujen sulavien ravintoaineiden pitoisuuden vaihtelu. Rehujen vapaaehtoisen syönnin määrään vaikuttavat eläimen, ympäristön, rehuannoksen ja yksittäisten rehujen ominaisuudet ja näiden tekijöiden yhdysvaikutukset. Tässä artikkelissa esitetään ns. Tuotosvasteaineistoon perustuen suhteelliset säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksit, joiden perusteella voidaan arvioida säilörehun laadun sekä väkirehuruokinnan määrän ja laadun vaikutuksia rehujen syönnin suhteelliseen muutokseen tilanteissa, joissa ruokinta perustuu vapaaseen säilörehun syöttöön tai seosrehuruokintaan. Säilörehun syönti-indeksi suurenee, kun säilörehun sulavuus (D-arvo) suurenee ja käymislaatu paranee (kokonaishappojen pitoisuus pienenee). Kuiva-ainepitoisuuden vaikutus on käyräviivainen siten, että syönti on suurimmillaan kun säilörehun kuiva-ainepitoisuus on n. 420 g/kg KA. Ensimmäisen sadon rehua syödään enemmän kuin koostumukseltaan samanlaista mutta jälkisadosta tehtyä rehua. Palkokasveja tai kokoviljasäilörehua sisältävän säilörehun vapaaehtoinen syönti on suurempi kuin pelkistä nurmiheinistä tehdyn koostumukseltaan vastaavan säilörehun. Vaikutukset ovat käyräviivaisia ja yhtälöitä kannattaa käyttää siten, että korkeintaan puolet säilörehun kuiva-aineesta on muita kasvilajeja myös tilanteissa, joissa niiden pitoisuus todellisuudessa on suurempi. Väkirehuannoksen suurentaminen vähensi säilörehun vapaaehtoista syöntiä siten, että korvaussuhde [vapaasti syötetyn säilörehun syönnin väheneminen, kun väkirehun saantia lisätään (kg KA/kg KA)] oli keskimäärin 0.47. Korvaussuhde ei kuitenkaan ollut lineaarinen vaan säilörehun syönti vähentyi enemmän kun väkirehuannokset olivat suuria. Väkirehun valkuaispitoisuuden suureneminen lisäsi säilörehun syöntiä käyräviivaisesti, mutta valkuaisen hajoavuuden lisääntyminen vähensi sitä. Väkirehun kuitupitoisuuden suureneminen lisäsi, mutta rasvapitoisuuden suureneminen vähensi säilörehun vapaaehtoista syöntiä. Väkirehun energiapitoisuuden muutokset lehmien energian saantiin ovat siis vapaalla säilörehuruokinnalla odotettua vähäisempiä. Yhdistämällä säilörehun ja väkirehun syönti-indeksit voidaan arvioida koko rehuannoksen syöntipotentiaali. Säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksejä voidaan hyödyntää kun arvioidaan, miten paljon rehuannoksen syönti muuttuu sen koostumusta muutettaessa. Säilörehuerän vaihtamisen yhteydessä voidaan syönti-indeksejä tarkastelemalla valita väkirehuannos siten, että kokonaissyönti ja maitotuotos pysyvät halutulla tasolla. Syönti-indeksien laskemiseen on Artturi-verkkopalvelussa (www.mtt.fi/artturi) käytettävissä laskurit. Rehuannoksen koostumuksen vaikutusten tunteminen lehmien vapaaehtoiseen syöntiin tekee mahdolliseksi lehmien ravintoaineiden saannin ja maidontuotannon mallintamisen ja mallien käytön ruokinnan optimoinnissa. Kun rehuannoksen vaikutukset syöntiin on mallinnettu, on jatkotutkimuksissa mahdollista selvittää eläintekijöiden vaikutusta syöntiin.

We map single energy CT (SECT) scans to synthetic dual-energy CT (synth-DECT) material density iodine (MDI) scans using deep learning (DL) and demonstrate their value for liver segmentation. A 2D pix2pix (P2P) network was trained on 100 abdominal DECT scans to infer synth-DECT MDI scans from SECT scans. The source and target domain were paired with DECT monochromatic 70 keV and MDI scans. The trained P2P algorithm then transformed 140 public SECT scans to synth-DECT scans. We split 131 scans into 60% train, 20% tune, and 20% held-out test to train four existing liver segmentation frameworks. The remaining nine low-dose SECT scans tested system generalization. Segmentation accuracy was measured with the dice coefficient (DSC). The DSC per slice was computed to identify sources of error. With synth-DECT (and SECT) scans, an average DSC score of 0.93±0.06 (0.89±0.01) and 0.89±0.01 (0.81±0.02) was achieved on the held-out and generalization test sets. Synth-DECT-trained systems required less data to perform as well as SECT-trained systems. Low DSC scores were primarily observed around the scan margin or due to non-liver tissue or distortions within ground-truth annotations. In general, training with synth-DECT scans resulted in improved segmentation performance with less data.

Syftet med den här studien är att bryta ner och beskriva processen om hur man skapar olika typer av ljud på en synthesizer. Underlaget för studien har varit böcker, videor och praktiskt erfarenhet. För att få praktisk erfarenhet har jag arbetat med att göra soundalikes av sammanlagt fyra poplåtar. Låtarna representerar fyra olika decennier och innehåller typiska syntljud för sin tid. Resultatet mynnade ut i en mall där det beskrivs hur man med fem steg kommer fram till nästan vilket ljud som helst.

Tutkimus käsittelee amerikkalaisen arkistoprofession syntyä ja jakautumista vuosien 1935–1956 välisenä aikana. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat arkistonhoitajan ammatin itsenäistymiseen historioitsijan ammatista 1930-luvulla. Se pyrkii myös vastaamaan kysymykseen miksi arkistoprofessio jakautui jo kahdessa vuosikymmenessä uudestaan archivistien ja records managereiden ammattikuntiin. Tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan professionalismi-tutkimuksen perspektiivistä, jossa määritellään erilaisia ammatteja yhdistäviä ja niitä hajauttavia tekijöitä. Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin amerikkalaisesta arkistoalan kirjallisuudesta sekä sen arkistoalan suurimman ammattijärjestön (The Society of American Archivists) lehdestä The American Archivistista. Keskeisimmät tekijät, jotka vaikuttivat arkistonhoitajan itsenäistymiseen historioitsijan professiosta, olivat ammatille keskeisten instituutioiden kuten Kansallisarkiston sekä arkistonhoitajien ammattiliiton perustaminen 1930-luvulla. Yhdysvaltain hallinto panosti 1930–1940 -luvuilla merkittävästi asiakirjahallinnollisiin toimenpiteisiin johtuen Suuren laman ja toisen maailmansodan aiheuttamasta asiakirjatulvasta. Nämä tekijät synnyttivät Yhdysvaltoihin uuden profession, joka erosi merkittävästi historioitsijan ammatista. Arkistoyhteisö identifioitui vielä kuitenkin pääosin historioitsijoihin, mikä oli ristiriidassa sen uuden asiakirjahallinnollisen roolin kanssa. Arkistoyhteisö jakautui kahteen ammatin eri roolia korostavaan blokkiin. Arkistonhoitajan professionalismin kannalta keskeiset instituutiot kuten arkistoalan koulutus, tutkimus ja sen ammattijärjestö eivät olleet kuitenkaan ehtineet vielä kehittyä tarpeeksi. Ammatti ei pystynytkään sisäistämään alan ristiriitaisia suuntauksia ja jakautui kahtia asiakirja-alan modernia ja sen historiallista aspektia palveleviin professioihin. Professionalististen tekijöiden lisäksi jakautumiseen vaikuttivat ainutlaatuinen amerikkalainen arkistoteoria ja sen asiankäsittelyjärjestelmä, jotka mahdollistivat kahden erillisen asiakirja-ammatin muodostumisen Yhdysvaltoihin.

Pohjois-Pohjanmaan Liminka muodosti ainutlaatuisen merenkohoamisen seurauksena syntyneen niittytasangon. Sen ympärillä sijoittuivat laajat metsä- ja suoalueet, jotka ovat niittyjen lisäksi houkutelleet eränkävijöitä ja talonpoikaisasutusta. Tässä pro gradussa tutkimuskohteena on Limingan asutuksen synty keskiajalta 1600-luvulle rajoittuen keskiajalla syntyneiden kylien Limingan, Rantakylän ja Virkkulan asutukseen. Tutkimusmenetelminä käytetään historiallista ja nimistöhistoriallista metodia. Päätutkimuskysymyksinä tarkastellaan 1) ensimmäisiä varhaisimpia asuttajia ja liikkujia 2) pysyvän talonpoikaisasutuksen syntyä ja 3) eri asutushistoriallisten alkuperien vaikutusta, ikää ja syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Tärkein nimistöhistoriallinen tutkimuskohde on Liminka-nimen alkuperän selvittäminen. Tutkimusaineisto koostuu historiallisista asiakirjoista: kartoista, vero- ja oikeuslähteistä. Toinen tärkeä lähdeaineisto on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimikokoelma, johon on kerätty Limingasta paikannimikokoelma ja Suomen ja sen lähialueiden yleiskokoelma 2,2 miljoonasta paikannimestä. Lisäksi hyödynnetään uudella tavalla maanmittauslaitoksen digitaalisia maastotietoja, kuten karttoja, ilmakuvia ja nimiaineistoja, joilla voidaan tutkia tarkemmin nimikohteita Limingassa ja vertailukohteissa. Liminkalaista paikannimistöä vertaillaan levikin perusteella muualla Suomesta ja sen lähialueilta löytyviin nimiin ja pyritään löytämään liminkalaisten nimien historiallinen alkuperä ja syntykonteksti. Limingan asutushistoriassa vanhin kerros on ohut saamelainen alkuperä. Vähäisesti tutkittu, mutta erittäin runsaslukuinen länsisuomalainen piirre on pystytty erottamaan yleissuomalaisesta nimistöstä. Länsisuomalainen nimistö osoittautui levikiltään varsin tarkkarajaiseksi, mutta nimistö syntyi pitkän ajan kuluessa. Tämä nimistö korostaa, että Liminka kuului länsisuomalaiseen asutushistoriallisen vaikutuksen alle. Asutushistoriallisen perustan runsaslukuisalla merkittävien paikkojen nimillä loivat hämäläis-yläsatakuntalainen laaja eräelinkeinoihin keskittynyt liikkuvuus Pohjanlahdenrannalla. Samalta aikakaudelta on löydettävissä myös ensimmäiset merkit syntyvästä talonpoikaisasutuksesta. Karjalaislähtöinen asutushistoriallinen kerrostuma syntyi puolestaan Novgorodin vallan lisääntymisestä 1200-luvulta alkaen. Itäinen vaikutus jatkui myöhemmin 1500- ja 1600-luvulla savolaisperäisenä uudisasutuksena. Suurin asutushistoriallinen liikehdintä tapahtui 1300-luvulta ja 1500-luvun alkuun mennessä, kun varsinaissuomalais-satakuntalainen talonpoikaisasutus otti haltuunsa varsinkin Liminganjoen alaosan. Samaan vanhat keskiaikaiset kylät Rantakylä ja Virkkula säilyivät taloluvultaan pieninä ja vakiintuneina. Limingan nimistö on nimilevikin perusteella varsin yhteneväinen Keski-Pohjanmaalta Oulujoelle sijoittuvan asutuksen kanssa, mutta sen pohjoispuolinen seutu poikkeaa alkuperältään Limingan asutushistoriasta. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikonasutuksen synty tarvitsee oman erityistutkimuksensa, jossa voidaan tarkastella tätä eroavaisuutta ja tutkia myös nyt esille tulleen hämäläisen vaikutuksen laajuutta, jota on aikaisemmin pidetty tällä alueella pienempänä.

Tässä kandidaatin tutkielmassa aiheena ovat varhainen vuorovaikutus sekä äitiys. Tavoitteena on selvittää, miten varhainen vuorovaikutus syntyy äidin ja vauvan välille ja miten se toteutuu. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, ja aineistoksi on kerätty kirjallisuutta varhaiseen vuorovaikutukseen ja äitiyteen liittyen. Kirjallisuuden avulla vastaan tutkimuskysymyksiin. Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä alkaa jo raskauden aikana ja siihen vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi äidin mielentila ja hänen saama tuki. Raskauden aikana äiti käy läpi kehityksellisiä vaiheita ja lopulta saavuttaa äitiyden tunteen. Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus on merkittävää; sen avulla on saatu tietoa varhaisen vuorovaikutuksen yleis- ja ominaispiirteistä. Tämän tiedon avulla voidaan tukea ja ohjata vauvan kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Varhainen vuorovaikutus rakentuu monien tekijöiden kautta. Pohjana vuorovaikutukselle on äidin kokema raskaus, sen aikaiset mielikuvat tulevasta lapsesta sekä mielentila. Jo raskauden aikana äiti ja sikiö ovat tietynlaisessa vuorovaikutuksessa, sillä he tuntevat toistensa liikkeet ja sikiölle tulee tutuksi esimerkiksi äidin sydämen syke ja puheääni. Vuorovaikutussuhteeseen vaikuttaa sekä äidin että vauvan ominaisuudet ja käytös. Tärkeää varhaisessa vuorovaikutuksessa ovat fyysinen läheisyys ja äidin ja vauvan välille muodostuva kiintymyssuhde. Vuorovaikutuksessa voidaan havaita myös yleisiä piirteitä esimerkiksi äidin käytöksessä. Jokainen varhainen vuorovaikutussuhde on kuitenkin omanlaisensa jokaisen äidin ja lapsen välillä.

Työn tavoitteena on tutkia yksilön uskon kielen merkitysten syntyä ja muutoksia. Työ pohjautuu Rauhalan (2014) ihmiskäsitykselle, Fornäsin (1998) kulttuuriteorialle ja Fowlerin (Oikarinen 1993 mukaan) uskon käsitteen määritelmälle. Niiden mukaisesti kielen merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa ympäröivän kulttuurin kanssa. Työni on kuvaileva ja integroiva kirjallisuuskatsaus. Siten erilaiset näkökulmat merkityksenantoon muodostuvat metodisesti ja perspektiiveiltään laaja-alaisen kirjallisuuden pohjalta. Meadin (1934 ja 1938, Sutinen 2003 mukaan) sosialisaatioteoria, Fowlerin (Oikarinen 1993 mukaan) uskon kehityksen teoria, Järveläisen(2000) uskonnollisten tunteiden teoria ja Hyrckin (1995 ja 2003) suhteessaolon perusmielikuvien teoria muodostavat teoreettisen perustan. Tarkastelen aihetta kriittisesti ja näistä tutkimuksista synteesiä muodostaen. Tarastin (2004) eksistentiaalisemiotiikan, Kristevan (1969) puhuvan subjektin ja Hännisen (2000) sisäisen tarinan avulla tarkastelen kulttuurin tekstien mahdollisuuksia henkilökohtaisessa merkityksenannossa. Käytän työssäni eksistentiaalis-fenomenologista lähestymistapaa. Se korostaa subjektiivisuutta, kehollisuutta ja kokemuksellisuutta merkitysten muodostumisessa ja muutoksessa. Siten oman subjektiivisuuteni tuon näkyväksi myös henkilökohtaisten päiväkirjamerkintöjen ja kuvitusteni kautta. Työni johtopäätökset kutsuvat kasvattajia pohtimaan omaa merkityksenantoaan ja maailmankuvaansa. Tunnistaessaan oman maailmankuvansa rakennusaineet kasvattaja pystyy tukemaan lasten merkityksenantoa luovassa leikissä. Tämä edellyttää sisällyttävän hoivan avulla transitionaalitilan tunnistamista ja ylläpitämistä. Työni on merkityksellinen kaikille kasvattajille. Merkityksenannon tukemisen tärkeys korostuu erityisesti niiden lasten kanssa, joiden elinympäristö ja maailmankuva on muuttunut voimakkaasti esimerkiksi erilaisten traumaattisten kriisien seurauksena.

Kondriitit ovat yleisin meteoriittityyppi, joiden nimi tulee niissä olevista jyvämäistä sulkeumista, kondreista. Kondriittien pääkomponentit ovat kondrit, perusmassa, metalli- ja sulfidirakeet ja refraktoriset sulkeumat. Kondrien reunat ympäröivät useimpia kondreja. Niitä on kahta päätyyppiä: hieno- ja karkearakeisia. Kondrit ja refraktoriset sulkeumat ovat Aurinkokunnan vanhinta kiinteää ainesta. Allenden CV3-kondriitin iäksi saatiin Pb-ajoituksella 4566,6 +/- 1,0 miljoonaa vuotta. Kondriittiluokat ovat hiili C-, tavalliset- ja enstatiitti (E)-kondriitit. Rumuruti (R)- ja Kakangari (K)-kondriitit ovat molemmat omat ryhmänsä. Lisäksi on olemassa ns. ryhmittelemättömiä kondriitteja. Kondriitit jaotellaan petrografisiin tyyppeihin 1–6. Esimerkiksi L6 on tavallinen L-kondriitti, jonka petrologinen tyyppi on 6. Kondriittien alkuainekoostumukset ovat samat kuin Auringolla volatiileimpia alkuaineita (H, C, N, O) sekä Li:tä ja B:a lukuunottamatta. Oliviini, pyrokseeni ja plagioklaasi ovat tavallisten sekä hiili- ja Rumuruti-kondriittien päämineraaleja. Niiden tärkeimmät opaakit mineraalit ovat kamasiitti, kromiitti ja troiliitti. Enstatiittikondriittien päämineraaleihin kuuluvat esim. enstatiitti, plagioklaasi, SiO₂ ja kamasiitti. Kondriittien metalli- ja sulfidifaasi koostuu pääosin kamasiitista, taeniitista ja troiliitista. Kondriiteista on löytynyt uusia mineraaleja ja kidemuotoja, kuten Khatyrkan CV3-kondriitin kvasikiteet ja Suizhoun L6-kondriitin xieiitti. Kondriiteissa on myös tähtienvälistä ainesta, esimerkiksi nanotimantteja. Kondriittien primitiivinen luonne kertoo niiden emokappaleiden välttyneen laajamittaiselta geologiselta muuttumiselta, ja kondriitit ovat todennäköisesti peräisin asteroideista ja komeetoista. Kaikkien tähän mennessä selvitettyjen kondriittien putoamista edeltävien kiertoratojen aphelit ovat Marsin ja Jupiterin välisellä pääasteroidivyöhykkeellä. Tämä viittaa siihen, että kondriitit olisivat lähtöisin sieltä. Eri meteoriittityyppien laboratoriospektrien ja tiettyjen asteroidien heijastusspektrien välillä on havaittu yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi asteroidi 2007PA8:n pinnan koostumuksen on havaittu vastaavan H-kondriittien koostumusta ja Itokawa-asteroidin pinnan koostumus on samanlainen kuin Bjurbölen L/LL4-kondriitilla. Suomesta on tähän mennessä löytynyt 14 meteoriittia, joista 10 on kondriitteja. Gradussa niistä on tutkittu Bjurbölen L/LL4-, Mikkelin (St. Michel) ja Valkealan L6- sekä Hvittiksen EL6-kondriitteja. Jokaisen kappaleesta tehtiin ohuthie, joita tutkittiin polarisaatiomikroskoopilla ja EPMA- ja FESEM-menetelmillä. Tavoitteena on selvittää kondriittien petrologiaa, mineraalikoostumusta ja syntyä. Bjurbölessä (H32) kondrit ovat selvästi erottuvia ja perusmassa on erittäin hienorakeista. Perusmassan seassa on opakkia Fe-Ni-metallia ja troiliittia. Mikkelissä (H35) kondrit erottuvat heikosti ja tekstuuri on vahvasti breksioitunut ja massamainen, näytteessä on suuria breksiahalkeamia. Näyte koostuu hienojakoisesta oliviini-ortopyrokseenimassasta, minkä joukossa on opaakkia Fe-Ni-metallia. Valkealan (H34) näyte on vahvasti rapautunut ja sillä on ruosteinen yleissävy. Myös suuria reksiahalkeamia, vaikkakin vähemmän kuin Mikkelissä. Joitain kondreja erottuu selvästi. Hvittiksessä (H33) kondreja ei näy, ja tekstuuri on uudelleenkiteytynyt. Kivessä on runsaasti metallipirotetta. Oliviinin Fo-pitoisuudet ovat H32-näytteessä 74,8–75,5 % ja H35-näytteessä 75,9– 77,5 %. H35-näytteessä EPMA:lla määritetyt kamasiitin Fe-pitoisuudet ovat 91,63 ja 93,12 % sekä Ni-pitoisuudet 6,28 ja 6,78 %. EPMA-mittauksilla mitatut H35-näytteen taeniitin Fe-pitoisuudet ovat 70,90 ja 65,60 %, Ni-pitoisuudet puolestaan ovat 28,85 ja 33,74 %. EPMA-mittauksilla määritetty H33-näytteen kamasiitin Fe-pitoisuus on 91,5–93,0 % ja Ni-pitoisuus 5,4–7,5 %. H33-näytteessä ortopyrokseenin MgO-pitoisuus on 39,5–40,2 %.

Suojeluskuntien perustaminen Keski-Pohjanmaalla oli alkanut kesällä 1917 ruotsinkielisillä alueilla ja rannikkopitäjissä. Ullavan suojeluskunta perustettiin syyskuussa tai 7.10.1917. Lähteiden suhteen on ristiriitaa milloin perustaminen tapahtui, mutta lokakuun seitsemäs päivä mainitaan useimmissa lähteissä perustamispäiväksi. Osa läheisten pitäjien suojeluskunnista oli perustettu aikaisemmin, mutta monet perustettiin vasta Ullavaa myöhemmin. Ullavan suojeluskunnan perustajana toimi kansakoulun opettaja Pietari Päivärinta, joka oli muuttanut Ullavaan Ylivieskasta. Päivärinta oli mahdollisesti saanut perustamiselle vaikutteita tai jopa kehotteita Keski-Pohjanmaalla liikkuvilta itsenäisyysaktivisteilta. Perustavassa kokouksessa Päivärinta puhui paikalle saapuneille suojeluskunnan perustamisen tarpeellisuudesta. Syiksi perustamiselle hän kertoi venäläisten sotilaiden aiheuttaman ilkivallan torjumisen ja yleisen järjestyksen pidon. Tämän lisäksi syynä oli itsenäistyminen Venäjästä ja itsenäistymisen turvaaminen tarpeen vaatiessa asevoimin. Perustavassa kokouksessa liittyi mukaan 10–20 miestä, joista valtaosa oli talonpoikia. Sukulaisuussuhteet näyttäytyivät vahvoina jo ensimmäisillä jäsenillä. Ullavan suojeluskunnan alkuajan toiminta koostui jäsenten harjoittamisesta ja erityisesti jäsenten keräämisestä. Toimintaa vaikeutti aseiden puute, aseita saatiin vasta vuoden 1918 puolella. Tämän lisäksi jotkin muistelmalähteet mainitsevat paikallisten punaisten uhkailujen vaikeuttaneen alkuajan toimintaa, mutta osa lähteistä ei anna uhkailuille juuri painoarvoa. Sisällissodan sytyttyä ja Pohjanmaan venäläisten sekä punaisten onnistuneen aseistariisunnan jälkeen Ullavan suojeluskuntaan liittyi yhä enemmän jäseniä. Tuolloin suojeluskuntaan liittyi myös naisia, joiden tehtäväksi tuli erilaiset tukitoimet, kuten varusteiden valmistus ja keräys suojeluskuntalaisille. Naisten toiminta oli samankaltaista muuallakin. Naisten, kuten suojeluskuntaan liittyneiden miestenkään kokonaismäärä ei lähteistä selviä. Ullavalaisia osallistui vapaaehtoisesti sotatoimiin helmikuusta 1918 lähtien. Helmikuussa liittyneet uudet jäsenet olivat usein keskenään sukua, tai heillä oli sukulainen, joka oli liittynyt jo aikaisemmin. Sosiaalinen verkosto oli siis sukulaisuuden kautta vahva. Koska mukaan liityttiin kyläkunnittain, on sosiaalinen verkosto muutenkin pienessä kunnassa ollut tiivis, koska kaikki ovat suurin piirtein tunteneet toisensa. Maaliskuussa 1918 pidettiin asevelvollisuuskutsunnat, jolloin jäsenyys ei enää ollut vapaaehtoista. Asevelvolliset lähetettiin joukkoyksikköihinsä ja sitä kautta rintamille. Pitäjään jäi paljon väkeä, ja moni sai vapautuksen muun muassa perheolojen ja epäluottamuksen vuoksi. Pitäjässä suojelukunnan työ jatkui valkoisen armeijan tukemisena ja paikallinen esikunta hoiti juoksevia asioita järjestäen vartioita pitäjään ja lähettäen paikallisia suojeluskuntalaisia vartiopalvelukseen Kokkolaan. Sisällissodan jälkeen suojeluskuntatoiminta hiljeni kauttaaltaan Keski-Pohjanmaalla ja Ullavassa näyttää toimineen ainoastaan esikunta. Valtakunnallinen suojeluskunta järjestö perustettiin elokuussa 1918. Ullavassa toimintaa yritettiin käynnistää uudelleen syksyllä 1918, mutta tässä ei onnistuttu. Suojeluskunnan toiminta saatiin käynnistettyä uudelleen vasta toukokuussa 1919, hieman sen jälkeen kun oma Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiiri oli perustettu. Sekavat piirirajat ennen omaa piiriä olivat vaikeuttaneet suojeluskuntatoimintaa kaikissa Keski-Pohjanmaan suojeluskunnissa. Uusia jäseniä Ullavan suojeluskuntaan liittyi vuoden 1919 puolella. Vuosina 1919–1920 toiminta näyttää olleen suuressa suosiossa, jäseniä oli 70–80, joka oli prosentuaalisesti pitäjän väkilukuun nähden hyvin paljon. Edelleen uusilla jäsenillä oli vahvat sukulaisuuden tuomat siteet muihin jäseniin. Vuosina 1919–1920 liittyneet uudet jäsenet myös osoittivat, ettei paikallisesta suojeluskunnasta tullut pelkästään vapaussoturien asevelikerhoa, vaikka mukana oli edelleen useita vapaussotureitakin. Valtaosa uusista liittyneistä oli talonpoikia, joka selittyy pitäjän elinkeinorakenteella. Mukana oli kuitenkin maalaistyöväkeä, eli he eivät arkaillet liittyä mukaan. Keskiluokan osuus jäi huomattavan pieneksi, joka selittyy myös pitäjän elinkeinorakenteella. Myöhemmin vuonna 1933 suoritetun suojeluskuntalaisten ammattitaustaselvityksen perusteella ullavalaisten suojeluskuntalaisten ammattitausta oli 100 % maanviljelijöistä koostuva. Suojeluskunnan toiminnan suosio alkoi laskea rajusti 1920-luvun alkupuolella, syynä tähän oli puutteet paikallisessa johdossa ja toiminnan organisoimisessa. Jäsenluku alkoi laskemaan huomattavasti. Toiminnan kannalta oli kuitenkin merkittävää oman toimitilojen saaminen, kun yhdessä paikallisen raittiusseuran ja nuorisoseuran kanssa rakennettiin yhteinen toimitalo 1923. Suojeluskunnan suhteet edellä mainittuihin järjestöön olivat läheiset, ja monet keskeiset jäsenet olivat samoja järjestöissä. Läheiset suhteet korostuivat yhteisten tilaisuuksien järjestämisenä. Suojeluskunnan uusi nousukausi alkoi 1924. Tämä johtui alipäällystön koulutustason noususta ja uudesta aluejärjestelmästä, jonka myötä vastuu sotilaallisesta koulutuksesta siirtyi paikallispäälliköltä ammattisotilaan haltuun. Kehitys oli samansuuntainen muissakin piirin suojeluskunnissa, eli aluejärjestelmän myötä kehitys muuttui myönteiseksi, kun harjoitustoiminnasta vastasi pääasiassa ulkopuolinen ammattitaitoinen taho. Toiminta aktivoitui aluejärjestelmän myötä huomattavasti ja harjoitukset muuttuivat säännölliseksi ja järkiperäisemmäksi. Tästä huolimatta jäsenluku väheni edelleen. Ullavan suojeluskunnan johto oli hyvin vakiintunutta koko sen toiminnan ajan. Lukuun ottamatta vuosina 1918–1920 tapahtuneita muutamia lyhyt aikaisia päällikkyyksiä, toimi vuosina 1920–1944 paikallisosastossa ainoastaan kolme eri henkilöä suojeluskunnan paikallispäällikkönä, ja he kaikki olivat Ullavasta kotoisin olevia maanviljelijöitä. Ullavan Lotta Svärd paikallisosasto perustettiin piirin paikallisosastoista viimeisimpien joukossa vuonna 1926. Syynä myöhäiselle perustamiselle oli suojeluskunnan vähäinen toiminta. Lottien toiminnan käynnisti piirijohtokunnasta pitäjässä vieraillut lotta. Ensimmäisenä vuonna ei liittynyt montaa jäsentä, syynä olivat muun muassa pitäjän vähäinen väkiluku ja etäisyydet. Paikallisosaston puheenjohtajaksi nousi kansakoulun opettaja, joka oli erittäin tyypillistä paikallisosastoille. Kuitenkin jo perustamisvuonna johtaja vaihtui, jolloin puheenjohtajaksi tuli ompelijatar Martta Saari, joka toimi puheenjohtajana paikallisosaston loppuun saakka. Martta Saaren sisko toimi paikallisosaston sihteerinä myös pitkään, aina vuoteen 1942 saakka. Näin vakiintunut johto oli harvinainen. Ensimmäisenä vuonna oli perustettu lottaosasto myös Haapalaan, mutta toiminta lakkasi jo vuoden kuluessa, sillä Haapalassa ei ilmeisesti ollut suojeluskunta- ja lottatyölle myötämielistä väestöä tarpeeksi. Lottien toiminta ensimmäisinä vuosina oli vähäistä, lähinnä suojeluskunnan muonittamista ja tarjoilun järjestämistä suojeluskunnan tilaisuuksissa. Toiminnan vähäisyyteen nähtiin syynä erityisesti paikallisosaston vähävaraisuus. Toiminta virkistyi vuonna 1929, kun Kirkonkylän kyläosasto perustettiin. Uuden kyläosaston perustaja oli pitäjään muuttanut kansakoulun opettaja Ilmi Suvanto, jolla oli kokemusta lottatyöstä, hän oli pitkään myös pitäjän ainut kurssin käynyt lotta. Ilmi Suvannon myötä jäsenmäärä kasvoi huomattavasti ja toiminta tuli koskemaan laajemmin pitäjää, kun se aikaisemmin oli keskittynyt vain Alikylälle, jossa paikallisosasto oli. Toiminta alkoi organisoitua paremmin kun jaostojako tehtiin 1930-luvun alussa. Jaostojako näkyi kuitenkin vain paperilla, sillä lotat yhdessä toimivat kaikissa vaadituissa tehtävissä jaostoista huolimatta. Pula-aika 1930 luvun alussa vaikeutti toimintaa, sillä iltamat eivät enää muodostuneet kannattavaksi toiminnaksi ja kannattavia jäseniä jouduttiin erottamaan ilmeisesti siksi, että he eivät maksaneet jäsenmaksua. Pula-aika kuitenkin aikaansai yleishyödyllistä toimintaa pitäjässä, kun kerättiin ruokaa ja muita tarpeita hätää kärsiville. Lottien toiminta pitäjässä laajeni, kun Haapalan kyläosasto perustettiin uudelleen vuonna 1934. Ilmapiirin Haapalassa kerrottiin edelleen olevan lotta- ja suojeluskuntavastainen, ja toimintaa vaikeutti myös lottapukujen puute, sillä jäsenillä ei ollut varaa hankkia vaadittavia varusteita. Haapalassakin kyläosaston johtoon astuivat kansakoulun opettajat, jotka olivat muuttaneet Ullavaan muualta. Toiminta oli edelleen lähinnä suojeluskunnan avustamista, mutta mukaan tuli lottien urheilutoiminta prosenttikilpailujen muodossa. Vuonna 1935 perustettiin lottien tyttöosastot Alikylälle ja Kirkonkylälle. Tyttöosastojen johdossa toimi opettajia aina järjestön lakkauttamiseen saakka. Tyttöosastoon liittyi jäseniä heti huomattavan paljon. Keski-Pohjanmaalla tyttöosastot vetivät mukaan 1930-luvulla muutenkin suhteellisesti enemmän jäseniä kuin yleensä muissa piireissä. Vuosina 1936–1938 Ullavan lottien toiminta oli vähistä ja toimintatavat vakiintuneita, koostuen enimmäkseen suojeluskunnan tukemisesta ja omien työiltojen, myyjäisten ja iltamien järjestämisestä. Koulutettujen lottien määrä pysyi edelleen alhaisena, syynä tähän oli, ettei paikallisosastolla ollut varoja järjestää pitäjässä kursseja, eikä lähettää lottia muihin pitäjiin kursseille. Jäsenmäärissä ei tapahtunut suuria muutoksia vuosina 1936–1938, sillä uusia jäseniä liittyi vuosittain enää vähän, ja vanhojakaan ei eronnut paljoa. Lottatoiminta oli ilmeisesti saavuttanut valtaosan potentiaalisista jäsenistään pitäjässä. Liittyneille uusille jäsenille oli yhteistä nuori ikä ja edelleen sukulaisuussuhteet. Lotissa oli jäseninä jo toisen polven lottia, joiden äidit olivat olleet mukana aikaisemmin tai isät olivat olleet suojeluskunnassa. Vaikka lottien johto pysyi vakiintuneena, huomattavaa on että paikallisen suojeluskunnan johtoon nousi lottien paikallisosaston puheenjohtajan ja sihteerin veli. Sukulaisuussuhteet olivat paikallisosastojen johdon suhteen tiiviit. Vuonna 1939 syttynyt talvisota mullisti Ullavan lottien toiminnan, sillä toiminasta tuli monimuotoisempaa ja huomattavasti aktiivisempaa. Tukitoiminnan kohteeksi tuli sodan myötä suojeluskuntien sijaan puolustusvoimat. Vuonna 1939 ei sodasta huolimatta liittynyt huomattavaa määrää uusia jäseniä. Varsinainen jäsenryntäys tapahtui kuitenkin talvisodan myötä, mutta vasta vuoden 1940 puolella, jolloin jäseniä liittyi enemmän kuin yhtenäkään vuonna aikaisemmin tai jälkeen vuoden 1940. Sodan tuoma uusi toiminnan muoto oli komennukset, joita tapahtui kotipitäjissä ja sen ulkopuolella. Vielä talvisodan aikana komennukselle ei lähtenyt suuria määriä lottia, vaikka suhteutettuna pitäjän väkilukuun ja muista piirin paikallisosastoista lähteneisiin, heitä oli kohtuullisen paljon. Toiminta talvisodan aikana koostui lähinnä varusteiden valmistamisesta armeijalle, sekä hieman sodan jälkeen järjestettävistä sankarihautajaisista. Toiminnan laajenemisen suhteen merkittävä tapahtuma oli hieman talvisodan jälkeen perustettu Rahkosen kyläosasto. Toiminta oli laajentunut nyt huomattavasti, koskien paremmin koko pitäjää. Talvisodan jälkeen toiminta hiljalleen väheni. Jatkosodan alkaminen 1941 aktivoi lottien toiminnan uudelleen. Armeijan tukeminen muodostui jälleen sodan myötä lottien keskeiseksi tehtäväksi. Armeijan tukeminen koostui varusteiden valmistamisesta ja sotilasleivän leipomisesta, sekä muonituksen järjestämisestä. Tämän lisäksi tehtävänä oli siirtolaisten tukitoiminta ja sotainvalidien tukemien, molempia näitä oli tosin tehty jo talvisodan aikana. Komennuksien määrä jatkosodan aikana kasvoi, mutta tarkkoja lukuja rintamalla komennuksella olleista ei lähteissä ole. Jäseniä liittyi vuonna 1941 sodan lisää, mutta ei niin paljoa kuin vuonna 1940. Seuraavan kerran määrä jäseniä liittyi vuonna 1943, vuoden 1944 liittyneistä ei ole tietoa. Jatkosodan aikana paikallisosaston jäsenmäärä joka tapauksessa nousi huippuunsa, hieman yli 70:neen. Tämä oli koko piirin suhteen huomattavan paljon, kun määrä suhteutetaan pitäjän väkiluukuun. Sukulaisuussuhteet olivat edelleen leimallisia uusille jäsenille, kuten ne olivat olleet koko paikallisosaston toiminnan ajan. Jatkosodan aikana sukulaisuussuhteet kuitenkin korostuivat entisestään, sillä mukana saattoi yhdestä perheestä olla kaikki naispuoliset sisarukset, jotka ikänsä puolesta pystyivät liittymään. Jatkosodan aikana yhteinen toiminta suojeluskunnan kanssa kasvoi, kun perustettiin yhteinen valistustoimikunta. Tyttöosaston toiminta jatkui sodan aikana, mutta se koostui nyt lähinnä aikuisten lottien auttamisesta, eli armeijan tukitoiminnasta. Ongelmana tyttöosaston toiminnalle vuonna 1943 mainitaan kunnollisen johdon puute, kun pitkäaikainen tyttötyön johtaja oli muuttanut pitäjästä. Mahdollisuudet tyttötyölle kuitenkin nähtiin hyväksi, sillä pitäjässä nähtiin olevan paljon potentiaalisia jäseniä. Toiminta päättyi syksyllä 1944 Ullavan suojeluskunnan ja lottien osalta järjestön lakkauttamiseen. Ennen lakkauttamista oli ilmeisesti saatu tieto toiminnan lopettamisesta, sillä järjestön omaisuutta oli alettu lahjoittamaan muille tahoille. Ullavan suojeluskunnille ja lotille oli koko niiden toimikauden leimallista jäsenistön väliset sukulaisuussuhteet. Taustaltaan useimmat jäsenistä olivat molemmissa paikallisosastoissa kotoisin maanviljelijäperheistä, jonka selittää pitäjän elinkeinorakenne. Lottiin liittyneille oli ominaista nuori ikä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Lottien toiminnalle antoi leimansa vähävaraisuus ja koulutuksen puute, joka hankaloitti toimintaa. Paikalliselle suojeluskunnalle ja lottatoiminnalle oli yhteistä se, että se oli riippuvainen pitäjään ulkoapäin muuttavista henkilöistä tai henkilöistä, jotka muuten vaikuttivat ulkoapäin. Suojeluskunnan paikallispäälliköt olivat paikallisia, mutta aluejärjestelmän aluepäälliköt, jotka vastasivat sotilaallisesta koulutuksesta, eivät olleet paikallisia. Lottien paikallisosaston johto säilyi kokoajan syntyperäisillä ullavalaisilla, mutta kyläosastojen johtajat olivat Rahkosta lukuun ottamatta pitäjään muuttaneiden kansakoulunopettajien käsissä, jotka olivat toiminnan suhteen kantavana voimana. Suojeluskunnan suosio pitäjässä oli voimakasta vapaussodan huumassa 1919–1920 luvun vaihteessa, mutta laski pian tämän jälkeen, toiminnan keskittyessä pääasiassa Alikylälle. Toiminta näki uuden kukoistuksen 1920-luvun puolivälistä alkaen. Lähteiden vähyyden vuoksi toiminnasta on vaikea tehdä suurempia johtopäätöksiä, mutta lottien lähteisiin tukeutuen, toiminta on 1930-luvun lopulla ollut vähäistä. Lottien toiminta alkoi vähäisenä, mutta aktivoitui pula-ajasta huolimatta 1930 luvun alkupuolella. Kolmekymmentä luvun loppua kohden lottien toiminta näyttää olleen vähäistä, mutta sodan sytyttyä toiminta aktivoitui vetäen puoleensa huomattavasti uusia jäseniä. Alueellisesti lottien toiminta oli suosittua Alikylällä, josta se vähitellen 1929 levisi Kirkonkylälle, 1934 Haapalaan ja 1940 Rahkoseen. Ullavan lotat näkivät toimintansa koko toimikautensa ajan pienenä ja vähäisenä sekä yksipuolisena, mutta kuitenkin tärkeänä osana suurta kokonaisuutta. Edellytykset toiminnalle nähtiin periaatteessa olleen hyvät, sillä paikallisessa väestössä nähtiin paljon potentiaalia, mutta mukaan ei saatu niin paljon jäseniä kuin toivottiin.

En fallstudie i huruvida mångfalden av valmöjligheter och funktioner i en modern synth påverkar musikskapandeprocessen. Undersökningen fokuseras på att undersöka hur dagens kompositörer använder sig av ljudskapande i moderna synthar. Syftet med denna undersökning är att se om mångfald av funktioner i en modern synth påverkar musikskapandet, för att ge läsaren en tankeställare angående arbetsflödet i sitt musikskapande, så att en effektivisering av processen kan tillämpas och att om möjligt, ge rum för mera musikskapande och mindre teknikförståelse. Denna undersökning gjordes genom att genomföra ett antal intervjuer samt en kompletterande enkätundersökning. Slutstsen jag kommit fram till är att en mångfald av funktioner påverkar musikskapandet, antingen negativt eller positivt beroende på genre och kompositörens erfarenhet av synthar.

La propulsion a��robie �� grande vitesse est depuis longtemps identifi��e comme l'un des prochains sauts technologiques �� franchir dans le domaine des lanceurs spatiaux. Cependant, les v��hicules hypersoniques (HSV) fonctionnant dans des domaines de vitesse extr��mement ��lev��es, de nombreuses contraintes et incertitudes entravent les garanties des propri��t��s des contr��leurs. L'objet de cette th��se est d'��tudier la synth��se de commande d'un tel v��hicule.Pour commencer, il s'agit de d��finir un mod��le repr��sentatif d'un HSV exploitable pour la commande. Dans ce travail, nous construisons deux mod��les de HSV. Un pour la simulation en boucle ferm��e, et le second afin de poser pr��cis��ment le probl��me de commande.Nous proposons ensuite une synth��se de commande de la dynamique longitudinale dans le plan vertical de sym��trie. Celle-ci est robuste aux incertitudes de mod��lisation, tol��rante �� des saturations, et n'excite pas les dynamiques rapides n��glig��es. Ses propri��t��s sont ��valu��es sur diff��rents cas de simulation. Puis, une extension est propos��e afin de r��soudre le probl��me de commande simultan��e des dynamiques longitudinale et lat��rale, sous les m��mes contraintes.Ce r��sultat est obtenu par une assignation de fonction de Lyapunov, suite �� une ��tude des dynamiques longitudinale et lat��rale. Par ailleurs, pour traiter les erreurs de poursuite dues aux incertitudes de mod��lisation, nous nous int��ressons au probl��me de r��gulation asymptotique robuste par retour d'��tat. Nous montrons que cette r��gulation peut ��tre accomplie en stabilisant le syst��me augment�� d'un int��grateur de la sortie. Ceci constitue une extension de la structure de contr��le proportionnel-int��gral au cas des syst��mes non lin��aires.