Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Seurakunnat“
Geben Sie eine Quelle nach APA, MLA, Chicago, Harvard und anderen Zitierweisen an
Inhaltsverzeichnis
Machen Sie sich mit den Listen der aktuellen Artikel, Bücher, Dissertationen, Berichten und anderer wissenschaftlichen Quellen zum Thema "Seurakunnat" bekannt.
Neben jedem Werk im Literaturverzeichnis ist die Option "Zur Bibliographie hinzufügen" verfügbar. Nutzen Sie sie, wird Ihre bibliographische Angabe des gewählten Werkes nach der nötigen Zitierweise (APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver usw.) automatisch gestaltet.
Sie können auch den vollen Text der wissenschaftlichen Publikation im PDF-Format herunterladen und eine Online-Annotation der Arbeit lesen, wenn die relevanten Parameter in den Metadaten verfügbar sind.
Zeitschriftenartikel zum Thema "Seurakunnat"
1
Uotila, Merja. „Maaseutuväestön matkat muualle“. Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, Nr. 3 (17.06.2021): 7–23. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.107727.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Analysoin artikkelissani maaseutuväestön liikkuvuutta 1840-luvun aikana kahdessa maaseutupitäjässä: Hämäläisessä Hollolassa ja karjalaisessa Jaakkimassa. Lähdeaineistona toimivat niin kutsutut annettujen todistusten diaarit, joihin papit kirjasivat muistiin heiltä pyydetyt erilaiset todistukset. Lähdeaineisto antaa kuitenkin vain tilaisuuden hahmottaa liikkuvuuden rajoja, sillä kirkon hallintoarkistoon kuuluvia annettujen todistusten diaareja ei ole pidetty tai säilynyt kovinkaan monesta seurakunnasta. Artikkelissani kysyn, ketkä yleensä lähtivät liikkeelle oman kotipitäjän ulkopuolelle, miksi ja millaisin todistuksin? Samalla selvitän liikkuvuuden kontrollointiin liittyviä yleisiä seikkoja ja annettujen todistusten luonnetta. Kahden erilaisen seurakunnan vertailu paljastaa hyvin erilaisen kuvan 1840-luvun liikkuvuudesta: Karjalasta oli totuttu kulkemaan Pietarissa, Hämeestä ja Hollolasta väki kävi Helsingissä etsimässä tilapäisiä työtilaisuuksia. Maaseutuväestön erilaisiin liikkumissuuntiin vaikuttivat niin muuttorajoitukset kuin lähtöpitäjien taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä maantiede. Suomi ei ollut yhtenäinen maa.
2
Häkkinen, Kaisa, und Jorma Hannikainen. „Tukholman suomalaisen seurakunnan luterilainen graduale“. Sananjalka 55, Nr. 1 (01.01.2013): 100–127. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86723.
Der volle Inhalt der Quelle
3
Fyrqvist, Sami, und Pekka Metso. „Suomen ortodoksisen kirkon papisto kanonisessa traditiossa ja kirkkolaissa“. Ortodoksia 63 (08.12.2023): 137–67. http://dx.doi.org/10.61560/ortodoksia.131888.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Artikkelissa tutkitaan miten kanoninen perinne ja suomalainen kirkkolainsäädäntö säätelevät Suomen ortodoksisen papiston asemaa ja hallinnollisia tehtäviä. Tutkimus nousee Suomen ortodoksisen kirkon kahtalaisesta perustasta: sitä määrittävät yhtäältä ortodoksisen kirkon kanonit, toisaalta Suomen lainsäädäntö. Niiden väliseen suhteeseen liittyy ajankohtainen keskustelu kanonisen perinteen ja valtiollisen lainsäädännön sovittamisesta. Artikkeli osoittaa, että kanonit ja kirkkolaki edustavat monella tapaa erilaista ymmärrystä papiston hallinnollisesta asemasta ja tehtävistä. Kanoninen traditio on korostuneen piispakeskeinen, mikä näkyy hiippakuntakeskeisyytenä ja piispainkokouksen asemassa paikalliskirkon ylintä valtaa käyttävänä elimenä. Piispoja lukuun ottamatta papiston hallinnollinen asema on kapea eikä seurakunnilla ole itsenäisyyttä hiippakunnasta. Kirkkolainsäädännön mukaan korkein valta kirkossa on maallikkoenemmistöisellä kirkolliskokouksella, jossa papisto on laajasti edustettuna. Kirkon yleiseen hallintoon osallistuvat hiippakuntapiispojen lisäksi maallikkojen ja papiston edustajat. Kanoninen perinne ei tunne kirkkoherran tointa, jolla on kirkkolainsäädännössä keskeinen rooli seurakunnan hallinnossa. Oletettavasti jatkossakin hyväksytään kanonisen perinteen ja maallisen lainsäädännön jännitteisyys, mutta Suomen ortodoksisen kirkon hallinonuudistuksen prosesseissa etsitään keinoja niiden nykyistä parempaan sovittamiseen.
4
Kallatsa, Laura, und Sini Mikkola. „”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020“. Uskonnontutkija - Religionsforskaren 9, Nr. 2 (18.12.2020). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i2.100611.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Keväällä 2020 Suomi siirtyi poikkeusoloihin COVID-19-epidemian vuoksi. Maailmanlaajuinen pandemia vaikutti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämään. Myös kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä, vietettiin poikkeusoloissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensiksi, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluksia toteutettiin seurakunnissa keväällä 2020, erityisesti pääsiäisenä. Toiseksi kysymme, millaisin prosessein seurakunnissa päätettiin ehtoollisen viettämisestä tai viettämättä jättämisestä. Kolmanneksi tutkimme, millä tavoin kirkkoherrat (N=141) kokivat pääsiäisajan ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen tai niiden puuttumisen.
Empiirinen tutkimusaineistomme kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Päätutkimusmenetelmämme on aineistolähtöinen induktiivinen sisällönanalyysi. Laadullisen analyysin tukena käytämme määrällistä tutkimusotetta. Tutkimuksemme teoreettisena selkänojana ovat seurakuntien toiminnan digitalisoitumista sekä yhteyden kokemista, osallisuutta ja läsnäoloa tarkastelevat tutkimukset (esim. Joenperä 2013; Berger 2018).
Tutkimuksemme mukaan kevään 2020 poikkeusoloilla oli merkittävät vaikutukset seurakuntien jumalanpalveluselämään, etenkin ehtoollisen viettämiseen. Yli puolessa seurakuntia ehtoollista ei vietetty lainkaan poikkeusolojen aikana, ei edes pääsiäisenä. Ehtoollista pääsiäisenä viettäneet kirkkoherrat kuvailivat kokemuksiaan varioivasti, kun taas ehtoollista viettämättömät sanoittivat tunteitaan ja kokemuksiaan selvästi homogeenisemmin. Erityisesti kaipauksen ja yhteyden teemat korostuivat. Tutkimukseemme osallistuneiden kirkkoherrojen kokemukset ja tunteet eivät ole ainoastaan yksityisiä ja henkilökohtaisia, vaan niihin linkittyy vahva sosiaalinen ulottuvuus. Useimmat kirkkoherrat tahtoivat kulkea yhteisrintamassa koko seurakunnan kanssa, minkä vuoksi pienelle, rajatulle joukolle tarkoitettuja ehtoollisia ei valtaosin haluttu järjestää. Sen sijaan seurakunnat pyrkivät vahvistamaan seurakunnan yhteyttä esimerkiksi panostamalla jumalanpalvelusten striimaamiseen eli suoratoistoon.
5
Teräväinen, Rosa. „Osallisuuteen pyrkivä ruoka-apu myrskyn silmässä. Diskurssianalyysi ruoka-apuun liittyvistä verkkokeskusteluista vuosina 2017–2018“. Diakonian tutkimus, Nr. 1 (23.06.2021). http://dx.doi.org/10.37448/dt.97401.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Abstract: Community dining – social inclusion or remunerativeness?
Discourse analysis of online debates on food assistance in 2017–2018 (97 sanaa)
This article examines online forum discourses of the debates on charitable food assistance in 2017–2018. The main topic of the debates is the shift from “conventional breadlines” towards a more socially inclusive and community-oriented food assistance model. The results reveal three main discourses which approach charitable food assistance in variant ways from variant perspectives while producing different kind of representations of social inclusion and poverty. Interestingly, discourses approaching food assistance from outsiders’ perspective support the shift towards a more socially inclusive food assistance whereas the only discourse from insiders’ perspective opposes the changes in the assistance.
Tiivistelmä (100 sanaa)
Leipäjonoja eli pääasiassa vähävaraisille tarkoitettua maksutonta ruoka-apua on viime vuosina pyritty kehittämään sosiaalisesti osallistavamaksi. Muun muassa pääkaupunkiseudulla monet seurakunnat ja kolmannen sektorin ruoka-aputoimijat ovat viime vuosina integroineet ruuanjaon yhteyteen osallisuutta edistämään tähtääviä yhteisöruokailuja. Tässä artikkelissa tutkin, millaista keskustelua muutokset ruoka-avussa herättivät Helsingin Sanomien ja Ylen uutisten kommenttipalstoilla vuosina 2017–2018. Diskurssianalyysin avulla verkkokeskusteluista hahmottuu kolme erilaista ja eri näkökulmista ruoka-apua tarkastelevaa diskurssia, jotka suhtautuvat osallisuuteen ja köyhyyteen eri tavoilla näkökulmastaan riippuen. On mielenkiintoista, että ruoka-apua ulkopuolelta tarkastelevissa diskursseissa osallisuuden edistämiseen ja yhteisöruokailuihin suhtaudutaan myönteisesti. Sen sijaan ainoassa ruoka-avussa käyvien näkökulmasta, eli ruoka-apua sisäpuolelta tarkastelevassa diskurssissa osallisuuteen ja yhteisöruokaluihin suhtaudutaan kriittisesti.
6
Kapuinen, Petri, Hannele Partanen, Seppo Pentti und Matts Nysand. „Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina“. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, Nr. 21 (31.01.2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76792.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Kuntien viherympäristönhoidossa pyritään ulkoistamiseen ja seutukunnallistamiseen sekä tilaaja-tuottaja –malliin kustannuspaineiden ja henkilöstön nopean eläköitymisen takia. Viljelijät osallistuvat hoitoon vuokraamalla kunnilta peltoa tuottaen maisemapeltoa vastaavaa ympäristöelementtiä sekä urakoitsijoina tehtävissä, joissa vaaditaan nimenomaisesti maanviljelytaitoa ja sitä vastaavaa koneistusta. Näissä tehtävissä viljelijöiden käytön osuus ei edes juuri voisi enää nousta lukuun ottamatta niittymäisesti hoidettavien alueiden eli maisemaniittyjen hoitoa samantapaisena toimintamuotona kuin maisemapeltojenkin hoidossa.Maatiloilla olisi kalustoa myös muihin tehtäviin, mutta he joutuvat kilpailemaan niissä samoista lähtökohdista muiden urakoitsijoiden kanssa. Tällöin ammattitaito nimenomaisesti urakoitsijana nousee hallitsevaksi. Yli puolet kunnista oli käyttänyt ja lähes neljännes oli halukas jopa lisäämään viljelijöiden käyttöä urakoitsijoina, mutta sitä rajoittaa ilmeisesti sopivien tehtävien ja määrärahojen määrä. Seurakunnat käyttävät viljelijöitä tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi katsomassaan laajuudessa ja nimenomaisesti peltojen viljelyssä. Niiden näkemykset olivat varsin selviä ja oman työn käytön osuus oli suuri sekä rahanpuute kuntienkin rahapulaa suurempi. Määrärahat tuskin ovat merkittävästi lisääntymässä, vaikka niistä on eniten puutetta. Seuraavaksi eniten on pula vihertoimesta vastaavien ajasta ja sitten suorittavasta työvoimasta. Haluja ottaa uusia alueita hoidon piiriin kuitenkin on.Suurin osa kuntien avoimista alueista on näkyvillä paikoilla. Hoitamattomat alueet painottuvat vähemmän näkyvillä paikoilla, mutta niitä on runsaasti myös näkyvillä paikoilla. Resurssien puute näkyy pusikoituvina peltoina. Hoidettavien alueiden laajentaminen samalla rahalla on mahdollista siirtämällä alueita A-hoito- ja käyttöluokista edullisimpiin maaseutumaisesti hoidettaviin B-hoito- ja käyttöluokkiin, joita yleisö arvostaa ainakin kohtuullisena osuutena yhtä korkealle kuin rakennettua viherympäristöä. Kuntissa on kuitenkin selvää epävarmuutta asukkaiden toiveista, minkä takia lähes puolessa kunnista epäröidään muuttaa rakennettua viherympäristöä maaseutumaisesti hoidettavaksi. Asiaan voitaisiin vaikuttaa heidän kouluttamisellaan ja tutkimuksilla, joissa asukkaiden mieltymyksiä selvitettäisiin ja tietoisuutta niistä lisättäisiin. Muutos lisäisi viljelijöille sopivien hoitokohteiden osuutta ja määrää.Parhaiten viherympäristönhoitotöihin olisi aikaa kasvinviljelytiloilla, joiden kalusto sopii parhaiten maisemapellon viljelyyn, viheralueiden peruskunnostukseen ja maisemaniittyjen niittoon. Kerättäessä niittojäte tarvitaan tyypillistä nautakarjaeläintilan kalustoa, jota saattaa olla kasvinviljelytilalla karjatalousajalta.Maataloustyökoneet saattavat olla liian isoja ja raskaista joihinkin viherympäristönhoitotöihin paikkojen ahtauden tai maan märkyyden takia, mutta liian keveitä joihinkin maansiirtotöihin tai rakenteellisesti liian heikkoja kestämään yleisillä viheralueilla usein esiintyviä vierasesineitä. Varsinkin vierasesineistä vapaa viheralueilta poistettu biomassa voidaan hyödyntää maatilalla eri tarkoituksiin. Maatilojen koneiden hyödyntämättömyys saattaa johtua myös pelkästään siitä, että maatilojen koneiden soveltuvuutta ei vain tunneta viheralan ammattilaisten keskuudessa. Pitkät sopimukset mahdollistaisivat suunnitelmalliset investoinnit, joissa voidaan ottaa huomioon myös sen soveltuvuus viherympäristönhoitourakointiin, jotka saattavat avata mahdollisuuden edullisiin rahoitusvaihtoehtoihin.
7
Siirto, Ulla Katriina. „Leevi Launonen (toim.). Hyvällä sydämellä: Kohti diakonista seurakuntaa“. Diakonian tutkimus, Nr. 1 (20.06.2024). http://dx.doi.org/10.37448/dt.145117.
Der volle Inhalt der Quelle
8
Kallio-Seppä, Titta, und Annemari Tranberg. „Mullankaivajat-hanke Menneisyyden metsästäjät Muoniossa“. Muinaistutkija, Nr. 2 (06.10.2023). http://dx.doi.org/10.61258/mt.136054.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Mullankaivajat-hanke Menneisyyden metsästäjät Muoniossa järjestettiin Tornionlaakson museon alueellisen museotoiminnan vastuualueen pohjoisimmassa kunnassa Muoniossa 15.–29.8. ja 6.–9.9.2022. Hanke toteutettiin yhteistyössä Muonion yhtenäiskoulun, Muonion seurakunnan ja Oulun yliopiston kanssa. Yhteisöarkeologisella kurssilla Muonion yhtenäiskoulun 5. ja 6.-luokkien oppilaat pääsivät opettajineen tutustumaan kotiseutunsa historiaan, kotiympäristön havainnointiin ja arkeologiseen tutkimukseen laaja-alaisesti aina Muonion kivikaudesta Lapin sodan tapahtumiin saakka. Tässä artikkelissa käymme läpi hankkeen etenemistä ja sen tuloksia.
9
Korkalainen, Samuli. „"Sun työsi, kallis Jeesus, on elonkutsunain"“. Etnomusikologian vuosikirja 35 (07.12.2023). http://dx.doi.org/10.23985/evk.127126.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tässä artikkelissa tarkastelen vuosina 1890–1962 toimineen Amerikan Suomalaisen Evankelis-Luterilaisen kirkon eli Suomi-Synodin pappien vaimojen identiteetin ja yhteiskunnallisen aseman muotoutumista, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten musiikki vaikutti niihin. Kysyn, olivatko pappien vaimot vain ahtaaseen sukupuolirooliinsa suostuneita, suorastaan alistuneita ihmisiä vai voisiko feministisellä luennalla löytää heidänkin toiminnastaan ripauksen aktivismia. Pappien vaimot mielsivät oman identiteettinsä miehensä työn kautta. Ensisijaista heidän elämässään oli seurakuntatyö eli pappilan emäntänä toimiminen, jota seurasi perheen äitinä oleminen. Näissä molemmissa tehtävissä pappien vaimot mielsivät itsensä ja perheensä esimerkiksi seurakunnan muille naisille ja perheille. Tämä havainto vertautuu pappisvalaan, jossa pappi lupasi elää niin, että hänen elämänsä oli esimerkkinä seurakunnalle. Pappien vaimojen mielessä tämä esimerkillisyys laajeni siis koskemaan myös heitä ja jopa perheen lapsia. He myös kokivat, että heillä oli tehtäväänsä kutsumus, samalla tavalla kuin aviomiehillään. Vuosina 1915–1962 toiminut Pappien Emäntien Sisarusliitto oli vertaisverkosto, joka kokoontui joka kesä eri puolilla Yhdysvaltoja järjestetyn Suomi-Synodin kirkolliskokouksen yhteydessä. Vuosina 1935–1954 yhteyttä pidettiin myös muutaman kerran vuodessa ilmestyneen, itse toimitetun, kopioidun ja postitetun Pappien Emäntien Mietteitä -lehden välityksellä. Vuosina 1940–1959 kirkolliskokouksen yhteydessä koottiin myös Pappien Emäntien Kuoro, joka esiintyi yksittäisissä tilaisuuksissa. Feministisestä näkökulmasta katsottuna juuri seurakunnan musiikista vastaaminen vaikutti mielikuviin naisista ja kohotti naisen asemaa amerikan- ja kanadansuomalaisissa yhteisöissä. Pappien vaimot olivat usein koulutettuja muusikoita. Papit koulutettiin Michiganin Hancockissa sijainneen Suomi-Opiston Teologisella osastolla, ja samassa opistossa oli myös runsaasti naispuolisia opiskelijoita sisältänyt Musiikkiosasto. Monet papit löysivät puolisonsa näistä Musiikkiosaston naisista. Kun vaimot sitten miestensä työn perässä muuttivat usein pieniin, syrjäisiinkin paikkoihin, veivät he musiikillisen sivistyksen mukanaan. Näin ammattimainen musiikin osaaminen kulkeutui paikkoihin, joita se ei ehkä muuten olisi saavuttanut. Artikkelin kansikuva: Suomi-Synodin pappein emäntiä yhteiskuvassa vuonna 1940.
10
Laitila, Teuvo. „Suomen juutalaisten vai Suomen juutalaispakolaisten tarina?“ Historiallinen Aikakauskirja 119, Nr. 3 (05.10.2021). http://dx.doi.org/10.54331/haik.112908.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Suomen juutalaisuuden historia on kokonaisuutena melko tutkimaton. Alan klassikko on Santeri Jacobssonin Taistelu ihmisoikeuksista (1951), jossa tekijä käsittelee juutalaisten asemaa Suomessa kansalaisoikeuksien myöntämisen ja toteutumisen näkökulmasta. Toinen kokonaisesitys aiheesta on Taimi Torvisen Kadimah (1989). Helsingin juutalainen seurakunta julkaisi vuonna 2006 Dan Kantorin ja muiden artikkelikokoelman Lechaim!, jossa juutalaiset ja ei-juutalaiset tutkijat valottivat Suomen juutalaisten historiaa. Uudelle kokonaishistorialle olisi siten tarvetta.
Dissertationen zum Thema "Seurakunnat"
1
Sariola, O. (Olavi). „Seurakunnan investointiedellytykset verrattuna seurakuntayhtymään“. Master's thesis, University of Oulu, 2012. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201211141055.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tiivistelmä. Tutkielmassa selvitetään seurakuntien tilinpäätöstietoja hyväksikäyttäen seurakuntien investointiedellytyksiä ja niiden mahdollista muuttumista, jos seurakunnat perustavat seurakuntayhtymän. Kuntakentän muutokset aiheuttavat muutoksia seurakuntien rakenteisiin. Ne joutuvat joko yhdistymään tai perustamaan seurakuntayhtymiä kuntaliitosten takia. Investoinneilla on pitkäaikaiset vaikutukset seurakunnan talouteen. Tästä syystä investointiedellytysten muuttuminen seurakuntayhtymiä perustettaessa on hyvä tietää.
Tutkimusote on ensisijaisesti päätöksentekometodologinen ja teoriaosuus painottuu liikekirjanpidon ilmenemismuotoihin julkishallinnossa. Teoriaosassa selvitetään myös tutkimuksen kannalta olennaiset käsitteet.
Seurakunnat toimivat rahoitusrakenteensa perusteella julkisella sektorilla, jonka pääasiallisena tulonlähteenä ovat verotulot. Investoinneilla ei haeta taloudellista tulosta vaan vaikuttavuutta. Tutkimuksen aineistona ovat kaikkien Kalajoen rovastikunnan seurakuntien tuloslaskelmat ja taseet vuodelta 2010 ja lähempään tarkasteluun otettujen Alavieskan, Haapajärven ja Ylivieskan seurakunnan tuloslaskelmat ja taseet myös vuodelta 2011 sekä investointisuunnitelmat vuosille 2012–2016. Niiden pohjalta investointiedellytyksiä tutkittiin Invest for Excel -ohjelmalla tehtävillä simulaatioilla.
Tutkimuksen perusteella seurakuntien investointiedellytykset voivat parantua perustamalla seurakuntayhtymä, erityisesti jos yhtymän perustavien seurakuntien pääomarakenne on erilainen. Niiden investointivara mahdollisesti kasvaa tai ne saavat lisää mahdollisuuksia rahoittaa investointinsa.
Tulosta voidaan hyödyntää seurakuntien suunnitellessa seurakuntayhtymän perustamista tai yhdistymistä yhdeksi seurakunnaksi. Se voi olla päätöksenteon tukena. Tulos on mahdollisesti yleistettävissä myös kuntasektorille, koska kuntien rahoitusrakenne on samankaltainen seurakuntien kanssa.
2
Vierula, J. (Janika). „”Mutta no kivointa tietenki oli seura…”:alakouluikäisten lasten kokemuksia seurakunnan toiminnasta“. Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903081307.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Tiivistelmä. Kirkko ja uskonto puhuttavat aina yhteiskunnassa. Osittain voidaan katsoa keskustelunjohtuvan siitä, että ihmiset ovat aina halunneet vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Kirkon rooli on muuttumassa yhteiskunnallisen muutoksen myötä, mistä johtuen kirkko joutuu miettimään omia arvojaan ja toimintaperiaatteitaan. Uskontoon ja kirkkoon liittyviin kysymyksiin vastaa yleensä aikuiset ja usein lasten ääni jää vähäisemmälle. Halusin tuoda lasten äänen kuuluviin ja lähteä tutkimaan heidän kokemuksiaan. Tutkimus toteutettiin Nurmon kappeliseurakunnan alueella. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallistumista seurakunnan toimintaan ja sitä millaisia kokemuksia he saavat seurakunnan toiminnasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastelen kirkon roolia ja tehtävää yhteiskunnassa sekä uskonnon opetusta yhteiskunnassa. Toisessa osassa tarkastelen seurakuntaa kasvattajana ja tuon esiin kasvatukseen vaikuttavia arvoja, päämääriä ja tavoitteita. Kolmannessa osassa esittelen erilaisia seurakunnan varhaisnuorisotyön muotoja. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa haastattelin lapsia.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella lapsille seurakunnan toiminnassa tärkeää olivat kaverit. Kaverit liitettiin moneen toimintaan, esimerkiksi heidän kanssaan leikitään leirillä tai heidän kanssaan käydään legopyhäkoulussa. Lisäksi lapsille erilaiset esineet ja symbolit olivat merkityksellisiä seurakunnan toiminnassa. Moni lapsi liitti aamunavaukseen esimerkiksi ristin ja kynttilät. Usealla lapsella oli kokemus siunaamisesta, joka oli jäänyt selvästi lapsille mieleen. Toisaalta monella lapsella muu harrastustoiminta meni seurakunnan toiminnan edelle.
Johtopäätöksissä voidaan todeta lasten kokeneen kristillisen kasvatuksen sekä saaneet tukea kokonaisvaltaiseen kasvamiseen. Monessa toiminnassa kaverit ovat suuressa roolissa. Ristiriitaisia tuloksia syntyy lasten kertoessa erilaisten tarinoiden ja puheiden kuuntelemisesta. Aamunavauksessa ne ovat osittain positiivisia, kun taas leirikoulussa puheet on yksi tylsin asia.
3
Still, S. (Sandra). „”Monia armorikkaita vuosia”:Oulun ortodoksisen seurakunnan perustaminen ja kehitys vuosina 1950–1990“. Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201503051134.
Der volle Inhalt der QuelleAnnotation:
Pro gradu -tutkielmani aihe on Oulun ortodoksinen seurakunta vuosina 1950–1990. Talvi- ja jatkosodan alueluovutusten seurauksena kaksi kolmasosaa Suomen ortodoksisen kirkkokunnan jäsenistä joutui jättämään kotinsa. Rajan taakse jääneiden seurakuntien tilalle perustettiin 14 uutta seurakuntaa vuonna 1950. Oulun ortodoksinen seurakunta oli yksi näistä seurakunnista, jotka perustettiin uuden seurakuntajaon myötä. Oulun ortodoksinen seurakunta perustettiin lähes luterilaiselle alueelle, josta puuttuivat tarvittavat jumalanpalvelustilat. Oulun seurakunnan toiminta lähti liikkeelle seurakunnan rakentamisen merkeissä. Vuosien saatossa seurakunta loi kestävän pohjan seurakuntaelämälle ja ortodoksiselle uskolle.
Tutkimuksellani olen selvittänyt Oulun ortodoksisen seurakunnan kehityksen sen perustamisesta toiminnan vakiintumiseen asti. Päälähteenäni ovat Oulun ortodoksisen seurakunnan arkiston pöytäkirjat ja vuosikertomukset. Näiden lisäksi käytin apunani ortodoksista lehdistöä Aamun Koittoa ja Paimen Sanomia. Seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten haastattelut myös syvensivät käsiteltävää aihetta. Keskeisenä menetelmänä olen käyttänyt lähdekritiikkiä sekä kvalitatiivista tutkimusotetta. Olen pyrkinyt ymmärtämään tutkimuskohdettani ja muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan Oulun ortodoksisesta seurakunnasta.
Oulun seurakunnan on toiminnallaan pyrkinyt vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla seurakuntalaisen tarpeisiin. Vaikka seurakunnan sielunhoito kohtasi ajoittain ongelmia, pidettiin seurakuntaelämää yllä monin tavoin. Juhlat, retket, kuorotoiminta ja tiistaiseurat vahvistivat ortodoksista uskontoa ja ylläpitivät perinteitä. Karjalaisuus näkyi myös vahvasti seurakunnan toiminnassa, sillä suurin osa seurakunnan jäsenistöstä alun perin siirtoväkeä. Karjalaisen perinteen mukaiset juhlat ja yhteydet paikallisiin karjalaisliittoihin muistuttivat seurakuntalaisia omista juuristaan.
Sotien jälkeen ortodoksit kohtasivat monin paikoin vieroksuntaa eikä ortodoksisuutta haluttu tuoda esille. Sopeutuminen paikallisväestöön näkyi ortodoksisten tapojen luopumisena ja kirkosta eroamisena. Vaikka Oulussa ortodoksit otettiin vastaan suhteellisen hyvin, paine sopeutumiseen oli kova. Erityisesti kirkosta eroaminen rasitti pitkään Oulun seurakuntaa. Ortodoksien yhteenkuuluvuutta vahvistettiin seurakunnan yhteisissä tapahtumissa. Myös ortodoksisten perinteiden vaaliminen paransi ortodoksien itsetuntoa. Ortodoksisuuden arvostuksen noustessa ortodoksista kulttuuria tuotiin entistä rohkeammin esille. Oulun seurakunnan ekumeeniset tilaisuudet edistivät ortodoksisuuden näkyvyyttä Pohjois-Suomessa. Seurakunnasta tuli ajan myötä aktiivinen toimija oululaisessa yhteiskunnassa.
Bücher zum Thema "Seurakunnat"
1
Pesonen, Heikki. Seurakunnat maaseudun kehittäjinä: Uskonto paikallistason vuorovaikutuksessa. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2007.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
2
Rönnberg, Helena. Tolv steg för livet: Brommadialogen och kristen recovery. Åbo: Åbo Akademis förlag, 2007.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
3
Ikonen, Kimmo. Pyhä Katariina: Seurakunnan seitsemän vuosisataa. Turku: Turun Katariinanseurakunta, 2011.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
4
Antikainen, Marjo-Riitta. Kaupunkilaisten kirkko: Helsinkiläisten ja seurakunnan kohtaamisia kuudella vuosisadalla. Helsingissä: Otava, 2006.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
5
Kauppinen, Juha. Tuomas-messu: Tutkimus kaupunkiseudun jumalanpalveluksesta ja kaupunkilaisen seurakunnasta. Tampere: Kirkon Tutkimuskeskus, 1992.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
6
Saarinen, Juhana. Lohjan kirkkokuoro ja seurakunnan musiikkityön vaiheita 1872-2010: Lohjan kirkkokuoro ry:n 120-vuotishistoriikki . [Lohja]: [Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät], 2010.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
7
Baibulat, Muazzez. Tampereen Islamilainen Seurakunta: Juuret ja historia = Tampere İslam Mahallesı : nigızı ve tarihı = the Tampere Islamic Congregation : the roots and history. [Tampere]: Tampereen Islamilainen Seurakunta, 2004.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
8
-jatkotyöryhmä, Kirkko 2000. Seurakunta 2000: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen 11.2.1987 Helsingissä asettaman Kirkko 2000 -jatkotyöryhmän mietintö. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1987.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
9
Jalkanen, K. J. Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia. [Helsinki]: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.
Den vollen Inhalt der Quelle finden
10
Lappajärven seurakunta 1637-1937. Lappajärvi, Finland: Lappajärven seurakunta, 1987.
Den vollen Inhalt der Quelle finden