Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Opetuskäyttö“

Artikkelissa kuvataan, millaisia sosiaalisen median opetussovelluksia opettajaopiskelijat suunnittelivat viiden ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteisen valinnaisen opintojakson ”Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa” aikana. Opettajaopiskelijat opiskelivat sosiaalisen median opetuskäyttöä sosiaalisen median ympäristössä syyskuusta 2008 helmikuuhun 2009 ja selvittivät, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää ammatillisen opettajan työssä.

Siirtyminen perinteisestä opetuksesta verkko-opetukseen ei käy käden käänteessä. Paine lisääntyvään tieto- ja viestintäteknologian ja verkon opetuskäyttöön kuitenkin kasvaa. Verkko-opetus ja -opiskelu edellyttävät opettajilta uusia tapoja opettaa, mutta ne vaativat myös opiskelijoilta uusia tyylejä oppia. Tarvitaan virtuaalisia opetus- ja opiskelutaitoja. Kirjoituksessa kerrotaan Keski-Suomen Opinpolku projektista ja sen jälkivaiheista. Opinpolku tarjosi opettajille vierikoulusta, jonka tavoitteena oli kohentaa didaktisia perustaitoja tietotekniikan opetuskäytössä. Haasteina ovat opettajien ajankäyttö, verkkodidaktiikka ja tekniikka.

Tässä artikkelissa paneudutaan kouluissa, oppilaitoksissa ja niiden lähiympäristöissä esillä olevaan taiteeseen kasvatuksen näkökulmasta sekä kartoitetaan erityisesti kuvataideopettajien julkisen taiteen opetuskäyttöä 2010-luvulla. Kyselytutkimuksessa (2017–2018) kuvataideopettajat (n=45) määrittelivät julkisen taiteen opetuksessaan paitsi kansalaiskasvatuksen kulttuurisena resurssina myös itseisarvoisena sekä hyödyllisenä opetusvälineenä ja oppimateriaalina. Ammattitaiteilijoiden teosten ohella myös oppilastöitä pidettiin julkisena taiteena niiden ollessa esillä koulujen ja oppilaitosten puolijulkisessa tilassa. Käsitys julkisesta taiteesta opetuksessa ulottui kattamaan lisäksi formaalien oppimistilojen ulkopuolisen taiteen, sillä teokset julkisessa kaupunkitilassa sekä taidenäyttelyissä kaupungin taidemuseossa ja gallerioissa kuuluivat opettajien toteuttaman julkisen taiteen pedagogiikan piiriin. Kuvataideopettajat edistivät julkisen taiteen tarkastelun avulla yleisimmin oppijoiden argumentointitaitoa ja tunneilmaisua sekä niin kutsuttuja 2000-luvun taitoja, kuten useimmin mainitut luovuus ja innovatiivisuus sekä kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu. Kuvataideopettajat pyrkivät tarkoilla aistihavainnoilla syventämään kokemusta todellisuudesta, jossa oppijat elävät sekä edistivät kulttuuristen merkitysjärjestelmien opiskelua. Näin erityisesti yläkoulun ja lukion opetuksessa korostettiin oppijoiden erilaisten näkökantojen esittämistä sekä kykyä arvioida vastuullisesti inhimillistä kokemusta.

Artikkelissa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden yhdessä lukeminen lukupiirissä tuottaa kokemuksia kulttuurisesta kielenoppimisesta. Tutkimuskohteena on korkeakoulutetuille, edistyneille suomenoppijoille järjestetty lukupiiri ja sen yhteydessä kerätty aineisto. Aineiston avulla tutkitaan sitä, miten osallistujat sanallistavat ja tulkitsevat kokemuksiaan kielenoppimisesta lukupiirissä. Kieli on erottamaton osa kulttuuria, joten kaunokirjallisuuden opetuskäyttö tarjoaa mahdollisuuden kulttuuriseen kielenoppimiseen. Siinä painottuu kaunokirjallisten tekstien suhde maailmaan ja ympäröivään yhteiskuntaan. Kaunokirjallisuuden lukemista pidetään yleisesti tehokkaana tapana oppia kieltä. Sen opetuskäyttö aikuisten suomenopetuksessa on kuitenkin edelleen vähäistä muun muassa siksi, että kaunokirjallisuuden kielen ajatellaan olevan liian vaikeaa. Käytetyllä opetusmenetelmällä voi vaikuttaa siihen, kuinka saavutettavissa vaikealta vaikuttava kieli todellisuudessa on. Artikkelin yhtenä tavoitteena on tuoda esiin soveltavan kielen- ja kirjallisuudentutkimuksen yhteisiä kiinnostuksenkohteita kirjallisuuden opetuskäyttöön. Lukupiiritoimintaa kehittämällä myös kielenoppijat voivat päästä osalliseksi lukijayhteisöstä. Tutkimuksen analyysi sidotaan käyttöpohjaisen kielenoppimisen teoriaan, jonka mukaan kieltä opitaan käyttämällä sitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tulokset osoittavat, että lukupiirimuotoinen opetus mahdollistaa monitasoisen vuorovaikutuksen sekä yksittäisen lukijan ja tekstin välillä että saman tekstin lukeneiden kesken heidän keskustellessaan luetusta teoksesta. Suurimmalle osalle lukupiirin osallistujista syntyy tunne siitä, että lukupiiri tukee heidän kielenoppimistaan ja että he onnistuvat poimimaan teoksesta itselleen merkityksellistä kieliainesta eli affordansseja. Lukupiirissä syntyvä vertaisyhteisö tukee osallistujia kielellisen toimijuuden vahvistamisessa. Tämä näkyy positiivisempana suhtautumisena kielivirheisiin, uskalluksena käyttää suomea aiempaa enemmän ja uskona siihen, että suomen kieltä on mahdollista oppia. Lukupiiri tarjoaa tutkimuksemme perusteella korkeakoulutetulle suomenoppijalle tilan, jossa kaunokirjallisuudesta keskustelu antaa mahdollisuuden kielelliselle ja kulttuuriselle vertaisoppimiselle. On the path to cultural language learning. Experiences of adult Finnish language learners in a reading circle This article examines how discussing fiction together in a reading circle produces experiences of cultural language learning. The research focuses on a reading circle organised for highly educated Finnish language learners and the material collected in connection with it. The data is used to study how the participants verbalise and interpret their experiences of language learning in the reading circle. As language is an integral part of culture, the use of fiction offers an opportunity for cultural language learning which emphasises the relationship of fictional texts with the world and the surrounding society. Reading fiction is generally considered an effective way to learn a language. However, it is still not widely used in teaching Finnish to adults, because, for example, the language used in fiction is thought to be too difficult. The chosen teaching method can influence how accessible a seemingly difficult language is. One of the aims of this article is to highlight the common interests of applied linguistics and literary studies for the use of literature in teaching. By developing reading circle activities, language learners can also become part of a reading community. The analysis of this study is connected to the theory of usage-based language learning, according to which, language is learned by using it while interacting with others. The results show that teaching conducted in a reading circle enables multi-level interaction between both the individual reader and the text, and among those who have read the same text when they are discussing it. Most of the reading circle participants get the feeling that reading together supports their language learning and that they can obtain affordances from the text, that is, parts of language that are meaningful to them. The community of peers created in the reading circle supports the participants in strengthening their linguistic agency. This can be seen in the fact that there is a more positive attitude towards language mistakes, courage to use Finnishmore than before and the belief that it is possible to master Finnish. Based on our research, a reading circle can offer a highly educated Finnish language learner a space where discussing fiction provides an opportunity for linguistic and cultural peer learning.

Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Julkinen taide 2010-luvun koulujen ja oppilaitosten oppimisympäristöissä: hankinnan, kohtaamisen ja opetuskäytön näkökulmia, Helsingin yliopistossa 20.12.2023.

Artikkelissa tarkastelen sosiaalityön opiskelijoiden kuvauksia rap-lyriikan opetuskäytöstä. Aineistona käytän 28 maisterivaiheen opiskelijan soveltavaa kirjallista oppimistehtävää, jossa opiskelijat esittävät selontekoja rap-lyriikan mahdollisuuksista ja esteistä sosiaalityön opetuksessa. Analysoin aineiston temaattisen analyysin avulla ja tuloksena tunnistin opiskelijoiden kuvauksista kaksi keskeisintä teemaa. Opiskelijoiden mukaan rap-lyriikan hyödyntäminen voi 1) herättää opiskelijoiden tutkimuksellisen mielikuvituksen ja luovuuden sekä 2) tukea opiskelijoita käytännön sosiaalityön vuorovaikutus- ja reflektiotaitojen omaksumisessa. Tulosten mukaan rap-lyriikan käyttö voi yhtäältä auttaa opiskelijoita sisäistämään syväsuuntaavia oppimisstrategioita, herättää opiskelumotivaatiota sekä madaltaa kynnystä soveltaa oppimaansa sosiaalityön tutkimukseen ja käytäntöön. Toisaalta rap-lyriikan opetuskäyttöä voi estää voimakkaiden tunteiden, erimielisten kantojen ja vastakkainasetteluiden herääminen opetustilanteissa. Tulokset kuitenkin rohkaisevat sosiaalityön opettajia hyödyntämään erilaisia populaarikulttuurisia ja taidelähtöisiä aineistoja opetuksessaan.

Suomen kirjakielen sekä suomenkielisen kirjallisuuden ja sivistyksen kannalta 1800-luku on merkittävä vuosisata. Kirjallisen tuotannon monipuolistuessa julkaistiin myös ensimmäiset suomenkieliset oppikirjat ja suomi lähtökielenä -sanakirjat, joissa selityskielenä ei ollut ruotsi. Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on vuonna 1883 ilmestynyt Johan Gabriel Geitlinin laatima Suomalais-latinainen sanakirja. Tutkimuksessa tarkastellaan sanakirjan sanastoa teoksen käyttöfunktioiden ja ortografisten valintojen näkökulmasta analysoimalla lekseemien semanttisia, morfologisia ja kirjoitusasuun liittyviä piirteitä. Artikkelissa selvitetään Geitlinin leksikografisen työn periaatteita ja niiden toteutumista sekä tarkastellaan, miten 1800-luvun kirjallistuminen, kirjalliset pyrkimykset, odotukset ja vaatimukset näyttäytyvät autoritaarisen tahon eli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamassa sanakirjassa. Analyysi osoittaa, ettei Geitlinin sanakirjan sanastoa ole otettu sellaisenaan aiemmista sanastoista, vaan laatija on pyrkinyt toimittamaan kustantajan määrittämiin tarkoituksiin soveltuvan, ajanmukaisia oikeakielisyysohjeita noudattavan teoksen. Geitlin seuraa sana-aineksen osalta pitkälti Lönnrotia mutta on poiminut myös uutta sanastoa ja tekee esikuvaansa ajanmukaisempia ratkaisuja erityisesti uudissana- ja ortografiakysymyksiss-ä. Kun Geitlin pyrki löytämään kompromissin latinan opetuskäyttöön soveltuvan ja suomen kieleen tutustuville sopivan sanakirjan välillä, hän tuli luoneeksi kirjan, joka ei täysin palvele kummankaan ryhmän tarpeita. Tehtyihin valintoihin ovat vaikuttaneet ennen kaikkea aikakauden käsitykset ja kieli-ihanteet. Puutteistaan huolimatta sanakirja on arvokas kokonaisuus ajan kielellistä ja kulttuurista historiaa. G. Geitlin’s Finnish-Latin dictionary (1883) in the tradition of lexicography In terms of the Finnish literary language and Finnish literature and culture, the 19th century was a significant period. As literary production became more versatile, the first textbooks in the Finnish language were published, as well as dictionaries with Finnish as the source language, and not using Swedish to explain the terms. This article deals with Johan Gabriel Geitlin’s Finnish-Latin dictionary (Suomalais-latinainen sanakirja) published in 1883. The study examines the lexicon dealt with in the dictionary from the point of view of the functional aspects and orthographic choices made, by analysing features relating to the semantics, morphology and orthographic features of the lexemes. In the article the focus is in the principles applied in Geitlin’s lexicographic work, and how they are put into practice. The study also discussess how the development of the literary Finnish language in the 19th century, and the literary aims, expectations and demands placed on it were manifested in a dictionary published by an authoritarian party, the Finnish Literature Society. The analysis shows that the vocabulary in Geitlin’s dictionary was not taken over as such from earlier dictionaries, but that the author’s purpose was to produce a work that was suited to the purposes defined by the publisher, while following the current grammatical rules. As far as the vocabulary is concerned, Geitlin followed Elias Lönn-rot’s extensive Finnish-Swedish dictionary (Suomalais-Ruotsalainen sanakirja, 1866–1880) to a great extent, but also collected new vocabulary and made more up-to-date decisions than did his predecessor, particularly about neologisms and orthographic issues. In aiming to make compromises between a dictionary suitable for use in teaching Latin and for use by foreigners learning the Finnish language, Geitlin created a work that does not completely serve the needs of either group. The practices and choices made were influenced above all by the perceptions and linguistic ideals of the age. The work does, however, give a rich and valuable overview of the linguistic and cultural history of the age. The lexicon covers many of the central themes of the 19th century.

Tutkielmassa paneudutaan tieto- ja viestintätekniikan, eli TVT:n opetuskäytön toteutumiseen Keski-Pohjanmaan maakunnan peruskouluissa. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti nykyisin käytettäviä opetusteknologisia laitteita sekä sovelluksia ja ohjelmistoja. Laajemmassa tarkastelussa ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pedagogiset, ja taloudelliset vaikutukset. Tutkielma koskee erityisesti peruskoulun rehtoreita. Tutkielman aihe on erittäin ajankohtainen, koska lähes kaikkiin nykyisin remontoitaviin kouluihin asennetaan valmiiksi dokumenttikamerat, dataprojektorit sekä älytaulut, jotka edustavat modernia opetusteknologiaa. Nykylapset ovat yhä taitavampia käyttämään tietotekniikkaa, mutta pääosin viihteellisesti, jolloin tietotekniikan hyötykäytön taidot ovat havaittavasti alkaneet rapautua. Tutkimus on menetelmältään määrällinen, eli kvantitatiivinen survey-tutkimus, ja tutkimustulokset on kerätty lähettämällä sähköinen kyselylomake kaikille Keski-Pohjanmaan peruskoulujen rehtoreille, koulunjohtajille, vararehtoreille sekä varakoulunjohtajille keväällä 2013. Tutkimukseen osallistui 23 henkilöä, vastausprosentin jäädessä 33 prosenttiin. Tärkeimmät tutkimusongelmat: Millaisia opetusteknologisia laitteita ja sovelluksia on Keski-Pohjanmaan peruskouluissa ja millaista opetusteknologiaa kouluihin toivotaan? Millaisia etuja ja haasteita TVT:n opetuskäyttö tarjoaa nykypäivän rehtoreille, opettajille sekä oppilaille? Miten Keski-Pohjanmaan peruskoulujen johtajat suhtautuvat TVT:n opetuskäyttöön? Tärkeimpien tutkimustulosten mukaan Keski-Pohjanmaan peruskoulujen johtajat suhtautuvat nykyään yhä positiivisemmin TVT:n opetuskäyttöä kohtaan, mutta he kohtaavat vastustusta sen kehittämisessä omassa työyhteisössään. Halutuin uusi opetusteknologinen apuväline peruskouluun on mobiiliteknologia, kuten esimerkiksi Tablet-tietokoneet. TVT:n opetuskäyttö lisää oppilaiden kouluviihtyvyyttä, mutta opetusteknologian ei katsota lisäävän oppilaiden koulumenestystä. Koska tutkimukseen osallistuneiden vastausprosentti jäi matalaksi ja tutkittavia ei saatu koko maakunnasta, tutkimustuloksia ei voida yleistää koko Keski-Pohjanmaata koskeviksi. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä opetusteknologian sekä TVT:n opetuskäytön tilasta Keski-Pohjanmaan peruskouluissa.

Abstract This thesis aims to contribute to the restructuring of the research field of ICT in education by trying to reduce the complexity of the research with an analysis of the research from the perspective of research of science. The analysis provides a second order observation of research especially from a paradigm point of view. The concept of paradigm has been re-defined by applying Niklas Luhmann's (1995) theory of social systems. The main research task of this thesis is to describe the paradigms structuring scientific communication in research on ICT integration in education. The research questions here are based on the understanding that paradigms are structures of the social communicative systems of science, creating expectations for the researcher about the scientific nature of the research. The definition of the paradigm as a selective structure in a social communicative system of science implicitly defines that the communication within the system is language by nature. In this research, to separate it from linguistics, the focus is in the use of language in research context, not in language itself. In practice, the paradigms of research on ICT integration in education are analyzed through qualitative analysis of metaphors containing ontological assumptions of research and rhetoric convincing the scientific community of the scientific nature and the interest of research. The sample articles have been selected according to such a criteria that they can be seen representing the core of the scientific communication in the field. From the education point of view, the mainstream of research on ICT integration in education has led to an immersion of the learning theoretical foundation of the research into techno-economic paradigms - and in a sense led to fading of broader educational and social perspectives. The mainstream of the research is shadowing the research that has social and cultural approaches and critical research interests related to a changing education system and global educational problems. Although the research puts emphasis on constructive learning theories, techno-economic paradigms of the research field continue the tradition of instructional technology, which is framing the concept of "e-Education". This mainstream is not viable in solving the current problems of education globally. This is not to say that the research field of ICT in education is growing obsolete. On the contrary, the research is needed urgently but it should focus also on the broader educational and social developments in a global context
Tiivistelmä Tämä tutkimus liittyy tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön poikkitieteellisen tutkimusalueen jäsentämiseen ja selkiinnyttämiseen. Tutkimuksen lähestymistapa on tutkimuksen tutkimus, jossa tutkimusaluetta tarkastellaan reflektiivisesti ns. toisen tason havainnointina. Tutkimuksessa lähestytään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusaluetta paradigma -käsitteen avulla, joka määritellään Niklas Luhmann'in (1995) sosiaalisen järjestelmän teoriaa hyödyntäen tieteellisen kommunikaatiojärjestelmän valikoiviksi rakenteeksi. Tutkimusongelmat keskittyvät näiden rakenteiden kuvailemiseen olettaen, että nämä valikoivat rakenteet luovat tutkijoille odotuksia tutkimuksen perusolettamuksista. Paradigmat tieteellisen kommunikatiivisen järjestelmän rakenteina perustuvat kieleen, jota käytetään tutkimusten raportoinnissa sekä muussa tieteellisessä kommunikaatiossa. Tässä tutkimuksessa näitä rakenteita tutkitaan kansainvälisissä tutkimusartikkeleissa esiintyvien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyvien metaforisten ilmauksien sekä tutkimuksen lähtökohtiin ja intresseihin liittyvän retoriikan kautta. Tulkinnassa käytetään kielen käytön tutkimuksen menetelmiä, pitäytyen metaforisten ilmausten sekä retoriikan yhdenmukaisuuksien ja erojen analysoimisessa. Analyysin tarkoituksena on jäsentää tieteellisen kommunikaation paradigmaattisia rakenteita. Tutkimuksen tuloksena voidaan lyhyesti todeta, että tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta luonnehtii voimakas instrumentaalinen sekä teknis-taloudellinen suuntaus. Suurin osa tutkimusta hallitsevista metaforista sekä paradigmoista voidaan nähdä tämän laajemman suuntauksen osina. Orastava sosio-kulttuurinen tutkimus-suuntaus on selvästi edellä mainitun pääsuuntauksen varjossa. Oppimisteoreettisesti orientoitunut opetusteknologinen tutkimus korostaa yhteistoiminnallisuutta ja sosiaalista kontekstia oppimisen edellytyksenä. Tutkimusparadigmojen näkökulmasta myös tämä tutkimusorientaatio noudattaa pääosin teknis-taloudellista tutkimussuuntausta. Tämä on havaittavissa teknologian instrumentaalisuuden korostamisessa sekä tutkimuksen perustumisessa pääosin luonnontieteelliseen tutkimustraditioon. Tutkimus ei siten erotu olennaisesti teknis-taloudellisesta tutkimus- ja kehitystyöstä erilliseksi suuntaukseksi. Tutkimuksen keskeiseksi käsitteeksi nousevat erityisesti "e-education" ja "e-learning", joiden varaan uusi koulutus- ja oppimismuoto on jäsentymässä. Sosio-kulttuurinen tutkimusorientaatio, institutionaaliset tutkimuskohdetta kuvaavat metaforat sekä koulutuksen muutosta korostavat tutkimusintressit ovat tutkimusalan kokonaisvaltaisen jäsentymisen ja globaalien koulutuksellisten ongelmien kannalta tärkeitä. Poikkitieteellisen, eri tieteenaloja ja metaforia syntetisoivan viitekehyksen sekä kulttuuritutkimuksellisen lähestymistavan korostaminen ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimuksen kehittymisen kannalta keskeisiä

Tiivistelmä. Teknologian kehitys on ollut 1990-luvulta lähtien nopeampaa kuin koskaan ennen. Kehityksen myötä tieto- ja viestintäteknologia on vakiintunut osaksi perusopetuksen oppimisvälineitä. Tieto- ja viestintäteknologian avulla suurempia tietomääriä kyetään esittämään helposti ymmärrettävässä muodossa oppilaille, mikä on yksi sen vakiintumisen syistä opetuksessa. Koska tieto- ja viestintäteknologia on vahvistanut asemaansa vuosien aikana opetuksessa, opetushallitus on asettanut siihen liittyviä oppimistavoitteita Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Tarkasteltaessa tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksia oppilaan kognitiivisiin taitoihin, meidän on tutkittava aiheesta saatavilla olevaa tutkimustietoa. Suomenkielistä tutkimustietoa sen hyödyistä löytyy kohtalaisen hyvin. Tutkimuksia sen mahdollisista haittavaikutuksia ei hyötyihin verrattuna ole suomeksi saatavilla ollenkaan niin paljon. Ulkomaisissa tutkimuksissa myös tieto- ja viestintäteknologian haittavaikutuksista puhutaan. Tutkielman tavoitteena on lähestyä saatavilla olevaa tutkimustietoa liittyen tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksista oppilaan kognitiivisiin taitoihin ja siten tarjota objektiivinen, mahdollisimman laajasti tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksia kuvaava kokonaisuus. Näitä vaikutuksia reflektoidaan suhteessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamiin tavoitteisiin, jotka liittyvät erityisesti, mutta eivät pelkästään matematiikkaan, äidinkieleen sekä laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin. Tutkielmassa todetaan, että tieto- ja viestintäteknologian käytöllä opetuksessa voidaan kehittää oppilaan matemaattisia ja lukemisen taitoja, metakognitiivisia ajattelun ja tiedonrakentelun taitoja. Sen haittavaikutuksia ovat muistin heikkeneminen, tarkkaavaisuuden keston lyheneminen sekä kognitiivinen ylikuormitus. Joissain tapauksissa myös kriittisen ajattelun heikentymistä pidetään tieto- ja viestintätekniikan aiheuttamana haittavaikutuksena.