Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Asiakirjat“

Artikkelissa tarkastellaan asiakastyön dokumentointia osana asiakasturvallisuuden rakentumista sosiaalityössä. Sosiaalityössä yksi keskeinen tiedonmuodostuksen työväline ovat asiakastyössä kirjoitetut asiakirjat. Oikeusasiamiehen kanteluratkaisuja (n=41) analysoimalla vastataan kysymykseen, millaisia asiakasturvallisuutta heikentäviä asiakastyön dokumentointiin liittyviä ongelmakohtia esiintyy oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa. Sisällönanalyysin perusteella ryhmiteltiin aineistosta seuraavia asiakirjoihin liittyviä huomautuksia: 1) puutteellinen asiakastyön dokumentointi, 2) tiedon keräämisen virheet, tietopyyntöjen laiminlyönti ja tiedon väärinkäyttö ja 3) suunnitelmien puutteet ja päätöksenteon virheet. Asiakastyön dokumentointi on keskeisessä asemassa työskentelyn jälkikäteisarvioinnissa ja asiakkaiden oikeusturvakeinojen käyttämisessä. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien sosiaalihuollon asiakkaiden on tärkeää voida luottaa saamiensa palvelujen oikeellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä yhdenvertaiseen kohteluun palveluissa.

Tässä artikkelissa tutkin, miten ja ennen kaikkea miksi holokaustista tuli ylikansallisen ja yleiseurooppalaisen muistipolitiikan keskeinen opinkappale. Holokaustin kulttuurisen muistin kehittymisprosessia tulkitaan Jan Assmannin kulttuurisen muistin viitekehyksen avulla. Tavoitteenani on soveltaa Assmannin teoreettista kehystä käytännön muistipolitiikan tutkimiseen. Keskeisen lähdeaineiston muodostavat Euroopan parlamentin (EP) asiakirjat. Tekstin ensimmäinen osio avaa Euroopan yhdentymisen konteksteja, erityisesti sitä, miten ”identiteettinen yhdentyminen” nousi integraatiopolitiikassa yhtä merkittävämpään osaan 1990-luvulta alkaen ja miksi holokausti sai niin korostuneen roolin identiteettien muokkauksessa. Työn toinen osio avaa Assmannin kulttuurisen muistin näkökulmasta, miten ja miksi EP instrumentalisoi holokaustin muistipolitiikkansa ytimeen.

Artikkelissa tarkastellaan Varkauden vuoden 1918 tapahtumia, niiden dokumentaatiota ja muistamista. Artikkeli kiinnittyy viime vuosikymmeninä virinneeseen paikallisia tapahtumia jäljittävään sisällissotatutkimukseen. Paikallisen tarkastelun ohella Varkaudesta muodostunutta kuvaa verrataan muun Suomen sisällissodan aikalais- ja jälkikäteistarkasteluihin. Artikkelissa kysytään, mitä Varkaudessa tapahtui sisällissodan kuukausina ja miten tapahtumat sijoittuivat sisällissodan yleisempään kulkuun. Toiseksi artikkelissa avataan, millaista dokumentaatiota ja tulkintoja Varkauden tapahtumat ovat synnyttäneet. Tutkimuksen aineiston muodostavat Varkauden alueen tapahtumista kertovat asiakirjat, historiikit, aikalaislehdistö, sodan erityyppiset muistojulkaisut, haastattelut ja muu perinnetieto, kuten muistitieto, sekä kaunokirjallisuus. Tavoitteena on yhdistää ja vertailla eri tavoin ja eri aikoina syntyneiden aineistojen luomaa kuvaa ja tulkintoja Varkauden tapahtumista. Keskeinen tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi.

Pohjoinen ulottuvuus on Suomen vuonna 1997 tekemä EU-poliittinen aloite, joka pyrkii edistämään tasavertaista kumppanuutta unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Aloitteen taustalla ovat Suomen kansainväliset ja EU-poliittiset intressit, mutta samalla se on heijastanut EU:n ulkopoliittisen toimijuuden muutosta. Artikkeli tarkastelee Pohjoisesta ulottuvuudesta vuodesta 1997 käytyä keskustelua historiantutkimuksen näkökulmasta diskurssihistoriallista lähestymistapaa hyödyntäen. Suomen ulkopoliittisten toimijoiden puheet, virkamiesten, poliitikkojen ja alue- ja paikallistason toimijoiden haastattelut, Pohjoisesta ulottuvuudesta eduskunnassa käyty keskustelu sekä eräät aiheeseen liittyvät poliittiset asiakirjat osoittavat, kuinka eurooppalaisen naapuruuspolitiikan ja EU-Venäjä-suhteiden kehitys on vaikuttanut Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteisiin ja sisältöihin sen eri vaiheissa ja kuinka Suomi on pyrkinyt luovimaan EU-solidaarisuuden ja erityisen Venäjä-suhteensa asettamien vaatimusten välillä. Pohjoinen ulottuvuus on muuttunut 1990-luvun lopulta Suomen johtavasta EU-poliittisesta pohjoisen Euroopan alueellistamiseen tähtäävästä visiosta epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi kumppanuustyöksi, jota suomalaiset markkinoivat Euroopan unionille toimivana Venäjä-yhteistyön työkaluna.

Mitä tapahtuu henkilön omaisuudelle hänen kuolemansa jälkeen? Kenellä on oikeus perintöön ja millä ehdoin? Entä onko henkilöllä mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kuka hänen omaisuutensa perii? Nämä kysymykset ovat relevantteja niin nykyään kuin keskiajallakin. Nykyisin perintöoikeuden määrittelee Suomen laki, mutta keskiajalla tilanne oli monimutkaisempi, sillä silloin piti Ruotsin lain lisäksi huomioida kirkon lain eli kanonisen oikeuden määräykset – erityisesti, jos vainaja kuului pappissäätyyn. Perintöongelmien ratkomiseksi paavit saattoivat myöntää pappissäätyyn kuuluneille erityisiä lupia testamentata omaisuuttaan (lat. licentia testandi). Tässä artikkelissa tarkastellaan aluksi papistoon kuuluneisiin henkilöihin liittyneitä keskiaikaisia perintökäytäntöjä kanonisen oikeuden valossa ja sitten Ruotsin valtakunnassa ja nykyisen Suomen alueella. Sen jälkeen esitellään eräs tähän asti tuntematon paavillinen asiakirja, joka tuo uutta tietoa Turun hiippakunnan papiston testamenttikäytännöistä. Lopuksi julkaistaan asiakirjan tekstieditio.

Europass on asiakirja, jonka avulla todennetaan toisessa EU- tai ETA-maassa suoritettu ammattiin valmentava koulutusjakso. Suomessa tämä kansainvälinen koulutuspassi tunnetaan jo varsin hyvin, mutta monessa EU-maassa se on vielä vieras.

European Round Table of Industrialists (ERT) on 45 eurooppalaisen suuryrityksen pääjohtajien muodostama elin. Sen puheenjohtaja tällä hetkellä on Nestlén pääjohtaja Helmut Maucher. Suomesta Round Tableen ovat kuuluneet Nokia ja UPM-Kymmene. Kaksi vuotta sitten European Round Table julkaisi yhteisen selvitykseen perustuvan kannanoton “Education for Europeans, Towards the Learning Society“. Nyt se on saanut jatkoa. Toukokuun lopussa ERT julkisti uuden asiakirjan “Investing in Knowledge, The Integration of Technology in European Education”. Raporttia työstäneessä työryhmässä toimi myös osastopäällikkö Kaisa Kautto-Koivula Nokia Telecommunicationsista.

Tutkimme Työkykyohjelman (2019–2023) työkyvyn tuki -palvelun asiakastyöstä, 1) minkä verran asiakkaat toivat esiin työllistymiseen ja työuraan liittyviä tavoitteita tai muutostoiveita, 2) miten ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet tai toimenpiteet näkyivät työkyvyn tuen suunnitelmissa ja 3) miten ammattilaiset ja asiakkaat arvioivat työelämään osallistumisen edistäviä ja estäviä tekijöitä? Aineisto muodostuu Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksessa kootusta asiakirja-aineistosta eli hanketoimijoiden asiakastyössä tuottamista työkyvyn tuen suunnitelmista (N = 47) ja asiakkailta kerätystä Kykyviisari-kyselyaineistosta. Asiakkaista 27 oli antanut luvan aineistojen yhdistämiseen. Aineistoja analysoitiin tutkimuskysymyslähtöisesti. Asiakirja-aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin ja refleksiivisen temaattisen analyysin menetelmin ja kyselyaineistosta tarkasteltiin tunnuslukuja ja jakaumia. Tutkimuskysymysten 1 ja 3 analyysissä lisäksi laadullinen ja määrällinen aineisto integroitiin. Asiakkaiden työuraan liittyvät tavoitteet tulivat esille epäselvästi asiakirja-aineistossa. Tarkat ja konkreettiset ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmat puuttuivat, eikä asiakkaiden kyselyssä tuottamaa tietoa käytetty systemaattisesti osana kuntoutuksen suunnittelua. Keskeisimmiksi työelämään osallistumista estäviksi tekijöiksi nousivat heikkoon terveyteen tai toimintakykyyn liittyvät syyt, samoin ammatillisen osaamisen vähäisyys ja oma epäusko työllistymiseen. Palvelujärjestelmään liittyvät tekijät näyttäytyivät sekä työuria edistävinä että estävinä tekijöinä. Asiakkaan tuottama tieto on ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa otettava aktiiviseen käyttöön. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota ammatillisen kuntoutuksen rakenteellisiin ja sosiaalisiin esteisiin. Abstract Did the objectives of vocational rehabilitation in work ability support plans reflect clients' goals? We examined work ability support activities in client work in the Finnish Government’s initiative, Work Ability Program (2019–2023). Our aim was to examine: 1) To what extent did the clients bring up goals or wishes for change related to employment and working career? 2) How were the goals or measures of vocational rehabilitation reflected in the work ability support plans? and 3) How did professionals and clients assess the factors that promote or hinder participation in working life? The data was collected in the Work Ability Programme Evaluation Study, and it consists of work capacity support plans (N=47) produced by project stakeholders in client work and Abilitator-questionnaire data collected from clients. Of the clients, 27 had given permission to combine the data. The documents were analyzed based on research questions, using methods of content analysis and reflexive thematic analysis. From the survey data, statistics and distributions were examined. In the analysis of research questions 1 and 3, qualitative and quantitative data were integrated. In the work ability support plans prepared by the professionals in the Work Ability Program, the clients’ career goals were unclear. Detailed and concrete vocational rehabilitation plans were lacking, and the information provided by customers in the survey was not systematically used in rehabilitation planning. The most significant factors hindering participation in the working life were related to poor health or functional capacity, as well as low professional skills and the client’s lack of confidence in employment. Factors related to the service system appeared as both and barriers in the planning of work ability support. The information provided by the client must be actively utilised in vocational rehabilitation planning. In addition, attention must be paid to structural and social barriers to vocational rehabilitation. Keywords: Work ability, goals, vocational rehabilitation, employment, multidisciplinary services, mixed methods

Artikkelissa analysoidaan sosiaalitoimen käräjäoikeuksien pyynnöstä laatimia selvityksiä lapsen olosuhteista vanhempien huoltoriidan ratkaisemiseksi. Kiinnostus kohdistetaan siihen, millä tavoin ammattilaiset muodostavat, tuottavat tai muotoilevat lapsen käsityksiä vanhempien huoltoriidassa. Aineisto käsittää 56 sosiaalitoimen laatimaa olosuhdeselvitystä 45 tapauksesta viidestä eri käräjäoikeudesta vuodelta 2011. Analyysiä varten aineistosta on erotettu lasten kuulemisen kuvaukset, joita analysoidaan erotellen sosiaalityöntekijöiden tapoja rakentaa lapsen kuulemisen kuvauksia vanhempien huoltoriidassa. Olosuhdeselvitysasiakirjoissa lapsen mielipiteen kirjoittamisessa käytettiin lapsen toiminnan havainnointia, tekstiin rakennettuja dialogeja sekä lojaliteettiristiriidan ja turvattomuuden kokemusten havainnollistamista. Lapsen äänen kirjoittaminen asiakirjaan on vastuullinen tehtävä. Kirjoittaja joutuu tasapainoilemaan autenttisuuden, eettisyyden ja seurauksellisuuden välillä.

Perhevapaajärjestelmää on pyritty uudistamaan jo pitkään. Käytännössä uudistaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Uudistuksen kipukohdat liittyvät niin poliittisten puolueiden ideologisiin eroihin kuin uudistusten vesittymiseen kolmikantaisessa politiikkaprosessissa, jossa työmarkkinakeskusjärjestöt osallistuvat politiikan muotoiluun. Tasa-arvopolitiikan tutkimuksessa on keskeistä analysoida, millä ehdoilla ja minkälaisen prosessin kautta tasa-arvopolitiikka tulee voimaan. Epäonnistuneet prosessit ovat erityisen kiinnostavia, sillä ne kertovat paljon toimijoiden välisestä dynamiikasta ja valtasuhteista. Tässä artikkelissa tarkastelemme pääministeri Juha Sipilän hallituksen (2015-2019) epäonnistunutta yritystä uudistaa perhevapaajärjestelmä tasa-arvopolitiikan päätöksenteon prosessien näkökulmasta. Analysoimme uudistusta paitsi esimerkkinä valtiollisen tasa-arvopolitiikan epäonnistumisesta eriävien poliittisten ja ideologisten näkemysten ristipaineessa, myös esimerkkinä kolmikantaisen tasa-arvopolitiikan murroksesta. Artikkeli tuottaa uutta tietoa tasa-arvopoliittisen päätöksenteon muuttuvista prosesseista ja niihin liittyvistä haasteista. Artikkeli perustuu laajaan asiakirja-aineistoon (N=196) sekä uudistukseen osallistuneiden toimijoiden haastatteluihin (N=14), joiden kautta pääsemme pureutumaan, laadullisia menetelmiä hyödyntäen, syvemmälle siihen, miksi perhevapaauudistus kaatui.