Auswahl der wissenschaftlichen Literatur zum Thema „Arkistot“

To write about past translators, we need to rely on archival material. This article sets out to look at Finnish archives and how they can be used in translation research to produce a microhistory of translators and translations. Archives are first discussed on a more general level and examples are then given to illustrate the different aspects of translators’ lives that become visible through archival study. The examples are from different archives and by different translators and are based on previous research of the present author. The aim is, thus, to give an overview of the aspects that a microhistory of translators and translations might consist of, rather than present an in-depth study of one single translator. The examples have been chosen to shed light on the Finnish translators’ working decisions and practices but also on their friendships, hardships, family matters and joys. The material used consists of letters, notes and manuscripts.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian tarkoituksena on mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään ajantasainen potilastieto ja työtä tukevat tietojärjestelmät. Tietojen vaihto yli organisaatiorajojen toteutetaan valtakunnallisen Potilastiedon arkiston (Kanta-arkiston) avulla. Arkistoon on tallennettu tietoja lähes kaikista suomalaisista ja sen käyttö lisääntyy terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa koko ajan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kanta-arkiston käyttöä työterveyshuollossa. Sähköinen kysely lähetettiin työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille kesällä 2017 ja siihen vastasi yhteensä 359 henkilöä. Tulokset osoittavat, että Kanta-arkistoa pidetään hyvänä ideana, mutta sitä käytetään vielä vähän. Vastaajat kokevat, että tietojen haku on hidasta, tarvittavan tiedon löytäminen hankalaa ja potilastietojen tallentumisessa Kanta-arkistoon on ajoittain viivettä. Lisäksi Kanta-arkistossa näkyvät potilaskäyntien päivämäärät eivät aina välttämättä vastaa käynnin todellista ajankohtaa. Työterveyshuollon ammattilaiset uskovat muiden ammattilaisten hyödyntävän työterveyshuollossa syntyneitä tietoja, vaikka kokevatkin, että Kanta-arkiston avulla kokonaiskuvan saaminen potilaan hoidon tilanteesta ei onnistu helposti. Tietojen ajantasainen kirjaaminen ja niiden tallentuminen Kanta-arkistoon mahdollistaa potilaalle parhaan mahdollisen hoidon, kun ammattilaiset saavat tarvittaessa esille potilaan koko terveys- ja sairaushistorian. Vaikka Kanta-arkiston käyttö on vielä osin hankalaa ja tietojen löytämisessä on vaikeutta, voidaan kuitenkin sanoa sen täyttävän tarkoituksensa ja hyödyttävän työterveyshuollon ammattilaisen työtä. Tulevaisuudessa tilanne tulee paranemaan, kun Kanta-arkistoon toteutettavan tiedonhallintapalvelun kautta saadaan ammattilaisille käyttöön kooste potilasta koskevista keskeisistä terveystiedoista.

Hyvä KTS:n jäsen, entinen jäsen tai seuran toiminnassa mukana ollut, Onko Sinun hallussasi tai oppiaineesi hyllyssä Kirjallisuudentutkijain Seuran historiaan liittyvää materiaalia – valokuvia, pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, kirjeenvaihtoa, vuosiseminaariohjelmia tms.? KTS kokoaa aineistoaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, jossa sitä on ennestään KTS:n perustamisvuodesta 1927 lähtien. Toivomme aineiston karttuvan jatkossakin mahdollisimman täydellisenä. Tieteellisten seurojen aineistojen arkistointi oli esillä myös Tieteiden talolla 2.11.2018 järjestetyssä tieteellisten seurojen edustajien tapaamisessa. Tieteellisten seurojen arkistoaineistojen talteen saaminen olisi tärkeää tieteenalojen historiankirjoituksen kannalta, mutta vaatii vaivannäköä, jotta aineistot eivät katoaisi oppiaineiden muuttaessa ja luottamushenkilöiden vaihtuessa. Kirjallisuudentutkijain Seuran arkiston tilanne on yleisesti ottaen hyvä, sillä suuri osa aineistosta on jo arkistossa, toisin kuin monen muun tieteellisen seuran. KTS:n aineistoa on SKS:n arkistossa yhteensä 1,64 hyllymetriä, ja aineisto on osin järjestetty. Arkisto sisältää pöytäkirjoja ja esityslistoja, talousasiakirjoja, seminaari- ja juhla-aineistoja, sääntöjä, vuosikertomuksia, jäsenluetteloita, kirjeenvaihtoa ja painotuotteita. Lisäksi yksittäisiä Kirjallisuudentutkijain Seuran tilaisuuksia on valokuvattu ja äänitetty. Aineistojen talteen saaminen tulevaisuudessakin edellyttää aktiivisuutta. Jos Sinulla tai oppiaineesi tiloissa on Kirjallisuudentutkijain seuran arkisto-aineistoa (esim. pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, vuosiseminaarien ohjelmia), ota yhteyttä KTS:n sihteeriin Kasimir Sandbackaan (sihteeri.kts@gmail.com) tai suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon (arkisto@finlit.fi) aineiston luovuttamiseksi. Jos hallussasi on seuran toimintaan tai tilaisuuksiin liittyviä valokuvia, jotka voisit luovuttaa, ota yhteyttä SKS:n arkistoon (arkistokuvat@finlit.fi). Voit vapaasti luovuttaa itse ottamiasi valokuvia. Mikäli kuvat ovat jonkun toisen ottamia, kerro se kuvia luovuttaessasi, sillä valokuviin liittyy tekijänoikeus. Liitä mukaan myös tieto siitä, missä ja milloin kuvat on otettu. Valokuvat olisivat hieno lisä KTS:n aineistoon! KTS:n hallitus

SA-kuva-arkisto on ainutlaatuinen valokuvakokoelma vuosilta 1939-1945. Artikkeli esittelee Tampereen yliopiston IPALIA-tutkimusprojektia, jonka esimerkkikokoelmana oli SA-kuva-arkisto. Tutkimusprojektissa selvitettiin, miten suurten kuvakokoelmien saatavuutta olisi mahdollista parantaa. Suosituin hakutapa käyttäjien keskuudessa oli sanahaku. Käyttäjät olivat suhteellisen tyytyväisiä SA-kuvan hakutoimintoihin, vaikka eivät aina löytäneet etsimäänsä. SA-kuvan käyttäjistä löydettiin aiemmin vähän tutkittu käyttäjäryhmä, ns. serious leisure -käyttäjät.

Tutkielmassa perehdytään suomalaisen historioitsijan Pentti Renvallin tuntemattomaksi jääneeseen arkistoteoriaan, funktionaalisen yhteenkuuluvuuden periaatteeseen. Tutkimustehtävänä on perehtyä Renvallin arkistoteoriaan: mikä tämä teoria on? Mitä kansainvälisiä ja kotimaisia vaikutteita Renvallin arkistoajattelun taustalta on löydettävissä? Kuinka Renvallin oppi-isältään Eino Kailalta omaksumat filosofiset ja psykologiset näkemykset vaikuttivat Renvallin ideaan asiakirjojen funktionaalisesta yhteenkuuluvuudesta? Pentti Renvallin historiafilosofisia ja metodisia näkemyksiä on tutkittu, mutta hänen arkistoteoreettiset pohdintansa ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet huomiotta. Osasyynä tähän lienee se, ettei Renvall koskaan julkaissut arkistoteoreettisia näkemyksiään, vaikka sivuaakin aihetta historiantutkimuksen metodioppaissaan Historiantutkimuksen työmenetelmät (1947) ja Nykyajan historiantutkimus (1965). Tutkielmassa pureudutaan aiemmassa tutkimuksessa huomiotta jääneeseen osa-alueeseen yhden Suomen merkittävimmän historioitsijan ajattelussa. Tutkimusmetodina käytetään vaikuteanalyysia. Työssä erotetaan kahdenlaista vaikutteiden siirtymistä: tarkoituksellista vaikutteiden etsimistä sekä tiedostamatonta omaksumista, esimerkiksi opittuja ajatusrakenteita. Tukeudun työssäni aatehistorioitsija Quentin Skinnerin teeseihin vaikutesuhteen todentamisesta kahden ajattelijan välillä. Tutkimuslähteinä käytettiin edellä mainittujen metodioppaiden lisäksi Renvallin henkilökohtaista arkistoa, Turun maakunta-arkiston ja Kansallisarkiston virka-arkistoja sekä valtakunnallisten arkistokokousten pöytäkirjoja. Tutkimuksessa selvisi, että Renvallin teoreettisen ajattelun, puhutaan sitten historiasta tai arkistotieteestä, perustan muodostivat Eino Kailalta omaksutut loogisen empirismin ja saksalaisperäisen hahmoteorian opit. Aiempi tutkimus on jättänyt vähälle huomiolle Renvallin arkistouran vaikutuksen hänen ajatteluunsa. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että sekä Renvallin arkistoteorian että hänen historianfilosofiansa perusta, oivallus asiakirjan funktion merkityksestä sen sisällölle ja muodolle, on syntynyt juuri arkistotyön kautta. Renvallin arkistoteoreettiset ajatukset eivät juurtuneet suomalaiseen arkistotoimeen hänen aikanaan. Vasta vuonna 1980 ensimmäistä kertaa esitelty Turun maakunta-arkiston uusi kirjaamis- ja arkistointisuunnitelma, jossa on selvästi nähtävissä ”renvallilaisen funktio-opin” vaikutus, toi Renvallin ajatukset päivänvaloon. Arkistointisuunnitelma, nykyään arkistonmuodostussuunnitelma, päätyi vuoden 1981 arkistolakiin ja muokkasi näin merkittävästi suomalaista arkistotointa. Mielenkiintoinen aihe jatkotutkimukselle olisi, kuinka paljon Renvallin julkaisemattomat ajatukset vaikuttivat arkistointisuunnitelman syntyyn 1980-luvun alussa.

Tutkin työssäni Oulun maakunta-arkistossa säilytettävää Calamnius-suvun arkistokokoelmaa. Kokoelma koostuu viidestätoista suvun eri jäsenen arkistosta. Calamniukset olivat pappissukua, joka eli pääosin Pohjois-Suomessa. Näin ollen se voidaan nähdä tärkeänä alueen historialle. Tutkimuksessani on kaksi näkökulmaa, arkistollinen ja historiallinen. Tarkastelen ensin sitä, minkälaisia arkistoja Calamniusten arkistot ovat. Sen jälkeen tutkin arkistoista esiin nousseita keskeisiä teemoja, tässä tapauksessa ihmissuhteita ja yhteiskunnallisia asioita arkielämässä, joita lähestyn tunteiden kautta. Keskeistä on siis se, minkälaisia tunteita elämän eri tapahtumat ja ihmissuhteet saivat aikaan. Päälähteinä käytän kirjeitä, jotka muodostavat suurimman osan arkistojen materiaalista, sekä päiväkirjoja. Tällaisia lähteitä käytettäessä tulee ottaa huomioon muutamia seikkoja. Kirjeet ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, ja ne syntyvät jonkin tarpeen seurauksena. Ne edustavat aina kirjoittajan näkökulmaa. Lisäksi on muistettava, että kirjeiden kirjoitusta säätelevät erilaiset konventiot eli esimerkiksi kirjeen vastaanottaja vaikuttaa kirjeen kirjoitustyyliin. Päiväkirjat ovat kirjeiden sukulaisia. Päiväkirjan tarkoituksena voi olla esimerkiksi ajatuksien jäsentäminen tai tapahtumien kirjaaminen tulevaisuutta varten. Yleensä päiväkirjaa ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi. Ensimmäisessä luvussa käsittelin arkistoja arkistollisesta näkökulmasta. Kävin läpi arkistojen sisällön ja otin sen jälkeen kirjeet tarkempaan tarkasteluun. Suurin osa kirjeistä, joita oli noin 700 kappaletta, oli suvun jäsenten toisilleen lähettämiä. Kirjeenvaihtoa, jossa molempien osapuolten lähettämät kirjeet olisivat säilyneet, ei yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ollut. Kirjeissä oli nähtävillä erilaisia tyylejä, erityisesti aloitustervehdyksessä, riippuen siitä, kenelle kirje oli tarkoitettu. Kirjeiden tulkinnassa haasteena oli muun muassa se, ettei kirjeitä ollut aina allekirjoitettu, tai oli käytetty lempinimeä. Lisäksi käsiala teki kirjeiden lukemisesta ajoittain hankalaa. Arkistoja tutkiessa tulee aina ottaa huomioon se, että lähes aina jotakin puuttuu. Asiakirjoja on joko hävinnyt tai hävitetty. Tulee myös pohtia sitä, onko arkistoja pyritty järjestelmällisesti säilyttämään. Calamniusten kohdalla näytti siltä, että lukuun ottamatta Atte Kalajoen arkistoa, asiakirjoja ei ole pyritty järjestelmällisesti säilyttämään, mutta niitä ei ole järjestelmällisesti hävittykään. Kirjeet paljastavat monenlaisia asioita ihmisten elämästä ja ajatuksista. Kirjeissä kuvataan muun muassa arkielämän tapahtumia, kommentoidaan politiikkaa, kerrotaan työelämästä ja koulunkäynnistä. Luvun 2 teemana ovat ihmissuhteet. Ilmari Kiannolla oli kirjeiden valossa huonot välit muihin sisaruksiinsa. Erilaisista maailmankatsomuksista huolimatta oltiin kuitenkin loppujen lopuksi samaa perhettä. Wäinön ensimmäinen avioliitto oli täynnä erimielisyyksiä ja lopulta pari muutti erilleen. Lopullisesti liitto päättyi vaimon itsemurhaan. Avioliiton aikana syntyi neljä lasta, mutta arkistot eivät paljasta miten vanhempien ero vaikutti lapsiin. Toinen avioliitto oli säilyneiden kirjeiden perusteella hyvin onnellinen. Romanttinen rakkaus nousi myös esiin kirjeistä. Calamniukset kokivat rakkaudessa sekä pettymyksiä että onnistumisia. Luvussa 3 tarkastelen yhteiskunnallisten asioiden näkymistä arkielämässä. Kieliasia näkyi kirjeissä konkreettisestikin, sillä vähitellen suomi vei tilaa ruotsilta kommunikointikielenä. Suku oli kuitenkin koko ajan kaksikielinen. Monet suvun jäsenet halusivat edistää suomen kielen asemaa, mutta he eivät kuitenkaan olleet varsinaisia kielitaistelijoita. Koulunkäynti oli tärkeää suvun vanhemmille ja nämä kannustivatkin lapsiaan menestymään opinnoissa. Ajan kuluessa myös tytöt alkoivat opiskella ja hankkivat itselleen ammatin. Sota-aika (1939–1945) oli vaikea ja sodan loppumista toivottiin, kuin myös sitä, että miehet selviäisivät vahingoittumattomina takaisin kotiin. Kaiken kaikkiaan sodasta kirjoitettiin kuitenkin hyvin vähän. Useimmiten keskityttiin kuulumisten vaihtoon ja arkielämän tapahtumiin. Sodasta vaikeneminen oli tavallista sota-ajan kirjeissä. Kotirintamalla haluttiin antaa toivoa ja lohdutusta sotilaille kirjoittamalla tavallisista asioista. Rintamalla olevat sotilaat eivät puolestaan halunneet kertoa sodan kauhuista niistä tietämättömälle kotiväelle.

Tutkimuksen päätarkoitus oli selvittää Scratch-ohjelmoinnin vaikutusta 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkielämän ongelmien ratkaisijana. Tämän lisäksi tutkittiin miten oppilaat käyttävät Scratch-ympäristön ominaisuuksia, miten he ymmärtävät ohjelmallisia käsitteitä, ja miten he kokevat Scratch-ohjelmoinnin. Teoreettisesti ongelmanratkaisua voidaan lähestyä itsesäätelyn näkökulmasta, jolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti luotuja ajatuksia, tunteita ja toimintaa, joita käytetään jaksoittaisesti henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimuksessa kerättiin tietoa 6. luokan oppilaille (n = 17) järjestetyn Scratch-ohjelmointikerhon toiminnasta haastatteluin, koodianalyysillä, kvantitatiivisella mittauksella, observoinnilla ja ohjelmointitaitoa testaamalla. Siinä on piirteitä tapaustutkimuksesta. Tietoa on kerätty laadullisia ja määrällisiä menetelmiä yhdistämällä. Oppilaiden käsityksiä itsestä ongelmanratkaisijana selvitettiin kvasikokeellisesti analysoimalla vastauksia Wilcoxonin testillä. Päätulos oli, että oppilaat kokivat luottamuksensa kykyyn ratkaista arkielämän ongelmia kasvavan (z = −3,104, p = 0,002) efektikoon ollessa suuri (d = 0,97), ja he kokivat myös taipumuksen välttää arkielämän ongelmanratkaisua vähenevän (z = −2,258, p = 0,024) efektikoon ollessa keskisuuri (d = 0,63). Oppilaat olivat myös hyvin innostuneita Scratch-ohjelmoinnista, ja he käyttivät keskimäärin n. 19 % ympäristön ominaisuuksista. Ongelmanratkaisukykyä mittaavan mittarin Cronbachin alfa on 0,8, ja mittarin alkuperäisen version validiteetti on laajasti tunnustettu. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Scratch-ohjelmointi on lapsia innostavaa, se voi muokata myönteisesti heidän minäpystyvyyttään, ja sitä voidaan käyttää jopa ohjelmallisten käsitteiden ja ohjelmistojen tekoon liittyvien prosessien opettamiseen.